Kumpi näyttää paremmalta?Nyt löytyi kirja joka jokaisen mäyräkoiran omistajan on hyvä lukea, mutta mäyräkoiran hankintaa suunnittelevalle tämä teos on kimpale kultaa. Löysin teoksen vahingossa selaillessani Suomalainen.comin kirjatarjontaa. Kirja löytyi onnekseni myös kirjastostamme, joten täytyihän se käydä heti lainaamassa luettavaksi.
Kirja on siis Helena Koskentalon kirjoittama Mäyräkoira, Koiramaailman pikkujättiläinen. Kirja on loistava väline mäyräkoiraa harkitsevalle, ja vieläpä tuore sellainen, painettu heinäkuussa 2009.
Teoksessa esitellään muutamia rotua pitkään kasvattaneita kenneleitä, ilokseni tästä joukosta löytyy myös Jonen kenneli, Kennel Hakiavan. Jimin sukua puolestaan edustaa tämän isän kenneli Kennel Freunds, Pippo on päässyt kuviin, ja oikein edustava onkin.
Jimi katselee ylpeänä isäänsä V-05, V-07 Freunds Kaneelboomia (vas. alakuva).
Seuraavaksi tutustutaan mäyräkoiran ulkomuotoon; rakenteeseen, karvaan jne. Selvät piirrokset esittävät myös asiasta vähemmän tietävälle mitä rotumääritelmän termistö tarkoittaa. Kirjassa esitellään mäyräkoiran monet värit sekä värien määräytyminen. Onkin mielenkiintoista huomata miten monia värejä on olemassa. Ja ne mihin oma silmä kiinnitti huomion ovat tietenkin EI TOIVOTTUJA.
Kirjassani on mielestäni tarpeeksi painotettu mäyräkoiran luonnetta ja käyttäytymistä, vaikka itse rotumääritelmässä sitä kuvataan niukasti. Jokainen mäykyn tavannut tietää, että pienellä koiralla osaa olla todellakin suuri ego. Tämä kokojaan pieni vipeltäjä tarvitsee runsaasti liikuntaa sekä rodunomaista tekemistä. Kohta " Jos virikkeitä ei koiralle tarjoilla, se tarttuu saatavilla oleviin. Yhdestä tulee pallohullu, toisesta kaiken liikkuvan haukkuja ja kolmannesta hyrränä jaloissa pyörivä huomionhakija" isäntä totesi tyynesti Jonen olevan kaikkea tätä. Ja niinhän se hyvin pitkälti taitaa ollakin, toivottavasti keväällä päästään sitten niihin tositoimiin Jonenkin kanssa.
Osio mäyräkoira metsästyskoirana puolestaan esittelee tämän moniosaajan. Oli todella mukavaa lukea osaksi jo tutuista lajeista sekä täysin uusista. Tässä vaiheessa tein myös päätökseni ettei kummastakaan koiristamme tule ajavia koiria. Jimillä lajiin ei olekaan mitään suurta inspistä, mutta Jonelta riistaan kiinnostuneisuutta löytyy. Jone on kuitenkin sellainen hömppä ettei sitä varmaan uskalleta päästää täysin irti moneen vuoteen. Talvella onkin hyvää aikaa kieltää kaikki jäniksen hajuihin haahuilut, kesällähän jälkiä ei voi paljaalla silmällä erottaa mitenkään, ja tästä syystä ei tiedäkään kulkeeko koiran perässä jollakin raadolle vai muuten vaan jänön pesälle.
Sitten siirrytään mäyräkoiran hankintaan ja hoitoon. "Mäyräkoira on sielultaan metsästyskoira. Ne ovat itsepäisiä ja omatoimisia eikä niillä ole kovin suurta tarvetta miellyttää ihmisiä." Niin totta, totean samalla hieman kyllästyneenä. Varsinaisesti mitään uutta tämä ei tuo itse pennun valintaan ja osaksi hoito-ohjeetkin löytyvät tavallisista koirakirjoista.
