Muutama päivä sitten aamulla piti hieroa silmiä kello 5.30 herätessään. Maa oli valkoinen! Emäntä oli tästä yllätyksestä enemmän haltioissaan kuin koiruudet, mutta pienen harkinnan jälkeen kaksikko uskaltautui lähtemään ulos. Tosin aamulenkillä kolmikossa jokaisella oli oma mielipide lumesta; Jimi oli ärtynyt kylmästä, Jone juoksi kieli pitkällä yrittäen lipoa lunta suuhunsa ja emäntä kulki suu messingillä nauttien puhtoisesta lumesta, onneksi malttoi olla tekemättä lumienkeleitä.Eilen annoin molemmille Sheriffeille matolääkkeet, jotka upposivat lihahyytelön mukana varsin kivuttomasti, kipu tuli vasta illalla... Jimissä ei näkynyt mitään poikkeavaa matolääkkeen antamisen jälkeen, eikä Jonessakaan alkuillasta. Kellon lähestyessä uniaikaa Jone kuitenkin ryhtyi oksentamaan. Parin tunnin aikana kaveri kerkesi oksentaa noin 20 kertaa, ja lopulta edes vesi ei pysynyt sisällä. Tuli niin elävästi mieleen Jimin viime talven sairastuminen. Jone kulki rauhattomasti koko illan, ja näytti lopulta jo todella kyllästyneeltä eikä huolinut suuhunsa mitään. Meillä on muutama tabletti oksennuksenestoon tarkoitettuja lääkkeitä, mutta eihän sitä saanut Jonen suusta alas. Rauhoituimme kaikki pieneen huoneeseen katsomaan telkkaria ja siihen Jone tyytyi. Kaveri nukahti ja nukkui rauhaisasti isännän vahtiessa tuhiskon unta yön ylitse. Jimille kokemus oli vähintäänkin säikäyttävä, sillä se tärisi ja tutisi katsoessaan toisen oksentamista.
Aamulla onneksi kaikki näytti olevan kunnossa, sillä sängyn viereen vipelteli kaksi iloista hauvaa valmiina uuteen päivään. Nyt oli kyllä kamerasta apua, sillä näimme koko ajan töissä mitä kotona tapahtuu ja tarvitseeko lähteä lääkäriin. Jone on lepäillyt tämän päivän ja syönyt pienen annoksen ruokaa. Ei se näytä enää kipeältä, mutta parempi se on antaa lepäillä päivän verran. Näyttää siis siltä, että uskallamme lähteä isännän kanssa reissuun ja jättää pojat mummon & ukin vahdittavaksi viikonlopuksi. Reissu tulee olemaan ensimmäinen ilman koiraa tehtävä reissu sitten Jimin saapumisen jälkeen, näinköhän raaskitaan jättää kaverukset kotiin... Ainakin ohjeita kirjoitetaan sivu tolkulla.
5 kommenttia:
Täällä kateellisena katsellaan tuota lumista maisemaa, meillä on nautittu toistaiseksi vain räntäsateesta.
Voi Jone-parkaa, kun tuolla tavalla kipeilee. Aikamoinen reaktio matolääkkeeseen. :O Toivottavasti seuraava madotus ei aiheuta tommoista.
Kyllä tuota lunta olis saanut olla vieläkin enemmän... Kaikki oli sulanut päivän aikana pois. Toivottavasti sitä tulee kohta uudelleen ja teille kans! Juu Jone ei ihan heti tule syömään Axilurin matolääkettä vaan Canex saa riittää. Se kyllä on ainakin eläinlääkärin mukaan riittävä, joten mitäpä sitä ihan heti uudestaan koiran kuntoa riskeeraamaan.
Me ollaan annettu Nellille nyt pari kertaa drontal compia, kun siinä riittää se yksi tabletti. Ennen syötettiin flubenolia, mutta siinä joutuu nykyisin ostamaan Nellille useamman ruiskun että se pasta riittää. Flubenolista ei tullut mitään, mutta tuon drontalin jälkeen Nellin on kyllä ollut maha löysällä, tosin mitään sotkua ei kyllä ole sisätiloihin päässyt.
Hyvä jos Jone voi jo paremmin! Ollaan myös kateellisia teidän lumesta! Meillä ei ole tullut edes sitä räntää.
Ohhoh, empä ole kuullut moisista reaktioista! Ehkä joku muu valmiste sopisi paremmin.
Kasarmillakin ehdittiin nauttia viime viikolla 10cm "hangesta" hetken verran ja sehän vallan villitsi karvanaamat. Toisaalta emme toivo uutta lunta piakkoin, sillä lumen myötä menetämme monet hyvät ulkoilureitit. Ne hullut nimittäin valloittivat baanat jo näillä lumikertymillä :0
Nelli ja Iina: Kiitos vinkeistä uuden matolääkkeen valinnassa, laitamme nimet talteen tulevaisuutta ajatellen. Me ihmiset kyllä taas säikähdettiin kunnolla tapauksesta. Onneksi kaverille ei luultavasti jäänyt traumoja. Ande: Voin jotenkin kuvitella teidän ilon nähdessänne lunta. Onko mitään toiveita Igorin hiihtokauden aloittamisesta polven puolesta?
Lähetä kommentti