Syyskuu meni touhuillessa niin ettei blogissa ole tapahtunut pitkään aikaan mitään. Emme todellakaan ole levänneet laakereillamme ja kuvan ottamisesta tuntuukin olevan ikuisuus... Tänä syksynä ollaan puuhailtu paljon; levitetty multaa, kohennettu kukkapenkkejä, levitetty 25 tonnia kalliomurskaa pihallemme, heitetty palloa, leikitty vetoleikkejä, ihailtu Jonen isän kuvaa Mäyräkoiramme -lehdessä, ihmetelty pihallamme touhuavaa myyrää sekä hiirtä, lenkkeilty vaihtelevissa maastoissa sekä hiljennytty etsimään muistolauseita mummon hautajaisiin. Nyt ilmojen kylmentyessä piha jääköön jo odottamaan talvea, ja Sheriffit saavat jälleen kaiken huomion.
Sitten selitystä vähän tuosta kuvasta. Ensinnäkin otin sen erään kauppareissun jälkeen, tästäkin huomaa, että suuri osa palkasta menee koiriin ja mikäpä estäisi esittelemästä tuota tavaran paljoutta.
Nuo kengät olivat todellinen löytö Tokmannilta (halppis kauppa), ne ovat Vikingin Grouse Hunterit. Ne näyttävät ja tuntuvat pitkälti laskettelumonoilta, mutta hyvä niillä on kävellä, siis metsässä. Nyt ei tarvitse enää pelätä kovassakaan vauhdissa nilkkojen nuljahtelua kumppareissa.
Sitten Jimi siirtyi syömään täysin Royal Canin ruokaa, sillä Nutron nappulat eivät maistuneet enää ollenkaan. Nyt Sheriffit syövät samaa merkkiä, ja junnu napsii vielä pari kuukautta vauvanappuloita. Jimi syö nykyisin nappuloita jopa ilman lisukkeita, eli vaihtelu todellakin on tuonut ruokailuun mielekkyyttä. Lisäksi Jimi aloitti syömään Biorion tabletteja, sillä mahasta on lähtenyt huolestuttavan paljon karvaa. Näin syksyisin poikaa ei tahdo ulkoilu kiinnostaa, sillä kaveri tärisee ja tutisee kylmästä. Harmiksemme viime talvena tekemäni puku on käynyt rintakehän osalta pieneksi, uusi puku on siis hankittava. En tiedä teenkö sen itse vai maksanko Hurtan hienosta manttelista suolaisen hinnan. Onneksi entinenkään puku ei jää pitämättömäksi vaan Jone saa sen käyttöönsä.
Juustoa meidän taloudessa kuluu kohtuuttoman paljon jo pelkästään isäntäväen suuhun, ja lisäksi molemmat mäykyt ovat älynneet tuon hienon maitovalmisteen kermaisen maun. Molemmat tietävät mitä sana juusto tarkoittaa, ja mikäli pihalta ei muuten tulla sisälle, on juusto oikea taikasana. Suurin osa Sheriffien juustoista tulee työpaikkani kivoilta tädeiltä, jotka säästävät luonasaikaan tarjoiltavista juustoista jämät. Nehän ovat ihan kunnon tavaraa, varsinkin näille Oltermannin ystäville.
Sitten lenkillä täytyy olla mukana tietty vakiovarustus; kakkapusseja, vinkulelu, tuomarinpilli sekä herkkuja. Nuo Purinan Beneful -nappulat ovat maistuva palkinto kaikissa lenkillä kohdatuissa tilanteissa. Tosin ensin pitää saada koirien huomio houkuteltua itseensä, esim. käyttämällä vinkua tai raivoisassa haukunnassa tuomarinpilliä. Olenkin tehnyt huomion, että Jone haukkuu kaikki nelijalkaiset vain Kontioniemen alueella. Se johtuu joko oman reviirinsä puolustamisesta, tai sitten se vain pelkää täällä asuvia koiria. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että pojan karkumatkalla joku hurtta on sen säikäyttänyt ja nyt onkin suuri työ päästä eroon tuosta pelosta. Kaiken lisäksi Jimi on lähtenyt tähän junnun puolustamiseen mukaan. Olenkin haaveillut kettutreeneistä, jotta Sheriffit saisivat kaivattua itseluottamusta, sillä luulen että tuossa pienessä ja höpsössä Jonessa asuu pieni, suuri luolakoira.
Kirja on edelleen lukematta keittiönpöydällä, ja sen asiallisuudesta en voi juurikaan sanoa mitään. Olen saanut luettua sitä muutaman sivun verran (ja huom. kyseessä on pitkälti kuvakirja), mutta ne vähätkin sivut ovat tuntuneet olevan hyvä apukeino koiran viestinnän tutkimisessa. Saatuani urakkani päätökseen kerron kannattaako vierailla kirjastossa tai peräti kirjakaupassa. Nyt taidan ryhtyä katsomaan saisinko kevään ja kesän aikana kuvatuista videoista koottua seuraavaan blogiin matskua.
