Hävisiköhän viime kesäiset salaatit jänöjen vai mäykkyjen suuhun?
Kevyen alkupalan jälkeen on aika siirtyä nauttimaan Royal Canin -nappulaa sekä jauheliharisottoa, kastikkeena kermaviiliä.
Olen varsin ylpeä siitä ettei kupeille mennä norkoilemaan ilman käskyjä. Jopa Jone tajusi jutun jujun nopeasti, mikäli se lähestyi kuppia luvatta otettiin se pois hetkeksi. Vielä kun sen saisi tajuamaan ettei oman annoksen syötyä voi marssia toisen kupille... tosin ehkä riittäisi kun Jimi sanoisi siitä kerran tarpeeksi kovasti.
6 kommenttia:
Minäkin olen ylpeä juuri tuosta, että ruokaan ei kosketa ennen kuin lupaa tulee. Olin nimittäin ihan varma, ettei meidän ahne neiti opi sitä ikinä, mutta selvästi pääsi helpommalla kun odotti vähän aikaa kuin että kuppi lähti aina nokan edestä kun sinne hyökki :D
Huomenta! Olipa kiva herätä kun näin taas jutun! Hienoa, näin meilläkin tehdään, isovanhemmat on kyllä sitä mieltä että tuo odotuttaminen on eläinrääkkäystä, samoin kuin meillä on tuo nokkapala, eli herkku laitetaan kuononpäälle ja joutuu odottamaan ole hyvä käskyä. Vallan rauhassa voin käydä laittaa kahvin päälle ja Riituli odottaa kiltisti. Hyvä etten saanut sakin hivutusta mummolassa :)
Sunan: Kyllä ne ihmeen nopeesti oppivat. Varsinkin, jos kyseessä on asia jota oikeesti kannattaa opetella.
Tuula: Niinhän ne isovanhemmat pitävät aina lapsukaisten puolia. Meillä tosin ovat olleet haltijoissaan tästä odottamisesta. Herkun pitämistä nenällä ollaan yritetty, mutta turhaan. Sen pitäisi olla varmaan tarpeeksi iso ja teipattu nenään, jotta pysyisi siinä. Toisaalta siinä odotellessa kuolaakin kerkeisi syntyä pienen puron verran. Ollaan kyllä kade osaamastanne tempusta.
Höses - salaatinsyöjiä!
Sapuskan odottelu opettaa tosiaan hiukan itsehillintää ja kyllä se nami nenulla temppu kasvattaa vilkkaammallekin koiralle kärsi- vai kärsävällisyyttä... Meillä osataan jo vihjesana 'keskity' tähän temppuun liittyen. Tempun kulku löytyy muuten Taikan blogista:)
Pau: Täytyykin käydä hakemassa blogistanne vähän vauhtia tuohon nami nenällä -temppuun.
Meillä myös odotetaan ruokaa kiltisti istuen (ja kuola valuen). Ole hyvä -komennolla saa alkaa syödä. Ja tämän jälkeen emäntä pyyhkii kuolat lattiasta!
Lähetä kommentti