Naapurustossa on jälleen jollain juoksuaika meneillään. Saatte uskoa, että koko taloudella on hermot pinkeenä. Välillä kiristää pipoa ihan kunnolla, välillä sitten jo itkettää poikien puolesta. Jimi on mennyt aina ihan sekaisin tytöistä ja nyt Jonekin on älynnyt viuskuttaa ovella. Mielessä on pyörinyt todellakin molempien kohdalla kastraatio tai jos se kuulostaa liian radikaalilta niin sitten lääkkeellinen kastraatio. Touhulle kuitenkin saattaa kertyä herkästi hintaa joten vielä emme ole tilanneet aikaa tohtorille. Tätä ratkaisua olen pitänyt myös varalla, jos Sheriffeillä tulee jatkossa olemaan kiistoja sekä tappeluita. Siispä en tahtoisi puuttua normaalien nuorten herrojen toimintaan. Jalostukseen kumpaakaan ei tulla käyttämään, eikä varmaan kukaan näitä tahtoisikaan, joten sinällään tapaus ei mietitytä.
Siispä olemme joutuneet viihdyttämään lemmen tuskissa painivia kavereita, ihan jo omien korvien säilymiseksi. Mikäpä olisikaan parempi keino saada ajatukset muualle kuin vanhojen temppujen kertaaminen. Jimin kanssa koulutus on ollut helppoa, kaverilla on intoa kuin saksalaisella sotilaalla. Jonekin oppii nopeasti, mutta koulutusta kärsii tehdä vain pienissä pätkissä. Otinkin videolle meidän perustemput joita ollaan silloin tällöin tehty. Jälleen kerran on huomattavissa ne suuret erot näiden kahden koiruuden välillä.
Ensin tehdään vähän temppuja yhdessä. Tietyt temput voi tehdä näin tuplana, mutta toisissa Jone on vaan lähinnä edessä.
Siispä olemme joutuneet viihdyttämään lemmen tuskissa painivia kavereita, ihan jo omien korvien säilymiseksi. Mikäpä olisikaan parempi keino saada ajatukset muualle kuin vanhojen temppujen kertaaminen. Jimin kanssa koulutus on ollut helppoa, kaverilla on intoa kuin saksalaisella sotilaalla. Jonekin oppii nopeasti, mutta koulutusta kärsii tehdä vain pienissä pätkissä. Otinkin videolle meidän perustemput joita ollaan silloin tällöin tehty. Jälleen kerran on huomattavissa ne suuret erot näiden kahden koiruuden välillä.
Ensin tehdään vähän temppuja yhdessä. Tietyt temput voi tehdä näin tuplana, mutta toisissa Jone on vaan lähinnä edessä.
Sitten Jimin temppuilua itsekseen. Tässä taitaakin tulla hyvin pitkälti koko sarja. Olen opettanut käskyt myös käyttämällä käsiä ja se koituukin nykyisin lähinnä omaksi ongelmaksi. Jimi kyllä tottelisi pelkästään sanoillakin, mutta omat kädet jo viuhtovat ennen sanoja. Lisäksi Jonen kanssa ollaan vielä menossa alkeissa joten käsiä puolestaan tarvitsee sen kanssa.
Temppuja olemme siis harjoitelleet Jimin kanssa ensin pentukurssilla ja sitten tokon alkeissa sekä omissa oloissamme. Kaveri pystyy parhaimpana päivänään tekemään hyviä treenejä myös häiriöissä kentillä. Kotioloissa meillä onkin aina pieni häiriötekijä läsnä (lue Jone). Tässä pientä esimerkkiä siitä miten pienempi herra osallistuu treeneihin niin tahtoessaan, sekä poistuu niistä välillä tyylikkäästi omiin touhuihinsa. Mainittakoon tässä vaiheessa, että Jimi pysyy kyllä paikoillaan aika uskomattomia aikoja, vaikka olisi näkymättömissäkin, harjoitus on tehty lähinnä Jonen tasoa ajatellen, ja pieleen meni jälleen...
Viimeisimpä muttei todellakaan vähäisimpänä Jonen lemppari temppu: get up. Jimi tekee samaisen tempun seisoen takajaloillaan, Jone puolestaan istuen persauksillaan. Joskus se yrittää myös taiteilla kahdella tassulla, mutta tämä tässä nähty versio on kaverille paljon luonnollisempi. Noh tehköön kukin tavallaan...
