Siis taistelen itseäni vastaan, koska en voi järjellä mitenkään puolustella neljännen hankkimista. Ehkä se on tuo pelko, että herrat vanhenevat vuosi vuodelta. Kuitenkin kohta seitsemän täyttävä Jimmy on kovimmassa kunnossa ja muutama harmaa ei tahtia oikeasti haittaa. Lisäksi olen asettanut kaikille tavoitteet, lähinnä omaan päähäni. Olen tässä vuosien aikana sentään oppinut, että mitä enemmän asioista huutelen sen enemmän perseelleen ne menevät. Eli hissun kissun kohti tavoitteita.
Olin jo koko kuumeestakin selvinnyt juuri sillä, että päätin ryhtyä harrastamaan herrojen kanssa. No niin paljon kuin tämmöisellä äidillä nyt aikaa harrastamaan on. Eli saattaa harrastaminen painottua pelkästään koeviikonloppuihin. Nyt sitten taas netistä löysin sopivan pentueen ja yhteen pentuun saattaisi mahdollisuus olla. Selviää hiukan myöhemmin, sillä on useamman asian summa.
Ehkä minä vaan tässä taas jatkan tätä eloa ja annan asian olla painollaan, pysyn pois kaikilta mäykkypalstoilta tai sieltä missä saatan pentuihin törmätä. Toisaalta tekisi mieli käydä katsomassa, kohta riiviöikään tulevia, Jasun sisaren pentuja. Siellä saisi yhdeksästä lahkeessa roikkuvasta pennusta varmaan annoksen kerralla lääkettä kuumeeseen :) Huh elämä on rankkaa! Ja varsinkin, kun kukaan ei sano, että älä nyt hyvä ihminen haali niitä koiria, kun et kuitenkaan näyttelyn kauneinta onnistu valitsemaan. Ja pitäisi olla tähän laumaan todella tyytyväinen, sillä tämä toimii erittäin hienosti. Niillä jokaisella on kotkotuksensa, mutta kun ne tietää pärjää pitkälle. Uusi jäsen taas sekottaisi pakkaa, mutta toisaalta kaikki ovat vielä sellaisessa sopivassa iässä ettei kukaan ole täysin ukottunut. Siis voisi olla nyt helpompi omaksua uusi jäsen, kuin esimerkiksi viiden vuoden päästä. Jolloin saattaa ollakin jo hiukan painavammat tassut ja kömpelömmät liikkeet. Tai en minä tiedä, minähän olen sekaisin...
10 kommenttia:
Heh kyllähän melkein jokainen koiranomistaja tuntee tuon pahan taudin ja ainakin kahden nakin omistajana voin myöntää, että ainoa parannuskeino tuntuu olevan se pennun hankinta. Ups, ei taida auttaa ongelmaasi :D Itse asiassa juuri yksi päivä lenkillä tuli mieleen, että jännä kun pentukuumetta ei ole ollut näköpiirissä sitten Stellan pentuajan. Ehkäpä tämä kahden tiimi on nyt riittävän haastava ja samaan aikaan sopivan toimiva, että järkeni on pysynyt vielä päässä. Sillä tiedän kyllä, että kun pentukuume ylittää tietyn rajan, ei järjellä ole asian kanssa enää mitään tekemistä :D
Tuo vauvakuume, oli sitten lapsesta tai koirasta kyse, on aika sitkeä tauti, johon ei lääkettä löydy.
Se paranee ainoastaan ajallaan ja tavallaan. Ehkä se jää vain unelmaksi, ehkä toteutuu, kukapa sen tietää...
Voisipa tähänkin kuumeeseen toimia jokin rokote. En suosi turhia piikkejä ja rokotteita, mutta tähän vaivaan voisin ottaa sellaisen. Ehkä suurin innoittaja on se etten koe elämää vielä tarpeeksi haastavana, vaikka herrojen vihollisia asuu naapurustossa tai lähdöt sinne tai tänne tällä kokoonpanolla on melkoista sirkusta. Onneksi yritän pysyä järjissäni ja päätöksissäni. Olisihan siitä pennusta myöhemmin enemmän iloa myös tulevalle omistajalle eli Evelle ja jossain vaiheessahan se koiran mankuminen alkaa.... Niitä aikoja siis pitäisi äidin malttaa odottaa :)
Pentukuume on kyllä välillä kova ja nyt ehkä tasapainottunu, kun oma pentu ens kuussa tulee. Hyvin nopeasti aika on menny ja kovasti ootan,että päästään parin viikon päästä palluttelemaan pikkuisia <3 Juu eihän tää helepota...ikävä kyllä ;) Viime viikolla pääsin palluttelemaan 8 viikon ikäistä hollaninpaimenkoiran pentua ja voi, että se oli söpö! Ja vähä hellitti pentukuume :)
Hmm. Kolme mäyristä on jo aika lauma... Sitten kun muistat, että ainakin karkkareiden keski-ikä on noin 15 vuotta, niin eihän nuo ole yksikään vielä "vanha". Toisaalta, jos intoa ja jaksamista riittää, niin kait se on sama, onko niitä koiria kolme vai neljä tai peräti viisi tai enemmän. Oikeasti. Mun miäs on tyystin eri mieltä, muutenhan olisin hankkinut Ossillekin kaverin. Terveisii teille kaikille, M-L ja Ossi.
