Juhlintaa ulkoilun merkeissä

Jimin mamma muisti jälleen hienolla kortilla. Kiitos. Helin taidetta esitellään jossain vaiheessa blogissamme.

Niin se on esikoisemme sitten päässyt jo miehen ikään. Kolmen vuoden täyttymistä juhlittiin kolme päivää, tietenkin maltillisesti.

Ensinnäkin aamulla heräsimme pakkasmittarin mukaan kivaan aamuun, mittari näytti -6 astetta. Siis ulkonahan oli melkein helle! Rupesimme Sheriffien kanssa nauttimaan perjantai aamusta aukaisten sälekaihtimet ja kuinka ollakaan; lunta satoi vaakasuorassa! Aamuvalmistelut tehtiin siis hitaasti, sillä ketään ei kiinnostanut mennä aamulenkille. Aamupalaksi Sheriffit nauttivat juhlallisesti tonnikalaa öljyssä. Sitten koitti ulkoilu. Jimi oli aivan kypsä jo päästessämme postilaatikollemme, kaveri veti silmät kiinni tuiskussa, sen minkä kerkesi eikä pysähtynyt juuri katselemaan taakseen. Jone puolestaan nautti säästä ja sen tuomasta hauskuudesta, olihan lumihiutaleita tietenkin ihanaa pyydystellä. Synttärisankarilla sattui olemaan vatsa sekaisin suurena juhlapäivänään, eli se ei ollenkaan auttanut jo muutenkin suuttunutta herraa. Tuiskussa kyykötettiin kaiken kaikkiaan kuusi kertaa, ja saldona oli pieniä papeloita. Joko kyseessä oli stressiä illan suunnitelmista tai sitten edellisenä iltana syödyt jäniksen papanat olivat turhan kuitu rikkaita. Kotinurkilla, saapuessamme puolen tunnin aamulenkiltä Sheriffit päättivät vähän leikkiä, tai Jone päätti leikittää suurta sankariaan. Turhaan meni sekin yritys, Jimi pisti aika nopeesti pienemmän Jonen aisoihin. En tiiä mitä sitten tapahtui, mutta löysin itseni maasta. Ilmeisesti minut oli kierretty nahkahihnoin jalkojen molemmilta puolilta. Onneksi ei käynyt tällä kertaa pahasti, viimeksi oli viikon takaraivo kipeenä, tosin siitä tapauksesta ei voi ihan täysin syyttää koiruuksia.

Sheriffit jäivät päiväksi kotiin ihan normaalisti. Jimi näyttikin olevan onnensa kukkoloilla selvittyään ulkoilusta ja vetäytyi välittömästi omaan sänkyynsä. Tultuamme työpäivän jälkeen kotiin molemmat nauttivat Cesar -kakkunsa. Sitten oli Jimin lahjan aika; poika pääsi emännän kanssa kahdestaan iltalenkille. Lenkki oli ihanan rauhaisa. Toki vauhtia oli, mutta ei tarvinnut jännittää vastaantulijoita. Lisäksi Jimi sai jäsenyyden Uimaharjun koiraklubiin, mejä-kokeiden takia pitää liittyä kaikkiin lähistön "piireihin".

Jonen kanssa kävin sitten heti perään lenkin, ja se meni yllättävän hyvin. Tosin alkumatkan se nuuhki kovasti Jimin jälkiä ja luuli etsivänsä "veljeään". Mennessämme omalle reitillemme kaveri rauhoittui kummasti enkä voi sanoa sen olleen painajaista. Eli jotain kehitystä on tapahtunut!

Riehakasta juoksentelua omalla pihalla

Lauantaina lähdimme ihan pienelle aamulenkille, joka ei matkallisesti ollutkaan pitkä. Aikaa kylläkin saatiin tuhrattua reissuumme. Jimi näytti jopa loistavia jäljestän taitojaan löytäen lumipenkasta muovihaarukan, jonka ilmeisesti joku rakennusmies oli viskannut aterioinnin jälkeen. Sitten nähtiin kaksi verkoilta tullutta miestä, jotka ristivät Sheriffit Mortiksi ja Vertiksi. Jimi kertoi toiselle miehelle kaikki tarinansa ja samalla Jone liehitteli toiselta mieheltä kalansaalista. Niinhän se sitten saikin nuuhkaista kuhaa, kohta oltaisiin varmaan maisteltukin kalaa, mutta siinä vaiheessa emäntä pisti touhulle pisteen.

Sitten edettiin muutama metri ja kappas umpihangesta löytyi ihka oikea tyttö! Näin miehen ja fleksin, mutta en koiraa, kunnes lumipenkasta hyppäsi näkyville jossain vaiheessa pelkkä pää. Mäykkyhän se siellä oli lenkillä! Sheriffit ihastuivat tähän neitoon täysin, eikä kumpikaan edes älynnyt haukkua. Molemmat touhottivat mennä tervehtimään neitiä, joka tietenkin säikähti tätä kaikkea intoa. Niin se sitten vetäytyi isäntänsä jalkoihin ja ryhtyi komentamaan poikia. Jonen ihastaminen oli hyvin koskettavaa katsottavaa, mutta pakkohan siitä oli lähteä jatkamaan matkaa. Jimi käyttäytyi oikein herrastellen unohtaen neidin heti kääntäessä selkänsä, Jone puolestaan odotti uutta tyttöystäväänsä jokaisen kinoksen luona.

Pallottelua lumipalloilla

Iltapäivällä synttäreitä kävi juhlistamassa Kikka ja lahjana molemmat saivat isot luut. Lisäksi kävimme lenkkeilemässä talvisessa luonnossa. Välillä meinasikin usko ja kunto loppua retkikunnalta, sillä "iloksemme" edellinen lumipyry oli peittänyt polut. Onneksi tältäkin lenkiltä selvisimme kotiin. Illalla olikin jonkin verran väsynyttä porukkaa omissa sängyissään.

Sunnuntaina sitten lenkkeilimme jälleen jäällä, vaikka olin jo päättänyt etten mene sinne enää tänä keväänä. Suomalaisella sisulla sitten jälleen kuljettiin läpi sohjon, tällä kertaa jalassa olikin kunnon Vikingit eivätkä jalat kastuneet. Tosin Sheriffit olivat reissuun pettyneitä, mutta vain hetken. Molemmat syöksyivät heti rannalle päästyämme nimittäin erään koivun juurakkoon, säikähdin aivan reaktiota, sillä yleensä silloin löytönä on todellakin jokin suuri aarre. Tällä kertaa löysimme jonkin Vikin tuhkat peiteltynä koivun juureen. Suuremmin hautarauhaa rikkomatta jätimme tämän tapauksen enempiä tutkimatta.

Illalla sitten kävivätkin isännän vanhemmat, eli kotoisasti Sheriffien mummi ja ukki kylässä. Ohjelmassa oli viimeinen jussipaitojen sovitus. Paidoista näyttää tulevan todella hienot, kyllä nyt on koiruudet tyylikkäitä. Seuraavassa julkaisussa toivon mukaan päästäänkin jo esittelemään paitojamme ja tulevaisuudessa esitellään myös Jimin kasvattajan taidetta saamiemme korttien muodossa.

Naatiskelua ulukosalla


Lisää talvisia kuvia galleriastamme