Näitä temppuja meillä siis treenaillaan silloin kun kehdataan. Jonen kanssa pitäisi tehdä monia toistoja, mutta jotenkin olen haluton kun tiedän ettei sitä juuri paikallaan junnailu kiinnosta. Jone keskittyy vauhdikkaampiin juttuihin, kuten pallon noutoon ja muutaman kerran lehtikin on tullut postilaatikolta suoraan isännälle. Jimiltä puolestaan voi vaatia toistoja sekä pitkää pinnaa työskentelyyn, sillä se innostuu nähdessään herkut.
Mites teillä temppuillaan?
8 kommenttia:
Onko nuo edes niitä "tarinoiden" mäyräkoiria? :O Jimin kontakti ja rauhallisen varma tyyli on kadehdittavaa katseltavaa. Hienosti muuten tuplahandlaat kumpaakin koiraa! :)
Meillä sisältyy myös nuo teidän videopätkien temppuilut arkeen, mutta yritetään myös treenailla niitä tokon alo- ja avo-luokan liikkeitä. Simppelit temput Mauri oppii aika nopeasti, mutta pidempää keskittymistä vaativat liikkeet, kuten seuraaminen, ovatkin sitten blaah, kun ympärillä tapahtuu vaikka mitä paljon kivempaa. Toivotaan, että ikä hieman rauhoittaa tuota vieterieläintä.
Toivottavasti hormoonit eivät rupea ohjailemaan liikaa teidän poikia. Onhan kastrointi tietenkin aika radikaali toimenpide hormoonitoiminnan kannalta, mutta jos esim. juoksuiset nartut alkavat ottamaan liian suurta otetta elämästä, niin silloin kyllä kannattaa miettiä mikä on uroksen mielenterveydelle parasta. :)
Pojat ovat oppineet hienoja temppuja. Meillä perustemppujen lisäksi leikitään piilotusta: Olli komennetaan paikalle ja odottamaan, tämän jälkeen piilotetaan namipaloja ympäri huushollia (tai pihaa) ja sitten "etsi". Kun kaikki namipalat on löydetty, sanotaan "kiitos, riittää", mutta tästä huolimatta Ollin on jatkettava nuuskutusta vielä jonkin aikaa. Jos vaikka jossakin olisi vielä jotain hyvää...
No höh, minä kun olen ajatellut, että tämä on mäyräkoira niin ei se haittaa jos liikkeet ei mene ihan nappiin mutta nyt mun on pakko ryhdistäytyä kun Jimi näyttää niin hienolta :D
Me ei olla hirveästi "hyödyllisiä" juttuja vielä opeteltu. Tuolla pentukerhossa tuota sivulle menoa ja ohitusta. Se taitaa vain olla oma vikani kun aina ei muka "ehdi". Mutta teidän innoittamana kyllä ruvetaan harjoittelemaan ahkerammin :)
Mauri: Kyllä nämä ovat myös ne kauhutarinoissa tähtenä loistaneet sankarit. Jimin tyyli on aina ollut itsevarma ja kaveri on näyttänyt aina tienneen mitä tekee, tietysti huonoja päiviä on sattunut matkalla. Jimin kannalta kannattaa aina katsoa ensin säätä, mikäli tarkoitus treenata ulkona. Täytyy olla vähintäänkin +10 astetta, aurinkoista eikä ollenkaan tuulta, sen takia me jätimmekin tokoilun. Lisäksi lajin turha jäykkyys kauhistuttaa kouluttajana toimivaa ja jokseenkin panikoituvaa emäntää.
Jonen kanssa puolestaan voitaisiin kokeilla sitä rally-tokoa, siinä luulisi vauhtia riittävän.
Tuplahandlausta olen joutunut opettelemaan siinä sivussa, kun koulutustilanteisiin kiilaa välillä molemmat kuola valuen :)
Tänään meillä ollaankin jo oltu huomattavasti rauhallisempia, ehkä jälleen päästiin näistäkin juoksuista, eikä kenenkään tarvinnut luopua palleistaan.
