Lauantaina saa nostaa peukut ylös

Se on sitten sellainen homma, että lauantaina starttaa Jasu ensimmäisissä kokeissaan. Lajeina tietenkin mejä! On kyllä niin pelottava fiilis, mutta mennään nyt. Jonelle on joka tapauksessa paikka, joten sama kai se on sitten ottaa Jasukin mukaan. Ja pitäähän jonkun kokeessa jäädä nollille...

Siis minähän olen pilannut koiran nyt sitten liialla harjoittelulla ja harjoittelussa pyrkinyt täydellisyyteen. Taivaanrannanhaahuilijan tulisi mennä siitä mistä on veretetty eikä kaksi metriä vierestä.  Siis saahan se siitä vierestäkin mennä, mutta sehän menee yhtälailla makuiden ja kaadonkin vierestä. Hyvästi siis pistesijat :(

Viimeksi treeneistä tultiin itkua nieleskellen pois. Minulla paloi hihat koiraan joka makaa sammaleella ja katsoo vaan halveksivasti. Jos Jasu olisi osannut puhua tilanteessa, se olisi varmaan sanonut: Kuule ämmä etsi ihan keskenäs se jälki, sinähän sen tänne olet tallannutkin.

Että eipä tässä nyt sitten hirveitä odotuksia ole. Huomenna vois heiluttaa takapihalla verisientä ja saada sen edes jotenkin innostumaan jutusta. Kaikki paineet kasaantuu Jonen niskaan. Se on siis ensimmäistä kertaa VOI-luokassa ja tietenkin sen pitää tuoda sieltä se ykkönen. Sehän sen tämän hetken kisakunto on. Kerran ollaan harjoiteltu tänä keväänä ja tulos vakuutti. Herra nimittäin lähti nelivedolla ja veti suuhunsa pitkän pätkän verijälkeä. Se on intoa lajiin ja sitä samaa kaivattaisiin tälle toiselle kanssa. Jospa se viiden tunnin ajomatkan aikana tarttuu ;)

No kävi miten kävi, sitten vaan marssitaan nenä pystyssä kohti uusia pettymyksiä. Mutta kova pala lähtömme tulee olemaan Jimille. Sillä olisi intoa ja taitoa, mutta jättää nyt kokeen väliin. Yritin jo hädissäni saada vaihdettua tuon Jasun paikan Jimille. Ei onnistunut, joten tässä mennään nyt näin, sillä en tahtonut sitä kenellekään luovuttaa. Jaska "the suuri mäyräkoira" kuitenkin tartteisi sen tuloksen, vaikka kolmosen, jahka tästä sinne Ruotsiin kesällä lähdetään.

Ja loppuun kevennys eli Jimi hyppimässä renkaan läpi.