Itseäni pitkästytti hieman osio mäyräkoiran sairauksista. Huonona lukijana lukisin mieluiten vaan positiivisista ja tällä hetkellä kiinnostavista asioista. Onneksemme sairauksiin emme ole törmänneet, eikä toivottavasti tarvitse törmätäkään, ei meidän eikä muidenkaan. Joka tapauksessa sairauksista oli kerrottu kattavasti. Näin kerran luetuksi tietoa tulikin aika paljon ja varmaan osa sujahti käsittelemättönä aivoista ohitse. Nämä sivut luultavasti tulen kuitenkin skannaamaan itselleni pahaa päivää varten.
Loppu onkin sitten jälleen mukavaa luettavaa harrastuksista, käyttökokeista, rotujärjestöstä. Kasvattajaksi koen olevani kykenemätön ja hyppään osion ylitse, vilkaisen vaan lukujen otsikot. Näin hiukan hypittynä kirja tuli luettua parissa päivässä, ja se on jo paljon kaltaiseltani. Kirja kuitenkin poltteli aivan näpeissä ja sitä oli palava halu päästä lukemaan joka välissä. Teos sisälsi runsaasti kuvia mäykyistä joka tilanteissa. Tosin muutaman kennelin hehkutus menestyneillä koirilla tympäsi hiukan, mutta toisaalta pitkään työtä tehneillä on myös mainittavaa materiaalia. Lukeminen kannattaa aina ja suosittelen lainaaman kirjan läheiseltä kirjastolta.
Kirja on siis Helena Koskentalon kirjoittama Mäyräkoira, Koiramaailman pikkujättiläinen. Kirja on loistava väline mäyräkoiraa harkitsevalle, ja vieläpä tuore sellainen, painettu heinäkuussa 2009.
Teoksessa esitellään muutamia rotua pitkään kasvattaneita kenneleitä, ilokseni tästä joukosta löytyy myös Jonen kenneli, Kennel Hakiavan. Jimin sukua puolestaan edustaa tämän isän kenneli Kennel Freunds, Pippo on päässyt kuviin, ja oikein edustava onkin.
Jimi katselee ylpeänä isäänsä V-05, V-07 Freunds Kaneelboomia (vas. alakuva).Seuraavaksi tutustutaan mäyräkoiran ulkomuotoon; rakenteeseen, karvaan jne. Selvät piirrokset esittävät myös asiasta vähemmän tietävälle mitä rotumääritelmän termistö tarkoittaa. Kirjassa esitellään mäyräkoiran monet värit sekä värien määräytyminen. Onkin mielenkiintoista huomata miten monia värejä on olemassa. Ja ne mihin oma silmä kiinnitti huomion ovat tietenkin EI TOIVOTTUJA.
Kirjassani on mielestäni tarpeeksi painotettu mäyräkoiran luonnetta ja käyttäytymistä, vaikka itse rotumääritelmässä sitä kuvataan niukasti. Jokainen mäykyn tavannut tietää, että pienellä koiralla osaa olla todellakin suuri ego. Tämä kokojaan pieni vipeltäjä tarvitsee runsaasti liikuntaa sekä rodunomaista tekemistä. Kohta " Jos virikkeitä ei koiralle tarjoilla, se tarttuu saatavilla oleviin. Yhdestä tulee pallohullu, toisesta kaiken liikkuvan haukkuja ja kolmannesta hyrränä jaloissa pyörivä huomionhakija" isäntä totesi tyynesti Jonen olevan kaikkea tätä. Ja niinhän se hyvin pitkälti taitaa ollakin, toivottavasti keväällä päästään sitten niihin tositoimiin Jonenkin kanssa.