Hauskaa syksyä kaikille ja muistakaa jahdata niitä lentäviä lehtiä heijastimet heiluen!
ps kotisivujemme galleriassa on pitkästä aikaa uusia kuvia
Sitten selitystä vähän tuosta kuvasta. Ensinnäkin otin sen erään kauppareissun jälkeen, tästäkin huomaa, että suuri osa palkasta menee koiriin ja mikäpä estäisi esittelemästä tuota tavaran paljoutta.
Nuo kengät olivat todellinen löytö Tokmannilta (halppis kauppa), ne ovat Vikingin Grouse Hunterit. Ne näyttävät ja tuntuvat pitkälti laskettelumonoilta, mutta hyvä niillä on kävellä, siis metsässä. Nyt ei tarvitse enää pelätä kovassakaan vauhdissa nilkkojen nuljahtelua kumppareissa.
Sitten Jimi siirtyi syömään täysin Royal Canin ruokaa, sillä Nutron nappulat eivät maistuneet enää ollenkaan. Nyt Sheriffit syövät samaa merkkiä, ja junnu napsii vielä pari kuukautta vauvanappuloita. Jimi syö nykyisin nappuloita jopa ilman lisukkeita, eli vaihtelu todellakin on tuonut ruokailuun mielekkyyttä. Lisäksi Jimi aloitti syömään Biorion tabletteja, sillä mahasta on lähtenyt huolestuttavan paljon karvaa. Näin syksyisin poikaa ei tahdo ulkoilu kiinnostaa, sillä kaveri tärisee ja tutisee kylmästä. Harmiksemme viime talvena tekemäni puku on käynyt rintakehän osalta pieneksi, uusi puku on siis hankittava. En tiedä teenkö sen itse vai maksanko Hurtan hienosta manttelista suolaisen hinnan. Onneksi entinenkään puku ei jää pitämättömäksi vaan Jone saa sen käyttöönsä.
Juustoa meidän taloudessa kuluu kohtuuttoman paljon jo pelkästään isäntäväen suuhun, ja lisäksi molemmat mäykyt ovat älynneet tuon hienon maitovalmisteen kermaisen maun. Molemmat tietävät mitä sana juusto tarkoittaa, ja mikäli pihalta ei muuten tulla sisälle, on juusto oikea taikasana. Suurin osa Sheriffien juustoista tulee työpaikkani kivoilta tädeiltä, jotka säästävät luonasaikaan tarjoiltavista juustoista jämät. Nehän ovat ihan kunnon tavaraa, varsinkin näille Oltermannin ystäville.
Sitten lenkillä täytyy olla mukana tietty vakiovarustus; kakkapusseja, vinkulelu, tuomarinpilli sekä herkkuja. Nuo Purinan Beneful -nappulat ovat maistuva palkinto kaikissa lenkillä kohdatuissa tilanteissa. Tosin ensin pitää saada koirien huomio houkuteltua itseensä, esim. käyttämällä vinkua tai raivoisassa haukunnassa tuomarinpilliä. Olenkin tehnyt huomion, että Jone haukkuu kaikki nelijalkaiset vain Kontioniemen alueella. Se johtuu joko oman reviirinsä puolustamisesta, tai sitten se vain pelkää täällä asuvia koiria. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että pojan karkumatkalla joku hurtta on sen säikäyttänyt ja nyt onkin suuri työ päästä eroon tuosta pelosta. Kaiken lisäksi Jimi on lähtenyt tähän junnun puolustamiseen mukaan. Olenkin haaveillut kettutreeneistä, jotta Sheriffit saisivat kaivattua itseluottamusta, sillä luulen että tuossa pienessä ja höpsössä Jonessa asuu pieni, suuri luolakoira.
Kirja on edelleen lukematta keittiönpöydällä, ja sen asiallisuudesta en voi juurikaan sanoa mitään. Olen saanut luettua sitä muutaman sivun verran (ja huom. kyseessä on pitkälti kuvakirja), mutta ne vähätkin sivut ovat tuntuneet olevan hyvä apukeino koiran viestinnän tutkimisessa. Saatuani urakkani päätökseen kerron kannattaako vierailla kirjastossa tai peräti kirjakaupassa. Nyt taidan ryhtyä katsomaan saisinko kevään ja kesän aikana kuvatuista videoista koottua seuraavaan blogiin matskua.
Hauskaa syksyä kaikille ja muistakaa jahdata niitä lentäviä lehtiä heijastimet heiluen!
ps kotisivujemme galleriassa on pitkästä aikaa uusia kuvia
0 kommenttia:
Lähetä kommentti