Olli: Treenausta meillä harrastetaan liian vähän siihen nähden miten paljon aivotyöskentelyn tuomaa väsytystä nämä kaipaisivat. Onneksi arjessa tulee harjoiteltua sitten kaikkea muutakin, kuten jättämään lattialle tipahtavat murut rauhaan ja oikea marssijärjestys ovella.
Tuo piilotus on oikein mukavaa aktivointia, siinä nenä saa kunnolla työskennellä. Meidän Sheriffit ovat etsineet nyt muutamana päivänä nakkeja ulkosalla. Sitä tuhinaa on ihanaa kuunnella :)
Sunan: Tuolla ajatuksella minäkin lohdutan itseäni tietyissä tilanteissa. Joskus puolestaan haluan treenata tiettyjä asioita pelkästään sen takia, että muut saavat ällistyä mäykyn taidoista. Sekä murtaa tiettyjä negatiivisia ennakkoluuloja joita rotua kohtaan on. Mikään helpoin koulutettava mäykky ei varmasti tule olemaan ikinä, mutta minkä se oppii sen se kyllä tekee.
Aika opettaa kaikki hyödylliset jutut ja temput, niissä on lähinnä mielikuvitus rajana. Meni pitkään vedättäessä itseäni alamäessä kunnes tajusin tehdä asialle jotain. Nykyisin pyrin komentamaan koirat kulkemaan takanani aina alamäessä ja näin tästäkin painajaisesta on tullut nautintoa. Sitä vaan herkästi tulee ensin vaivuttua masikseen, sitten ketuttaa lähteä jo lenkkeilemään ja puoliso saa kuulla aina kaikki lenkin v*tutukset. Liian harvoin sitä tajuaa tyytyä siihen mitä hihnan päässä on... Pitäisi ryhtyä korjaamaan heti itseä häiritseviä kohtia eikä velloa säälissä. Jokainen koira oppii varmasti, toiset vaan hitaammin.
Huh! Olipa ihanan näköistä touhua! Innostuin taas itsekin opettamaan omaa mäyryläistäni. Ongelmana on vaan liika innostus, joka ilmenee siten että tekee varmuuden vuoksi kaikki temput peräkkäin, jos vaikka joku osuisi oikeaksi... Nyt meillä harjoituksen alla tuo jalkojen välistä kävely ja vauhti sellanen että emäntä meinaa löytää itsensä lattia tasosta.
Tuula: Hienoa, että saimme innostettua teitä löytämään inspiksen harjoitteluun.
Jimi kans teki jossain vaiheessa koko temppuvalikoimansa pyytäessä yhtä. Ajan kanssa se jäi pois, kun näki ettei makupalaa tule kuitenkaan kuin siitä yhdestä ja oikeasta.
Jone siksakkaa (ei kylläkään ymmärrä vielä sanan merkitystä) myös aika vauhdilla, mutta sen voi estää ns. jarruttelemalla koiraa. Ei liikuta sitä nappulaa niin nopesti jalkojen välissä. Pidät molemmissa käsissä nappuloita, etkä välttämättä anna edes jokaisessa välissä herkkua, ja sinä määräät tahdin. Ainakin meillä se on toiminut ja hidastanut turhankin vauhdikkaaksi kiihtyvää suoritusta.
Löysin tänne tieni, kiva blogi ja ihania koiruleita=)Hauskaa katsella videoita, tuttua hommaa. Moni ei muistakkaan että joskus yksi suosituimmista sirkus koiristahan oli nimenomaan mäyräkoirat. Mäyrikset ovat aika hakoja oppimaan temppuja varmaan tuon kyltymättömän herkkujen kerjäämisen takia=P
Nakkila: Mekin taidettiin jossain vaiheessa eksyä teidän vauvamaiseen blogiinne. Pitääkin käydä ihastelemassa pienokaisia uudestaan. Sitä pyrkii välttämään sellaisia sivuja ja kuvia, sillä järki sanoo kahden nyt riittävän hetkeksi, mutta sydän sanoo jotain muuta. ;)
Meillä jossain vaiheessa tökki tuo koulutus ja pahasti. Nyt kuitenkin on löytynyt uusi into niin koiralta kuin kouluttajaltakin. Vähän olisi jopa kiusausta kentille.
Lähetä kommentti