Osio mäyräkoira metsästyskoirana puolestaan esittelee tämän moniosaajan. Oli todella mukavaa lukea osaksi jo tutuista lajeista sekä täysin uusista. Tässä vaiheessa tein myös päätökseni ettei kummastakaan koiristamme tule ajavia koiria. Jimillä lajiin ei olekaan mitään suurta inspistä, mutta Jonelta riistaan kiinnostuneisuutta löytyy. Jone on kuitenkin sellainen hömppä ettei sitä varmaan uskalleta päästää täysin irti moneen vuoteen. Talvella onkin hyvää aikaa kieltää kaikki jäniksen hajuihin haahuilut, kesällähän jälkiä ei voi paljaalla silmällä erottaa mitenkään, ja tästä syystä ei tiedäkään kulkeeko koiran perässä jollakin raadolle vai muuten vaan jänön pesälle.
Sitten siirrytään mäyräkoiran hankintaan ja hoitoon. "Mäyräkoira on sielultaan metsästyskoira. Ne ovat itsepäisiä ja omatoimisia eikä niillä ole kovin suurta tarvetta miellyttää ihmisiä." Niin totta, totean samalla hieman kyllästyneenä. Varsinaisesti mitään uutta tämä ei tuo itse pennun valintaan ja osaksi hoito-ohjeetkin löytyvät tavallisista koirakirjoista.
Itseäni pitkästytti hieman osio mäyräkoiran sairauksista. Huonona lukijana lukisin mieluiten vaan positiivisista ja tällä hetkellä kiinnostavista asioista. Onneksemme sairauksiin emme ole törmänneet, eikä toivottavasti tarvitse törmätäkään, ei meidän eikä muidenkaan. Joka tapauksessa sairauksista oli kerrottu kattavasti. Näin kerran luetuksi tietoa tulikin aika paljon ja varmaan osa sujahti käsittelemättönä aivoista ohitse. Nämä sivut luultavasti tulen kuitenkin skannaamaan itselleni pahaa päivää varten.
Loppu onkin sitten jälleen mukavaa luettavaa harrastuksista, käyttökokeista, rotujärjestöstä. Kasvattajaksi koen olevani kykenemätön ja hyppään osion ylitse, vilkaisen vaan lukujen otsikot. Näin hiukan hypittynä kirja tuli luettua parissa päivässä, ja se on jo paljon kaltaiseltani. Kirja kuitenkin poltteli aivan näpeissä ja sitä oli palava halu päästä lukemaan joka välissä. Teos sisälsi runsaasti kuvia mäykyistä joka tilanteissa. Tosin muutaman kennelin hehkutus menestyneillä koirilla tympäsi hiukan, mutta toisaalta pitkään työtä tehneillä on myös mainittavaa materiaalia. Lukeminen kannattaa aina ja suosittelen lainaaman kirjan läheiseltä kirjastolta.
16 kommenttia:
Kiitos vinkistä! Laitoin heti varaukseen omasta kirjastostani. Luin koko viime kesän koirakirjoja, kun Vilma oli pentu, mutta sitten tuli mitta täyteen. Ehkä nyt taas jaksaisi kiinnostua. Ainakin mäykyt jaksavat ihastuttaa!
Ainakin mie uppouduin kirjaan täysin. Siitä sai kasvot kasvattajille joiden tuloksia aiemmin on vain katsellut Mäyräkoiramme -lehden palstalta.
Minäkin lainasin tuon kirjan kirjastosta. Siellä oli kuvia Ollin sukulaisista. Hyvä perusteos, jos miettii koiran hankkimista. Käytännössä todellisuus aina yllättää! t. Aikku
Olen lukenut kirjan. Mielestäni se olisi voinut mennä yleistä tasoa syvemmälle, mitään uutta en löytänyt. Millähän kriteereillä juuri noi kasvattajat päätyivät kirjaan?
Todellisuus ja käytäntö on aina jotain muuta kuin teoria. Paras koirakirja tämä ei ole, mutta paras lukemani kirja mäyräkoirista kylläkin. Mielestäni hurja parannus Markku Lamperon kirjoihin, asiallisesti ei välttämättä löydy suuria eroja, mutta onhan tämä tuoreempi versio. Markun kirjat kun taisivat olla ajalta jolloin kirjoissa ei juuri värikuvia tunnettu. Kasvattajat ovat varmaan valittu pitkän historian takia, tulevassa painoksessahan sanotaan esiteltävän uuden polven kasvattajia.
