Seuraillessamme mäyräkoiriemme elämää olemme joskus tavanneet mitä ihmeellisimpiä juttuja. Välillä olisi todellakin kiva tietää mitä pienessä päässä liikkuu; puolustaessaan reviriään vaikkei ketään näy missään, tehdessään ohituksista piinaavia, juostessaan pallon perässä hulluna, nuollessa juuri rasvattuja jalkoja, hyppiessä sängyn reunalle viikonloppuisin jne. Luultavasti kaikkeen emme saa milloinkaan selvyyttä tai järkevää selitystä. Päätin kuitenkin paljastaa molemmista Sheriffeistä yhdet nolot jutut, jotka toistuvat edellä mainittujen juttujen lisäksi päivittäin.
Jimmy on tehnyt tätä aivan pienestä pojasta asti, nimittäin se pyyhkii syönnin jälkeen suunsa mattoon. Mikään pieni riepu ei tähän kelpaa, vaan maton tulee olla suuri ja yleensä uusin sekä kallein (tästä syystä meillä ei suosita huippu hienoja mattoja). Tämä suun ja huulien siivoaminen toimitetaan yleensä salassa, eli mennään tyhjään huoneeseen ähisemään. Sitten huoneesta tullaan tyytyväisenä pussailemaan emäntä ja isäntä... toki maittavasta ateriasta täytyy kiittää.
Jone puolestaan on ollut aivan pienestä asti kova hinkkaamaan itseään kaikessa haisevassa. Olen pitänyt kotiamme suhteellisen siistinä, ja viikottain todellakin imuroidaan ja pyyhitään lattiat, silti Jone on ilmeisesti löytänyt oikean pöpö pesäkkeen ja tahtoo ilmoittaa sen minulle päivittäin. Kylpyhuoneen lattiakaivo on se himoittava paikka, jossa täytyy kellahtaa selälleen ja hinkata itsensä. Tämä ei hirveästi lämmitä "taloudenhoitajaa", kun miettii mitkä kohteet ulkona saavat aikaan saman reaktion...
5 kommenttia:
Hahaa!
Meilläkin koirulimme pyyhkii suunsa mattoihin ja ei todellakaan kelpaa eteisen halpa käytävän matto tai ikivanha keittiön riepumatto, vaan olohuoneen iso lankamatto. Täytyyhän piimät pyyhkiä kuonosta! Ja joka kerta käydään kiittämässä ruuasta, ihanaa kun muillakin ;)
Siis meillä harrastetaan tota ihan samaa juttua, eli naamari pyyhitään mattoon huolella syömisen jälkeen! Tämän jälkeen tullaan viereen kiittämään ruoasta, eli röyhtäillään isoon ääneen ja nuollaan isännän/isäntien jalat.
Meillä taas ei todellakaan pyyhitä naamaa vaan kun pää nostetaan piimäkupista niin välttämättä ei edes viitsitä nielaista sitä viimeistä kulausta vaan annetaan sen tippua suupielistä pitkin lattioita matkalla keittiöstä olohuoneeseen. Muutaman kerran on vieraat ihmetelleet, että mitä noi valkoiset täplät teidän lattialla on? ;D
Oi, niin tuttua täälläkin, ja aina olohuoneen mattoon. Joskus vielä tassujen kanssa raaputetaan partaa puhtaammaksi... Mut toi lattiakaivojuttu on jo vähän liikaa Jone!!!:)
Heipsan koko joukko mäyräkoiria omistajineen!
Mukava kuulla ettei Jimin suun pyyhkiminen olekaan niin outoa kuin ollaan luultu. Ollaan vaiettu asiasta reilu pari vuotta pitäen Jimiä vähän kummajaisena. Tosin kyllähän tämä on parempi vaihtoehto, varsinkin verraten Nellin tyyliin (kaikella kunnioituksella Nelliä sekä kotijoukkoja kohtaan). Meillä lattialle tipahtelee ihan muita tippoja, lähinnä kuolaa, mutta on siellä välillä sheriffimäisiä touhutippojakin, poikien sängyistä puhumattakaan :)
Jonen lattikaivon ihannointi kyllä menee sitten jo todella pitkälle, mikäli kukaan muu ei tunnusta sitä tekevänsä. Toivottavasti saisin tapahtumasta joskus kunnon kuvan niin näkisitte minkä tyydytyksen se pyöriminen saa aikaan.
Lähetä kommentti