Kyläilyä

Pitkästä aikaa meilläkin oli viikonlopuksi järjestettyä ohjelmaa. Viikonlopun viettäminen alkoi oikeastaan jo perjantaina. Tultuani kotiin lähdettiin poikien kanssa selvittelemään työviikon aikana kertyneet höyryt. Otsalampun valossa tuli kierreltyä reilu kymmenen kilsan lenkki, ja sinne lenkille jäivätkin suurimmat höyryt, hihnan kummastakin päästä. Lenkin jälkeen nautittiin hyvää ruokaa (naudan mahaa) ja sitten ryhdyttiin viettämään poikien kanssa tyttöjen iltaa (siis katsottiin telkkua, kun ei saatu aikaiseksi leikattua ja lakattua kynsiäkään).

Tässä siis "uupuneet" ja nälkäiset kaverit pysähtyivät hetkeksi esittelemään omia liivejään.

Ilta menikin oikein rattoisasti viettäen Nenäpäivää. Yritin myös muokkailla Sheriffien videoita, mutta en ollut tyytyväinen työnjälkeen joten niitä ei voitu / voida julkaista. Täytyisi varmaan opetella tuo muokkaus ihan kunnolla ensin. No koska emäntä oli ainoa ihminen talossa pidettiin minua tiukasti näköpiirissä. Siispä vessaankin tultiin mukaan (se ei kyllä ole uutta, yleensä pojat ovat mukana meikkileikeissä aina).

Lauantaina lähdettiin sitten lenkkeilemään kaupunkiin. Koukattiin eräs tyttöystävistä, eli Mirkeli mukaan. Aikamme pyörimme ja pörräilimme pahamaisessa Rantakylässä (siis seuduilla jossa Jimi asusteli ensimmäisen vuotensa). En tietenkään älynnyt ottaa kuvaa kolmikosta, mutta tuskin siitä hyvää olisi tullutkaan, vauhtia ei nimittäin päästetty hiipumaan.

Sitten olikin jo kiire kotiin, sillä meille oli tulossa vieraita. Kaverini tuli ihka oikean ihmisvauvan kanssa kylään! Hänen poikansa on samanikäinen kuin Jone, ja on kasvanutkin yhtä vauhdilla. Muita yhtenäisyyksiä ei juurikaan ollut huomattavissa... Sheriffit olivat ilosta soikeina nähdessään niin pienen vauvan. Viimeksi hän oli tosin vielä pienempi, mutta nyt tämä kummastus olikin oppinut ryömimään hurjaa vauhtia. Konttausta ei meillä juuri päästy näkemään sillä lapsi raukka joutui niin usein maastoutumaan pitkäkielisiltä koirilta. Kovasti olisi kyllä pienestä ihmisestä pidetty huolta, Jone jopa luuli, että ihmisvauvat ovat yhtä kovia heittämään palloa kuin aikuiset. Niinpä se istui otsa kurtussa lapsen edessä ja odotti heittoa, valitettavasti heittäminen ei vielä sujunut ja pallo sujahtikin useasti Veikan omaan suuhun. Tuli ainakin haettua meiltä kunnolla pöpöjä. Jimi puolestaan odotti kovasti silittelyä ja tyytyi lopulta pienen taaperon käden läpytyksiin. Kuono kopisi välillä käden ja välillä muovikipon ansiosta, mutta kaikesta täytyi nauttia. Tästäkään vierailusta en älynnyt ottaa kuvia, olin vaan niin haltioissani näistä vauvoista.

Seuraavana aamuna herättiinkin taas kokemuksia rikkaampana ja askarreltiin kiireellä aamupalaa, jotta saatiin viedä se sänkyyn. Muut viettivät Isänpäivää meillä aamu aloitettiin viettämällä Isännänpäivää. Tarjottimen antimista oltiin kaikki samaa mieltä, ja kumma kyllä se pääsi sänkyyn koskemattomana, vaikka kovasti olisi varmaan tehnyt mieli maistaa.

Sitten oli aika tormistautua ja lähteä viettämään ihan oikeaa Isänpäivää. Ensimmäiseksi ajettiin melkein itärajalle asti katsomaan millainen kakku siellä oltiin väsätty. Kakku oli iso ja hieno, mutta vielä lämmöstä höyryävä jänis oli Sheriffien mieleen. En tiedä yhdistivätkö meidän koirat raadon nurkillamme juokseviin jäniksiin, mutta kovin tuo saalis sekä sen nylkeminen ja paloitteleminen kiinnostivat.

Jimi veritiploja nuuhkimassa

Jimi tekee tutkimustyötä Pupu Tupunaan, myöhemmin Jone omi itselleen koko turkin

Jone kantamassa käpälää, kyllä oli pikkuisen ylpeä kaveri ja videolla hiukan käpälän käsittelytaitoja

Ja tässä sankari joka ajoi Pupu Tupunan; Rambo.

Rambo katseli tormakkana häkistä käsin paloittelua ja ehkäpä hieman pahoitti mielensä kun tämä "hienostokoirat" eivät viihtyneet hänen häkissään. Pojat kyllä pärjäävät keskenään hyvin, vaikkakin Jone kävi rähisi aluksi Rambolle. Jonella oli pallottelu kesken ja joku tuli vaan selän takaa säikäyttämään, eihän siihen sitten muuta tarvittukaan. Onneksi Rambo on lauhkea ja tietää oman arvonsa, sillä on omat kismansa joidenkin kanssa, mutta nämä pötkylät se sulattaa todella hyvin. Meidän koirista vaan ei ikinä tule häkkikoiria, sillä huuto ja valitus alkaa heti oven suljettua. Leikkiminen pitääkin hoitaa sisätiloissa ja tietenkin parkettilattialla, siinähän on mukava sutia kaikkien kolmen yhtäaikaa.

Aikamme jänistä ihailtuamme oli aika suunnata nokka kohti kaupunkia ja juhlia toista isää. Ennen kylättelyä oli kuitenkin pissityksen aika ja siinä samalla tulikin ihailtua valoja sekä varjoja, ja tietenkin haisteltua uusia hajuja.

Sitten oltiinkin jo valmiita jännittävään hissimatkaan. Koskaan ei voi tietää ketä hississä on samaan aikaan ja mitä hajuja lattialta löytyykään. Sheriffit ovat tottuneita nousemaan maantasolta melkein pilviin eikä koiruuksia ole yleensä tarvinnut hävetä. Tosin Jimin intoilu ja itkeminen on vähän noloa...

Perillä sitten moikkailtiin ja pussailtiin "mummi ja ukki" jotka olivat muuttuneet lomansa aikana melkein oikeiksi faaraoiksi, siis sanan hyvässä merkityksessä, niin paljon oli Egyptistä tullut matkoilta mukaan. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin, että kaikki oli koossa ja "mummi" oli muistanut ostaa herkkuja! Herkuttelun jälkeen olikin aika hurauttaa kotiin, ja kylläpä kaverit olivatkin onnellisia ja tyytyväisiä kaikkeen viikonloppuna näkemäänsä & kokemaansa.