Ok, tuo on mennyt minulta ohi. Päädyin ostamaan kirjan kirja-alesta koska eepos koskee niitä parhaita kamuja eli mäykkyjä.
Törmäsin itse tämä kirjan nimeen muutama viikko sitten ja olen siitä asti suunnitellut kirjan varaamista, mutta koska on niin älyttömän "työlästä" varata kirja netistä xD niin olen sitä lykännyt mutta nyt kun kerroit kirjasta, oli heti mentämä varaamaan se, kiitos :)
Itsekin olen hieman tumpelo kirjastossa asioimisessa, mutta onnistuihan tuo. Säästöäkin tuli noin 30-40 €, kun kirjaa ei tarvinnut ostaa, ainakaan vielä.
Mikähän sitten on mennyt pieleen kasvatuksessa kun Ossimme olisi pallohullu (mutta pallot poistettu kokonaan), haukkuu lähestulkoon kaikkea liikkuvaa ja hakee huomiota kipeästi?
Sairauksiltakaan ei olla ihan kokonaan vältytty. Korvatulehduksia, anturan välitulehduksia ja lievä mäyräkoirahalvaus tai ainakin selän "niksahdus" josta seurauksena kuukauden täydellinen lepo ja sillä parani. Ei ainakaan vielä tarvitse puukkoa näyttää. Ja liikuntaa koiramme saa kyllä niin paljon että harva isokaan koira liikkuu niin paljon...Terveisin Ossi ja emäntä
Marja-Leena ja Ossi: Voi, kertoisin jos tietäisin vastauksen kysymykseenne. Meidän Jonella, 1 v. on samoja oireita kuin Ossilla. Jonella on tällä hetkellä Serene-Um kuuri menossa ja kaulassa on toista viikkoa DAP-panta. Molempien tarkoituksena vähän rauhoitella koiruutta, eikä niistä ainakaan haittaa ole ollut, tosin hirmuisen huomattavaa vaikutustakaan ei ole ollut.
Olemme toivoneet Jonen käytöksen johtuvan mörköiästä, riippuvaisuudesta vanhempaan koiraan ja vaikka mistä. Luultavasti ikä rauhoittaa ja lisäksi pitäisi löytää jokin tyyli purkaa energiaa. Temppuihin ei vielä riitä maltti, jäljestämistä olisi tarkoitus harjoitella kesällä sekä luolia. Lenkkeily ei koiraa juurikaan väsytä, päin vastoin liika kuntoilu kasvattaa liikaa kuntoa ja koira on entistäkin tarmokkaampi tekemään pahojaan / purkamaan energiaansa johonkin ihmistä turhauttavaan juttuun. Paljon kaikkia aivoja ja nenää tarvittavia virikkeitä kannattaa kokeilla. Leikkiä piilosta, piilottaa nameja jne.
Tuo kaiken haukkuminen on minulle uutta. Vanhempi koiramme ei juurikaan haukkunut ja nyt on hyvin herkästi äänessä. Räyhäämiseen haluaisin saada kivuttoman ratkaisun, sillä vastustan sitruunapantoja jne. Meiltä löytyy piippauspanta, mutta se piippailee myös koiran liikkeestä joten sitä ei ole käytetty tuntiakaan. Yhteydenotto ongelmakoira kouluttajaankin on ollut mielessä, mutta sellaiseksi en kumpaakaan koiraani luonnehdi, eikä sellainen ole Ossikaan. Sillä vaan on tempperamenttia sekä turhautuneisuutta, kuten Jonellammekin. Jos kuitenkin tahdot lueskella koiran normaaliin ja epänormaaliin käyttäytymiseen liittyvistä jutuista suosittelen lukemaan kirjan: Anders Hallgren - Koiraongelmia ja ongelmakoiria. Lisäksi samasta aiheesta on kirjoittanut se suomalainen mies, jonka nimeä en tietenkään muista.