Kyllä mäkin haaveilen toisesta mäykystä... Mutta en todellakaan vielä moneen moneen moneen vuoteen ole sellaista ottamassa. :D Valitettava tosiasia on se, ettei neljännelle koiralle ole tilaa, aikaa tai muutenkaan vaadittavia resursseja, vaikka periaatteessa luolanakille olisikin tarvetta.
Tässä vaiheessa, kun teilläkin koirat on vielä nuorehkoja, menee pentukoira varmasti helpommin kuin siinä vaiheessa, kun Jimi alkaa käymään jo toisella kymmenellä. Toki sekin riippuu osittain siitä kuinka nuorekas Jimi (ja Jonekin) vielä vanhana miehenä on. Mä lähtisin lähestymään pennun hankintaa siitä näkökulmasta, että jaksaako nykyiset koirat vielä vanhana uutta pentua, vai olisiko nykyisille koirille kivempi ottaa pentu vastaan keski-ikäisenä kuin seniorina.
MarMa: Sitten pääsenkin elämään pentuarkea kauttanne. Voi olla, että muistuu jotain mieleen näidenkin pentuajasta. Kaikkihan ei ollut pelkkää ihanuutta. Jään seuraamaan siis teidän raportointia.
M-L ja Ossi: Siinäpä se onkin kaksi menee siinä missä yksi, kolme siinä missä kaksikin, mutta totuushan ei ihan puhtaasti sitä ole. Varmasti meidänkin herrat olisi paremmin koulutettuja ja enemmän harrastuksissa käytettyjä, jos niitä olisi yksi tai kaksi. Ja ole päättänyt vaihtaa rodun, mutta onhan se muuten kumma jos ei tästä rodusta saa täydellistä näyttelykoiraa. Toisaalta olen enemmän kuin onnellinen, että kaikki ovat terveitä ja lauma toimii. Koskaan kun ei voi tietää saako sitä täydellistä tapausta, vaikka pistäisi kaikki rahansa pentuun ja valintakin olisi monivalinta.
Marjukka: Pennun aika olisi ehdottomasti nyt, jos ajattelee herroja. Nyt kaikki vielä jaksaisi nujuta, mutta kieltämättä oma jaksaminen mietityttää. Lisäksi se, että pennun kanssa taas pitäisi aloittaa kaikki alusta. Kevät ja kesä menisi kivasti, mutta entäs syksyllä töihin lähteminen. Niille aamuille voi olla jo muutoinkin touhua ja sitten olisi yksi jonka takia pitäisi miettiä mitä nostaa ylös, piilottaa jne. Se on rumba joka uuvuttaa, mutta on myös ihanaa. Sitten on vielä se tosiasia tulisiko minustakaan ikinä handleri joka saavuttaisi koirallaan jotain? Mikä tavoite asetetaan, riittääkö muotovalio Suomesta, Euroopasta? Ja kun nyt näitä kysymyksiä ja tavoitteita ajattelee ei sen neljännen paikka ole nyt, vaan sitten kun minulla on aikaa seisoa siellä kehän reunalla ja kun assistenttikin siellä jo viihtyy. Eli nyt pitäisi enää haudata haaveet ja saada herrat käyttöpuolen kokeisiin.
No voi sun hauvakuumetta :) Mulle postauksesi päivittyvät edelleen viiveellä, joten en ehdi hätiin kovin äkkiä, kun pitäisi (ehkä) olla jarruna. Sanoithan, että ei ole ketään, joka kieltäisi...
Enpä kiellä minäkään. Totean vain, että minulla auttoi taas järjenvastaiseen pentukuumeeseen, kun ulkoilutin naapurin penneliä ja sain sellaiset mustelmat + vertavuotavat hampaanreijät reisiin, että palautin riiviön ilomielin. Kun oma koira ei ollut hammashirviö pentuna(kaan), olin aika järkyttynyt. Mutta urhea ;/
Olipa päätöksesi mikä tahansa, seuraamme (parin postauksen viiveellä!) ruudun tältä puolelta hyvin mielenkiinnolla, sekä vanhojen herrojen (sori J + J + J !!) ja mahdollisten uusien kasvua :) Ja tietty pikkuihmisen elämää <3
Joka paikassa leluja, tassunjälkiä ja hiekkaa, koira vaatii aktivointia ja mihinkään ei pääse ilman hoitopaikan hankintaa, iltamenot minimissä ja haukkumiselle pitäis tehä jotakin saati sitten se perustottelevaisuu jne jne .... tämä on se mantra jota itselleni hoen aina kun tulee hinku hankkia Nellille kaveri ;)
Mai ja Kaunis Nelli: Tällä hetkellä tunteet on lakaistu nurkkaan ja ajateltu järjellä. Katsotaan kuinka pitkään päätös pitää :)
Lähetä kommentti