Hän on pieni, suloinen, eloisa, vikkelä, veikeä... hän on Hakiavan Grus eli kotoisasti Kirppu. Niin kovin kun olisinkin halunnut jekuttaa, mainittakoon nyt heti ettei Kirppu ole laumamme uusi jäsen vaan Jonen sisko. Kirppu vieraili Jonen kasvattajan Hannan sekä hänen miehensä Anssin kanssa. Mukana oli heidän uroksensa Ukko, joka jäi autoon ettei synny ukkojen välistä taistelua.
Jone oli heti eteisessä vastassa vieraita, ja tietenkin karvat pystyssä ja muristen, mutta niinpä oli siskokin. Siitä ne varmaan tunnistivatkin toisensa sukulaiseksi. Kirpulla oli parhaillaan valeraskaus, mutta yllättävän hyvin meidän herrat käyttäytyivät. Tosin pieni & pippurinen tyttö piti kahdelle köriläälle kunnolla kuria. Kirppu on siis jäänyt kääpiöksi ja painaa noin viisi kiloa, meidän äijät painavat kumpikin noin kymmenen. Kirppu joutui muutamaan otteeseen näyttämään kauniin hammaskalustonsa, mutta ei kumpikaan Sheriffeistä yrittänyt mitään tytön kanssa. Jimi puolestaan ihastui uuteen tuttavuuteensa Anssiin.
Ensinnäkin oli tosi kiva nähdä Kirppua, joka oli jo kahdeksan viikkoisena kova komentaja. Eleet ja ilmeet olivat niin tuttuja, mutta tyttö itsessään näytti niin pieneltä ja hentoiselta. Toisekseen oli mukava saada palautetta Jonesta. Poika onkin kuulemma lihaksikas sekä oikein tasapainoinen luonteeltaankin, ja seisoo hyvin. Tosin mitään hienoa seisontaa ei kyseisenä iltana tullut, mutta ei sitä niin vaadittukaan. Lisäksi saatiin eräs neuvo jolla ylimääräinen nahka saadaan kaulalta hävitetyksi, siis tilapäisesti. Täytyy vielä harjoitella sitä näyttelyhihnan kanssa.
Jotenkin positiivinen palaute sai jälleen uskomaan mahdolliseen näyttelymenestykseenkin. Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukavaa nähdä Hanna, Anssi, Kirppu sekä Ukko ja näyttää miten Jone elelee. Kuvia ja juttuja on vaihdettu sähköpostitse ja puhelimitse, mutta onhan se livenä ihan toista. Lisäksi kuvatkaan eivät kerro ihan kaikkea. Näissäkin otoksissa Jone näyttää sisarensa kanssa lähes samankokoiselta, vaikka ei todellakaan ole. Kaikki on niin kuvakulmista kiinni.
2 kommenttia:
Söpö on siskokin. Hassua, että niin iso kokoero. Ei sitä kuvista uskoisi melkein viideksi kiloksi. Valokuvat valehtelevat.. Terveisin Ossi ja M-L
Marja-Leena ja Ossi: Sisko on todellinen energiapötkö. Joskus olen kironnut Jonen vauhdikkuutta, mutta luulempa sen olevan jopa huomattavasti rauhallisempi. Sisko oli kyllä kaikessa pienuudessaan todella söpö, ja piti pojat hyvin kurissa. Tosin samalla huomasin tuon normaalikokoisen olevan parempi vaihtoehto meille. Kääpiö tuntuu niin hauraalta, vaikka ei sitä varmasti olekaan.
Lähetä kommentti