Koiran sairastaminen on ikävää. Pelkään usein koiruuksiemme selkien puolesta, mutta toisaalta turha sitä on etukäteen pelätä. Pitkä häkkilepo kylläkin olisi lähes kuolemaksi näille kavereille. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse kärsiä mokomista ongelmista, ja teilläkin oltaisiin selvitty säikähdyksellä.
Höh, mein kirjastosta ei löydy tuota kirjaa! Nojaa, tuskin siinä mitään kovin mullistavaa uutta tietoa onkaan. Tosin tuo kasvattajien esittely kiinnostaa. Toivottavasti opus ilmestyy kirjaston valikoimiin jossain välissä, niin käyn lainaamassa sen. :)
Mauri: Eiköhän se teidänkin kirjastoon jossain vaiheessa tullen. Tosiaankin tässä oli esitelty ihan kivasti kasvattajia, siis sellaisia jotka ovat edistäneet rodun kehitystä. Kyllähän samat tiedot löytäisi netistäkin, mutta tuossa ne ovat laiskalle ihmiselle samoissa kansissa.
Ei meidän Ossi ole ongelmakoira. Se kun vaan on "liian" hyväkuntoinen niin se jaksaa sählätä ja ährätä. Tuon "kaiken" haukkuminen pitää sisällään fillaristit, vieraat vastaantulijat, erityisesti sauvakävelijät ja hiihtäjät, linnut yms. Sitten ajohaukku on ihan erilaista. Ossi kun tahtoo pitää "reviirinsä" aika isona :) Perusluonteeltaan se on kuitenkin aika kiltti. Ratsukotkin se haukkuu vain jos ratsastaja ei sitä älyä tervehtiä..Terveisin Ossi ja M-L
Hei, Jimi, mun äippäkii oli siinä kuvattuna, siis koiraäippä. Vähänkö siistii kun meiän porukka on päässy oikein kirjaan? :)
Kattelin jo joulukuvastosta kirjaa ja unohdin koko opuksen, mutta onneksi joku muistutti. Kiitos. Pääkirjastosta löytyi, missä harvemmin tulee asioitua.
Oli kirjassa mulle kyllä jotain uuttakin, tai sellaista mitä ei ole tullut opiskeltua. Tähänkin kirjaan pätee tietysti se, että tietoa on niin paljon ja erisuunnista, ettei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Aika uskottavan ja asiallisen kuvan kyllä sain.
Meillä on päätetty uskoa meidän omaa elukkalääkäriä (mukava Sirkka), jos Epulle jotain hoitoa tarvitsee antaa. Ja tietysti Arjaa, ihanaa kasvattajaamme. Tietää mihin kääntyä, jos hätä tulee, onneksi vielä ei oo tullut.
Marja-Leena: Meillä Jone ei ole enää haukkunut kaikkea uutta näkemäänsä. Luultavasti se on tajunnut ettei kaikkea pidä räkyttää, niinpä kohteiksi on jäänyt enää toiset koirat. Joskus joku lenkkeilijä saattaa saada yksittäisen haukahduksen, mutta ei muutoin. Tosin rikkaimuri aiheuttaa vielä toimintaa...
Suvi ja Eppu: Moi! Täytyykin heti mainita Ellulle, että näyttää miulle sen kuvan äiteestäs. Mie tykkään katsella kirjoja sekä joskus telkkariakin. Me ollaan kyllä aikamoista julkkispoppoota...
Me ollaan Jonen kans aina välillä ihan sekaisin, kun emäntä keksii vaihtaa jotain tutuksi muodostunutta tyyliä luettuaan kirjoja. Se ei taida oikein tietää mikä olis paras tyyli, ja sanookin tietojen olevan pahasti ristissä. Niinpä onkin ihme jos me jotain opitaan. Pääasia on kuitenkin, että me saadaan ulkoilla, nukkua lämpimässä ja pehmeässä sängyssä sekä syödä vatsat täyteen, niin ja tietty sitä hellyyttä ainakin itse kaipaan.
Lähetä kommentti