Paras ilma

Eilen oli ehkä kaikkien muiden mielestä huonoin ilma ikinä. Satoi lunta, tuuli, pyrytti jne. Minusta se oli hienoin tilaisuus päästää Sheriffit irti. Ei tulisi varmasti monikaan valittamaan, sillä eihän kukaan fiksu siinä säässä lähtisi ulos. 

Niinpä me marssittiin sitten tuohon lähimetsään. Naks, hihnat pois ja käsky; Saa mennä! Ja voi sitä iloa. Herrat kirmasivat kuin pennut. 

Vihellyksestä takaisin emännän luo syömään nakkia ja sitten taas käskystä mars. Hyppyytin niitä mieleni mukaan ja lihaskuntoa kohotettiin kiipeämällä jyrkkää mäkeä. Aluksi piti jokainen nostaa reitille, mutta siihen se auttaminen sai jäädäkin. Kyllä se mäyräkoira pärjää ja selviää, huonossakin säässä ja maastossa.

Eniten yllätti se kuinka jaloissa nämä pyörivät. Pyrähtivät kauas ja sitten välittömästi vihellyksestä palasivat. Hienoa, näytti jopa siltä ettei kukaan tahtonut jättää mammaa ja taskussa olevia nakkeja.  (Videota on, katson josko joskus saan sen tänne liitettyä.)

Iltalenkki tehtiinkin sitten hinnoissa ja siitä ei sen enempää, kuin vaan vähän purnausta. Sillä aamun ja vuosien opit olivat unohtuneet. Ai että ne haukkuikin jokaisen karvanaaman joka reitille sattui...

Onneksi taas tänään aamulenkki vietettiin rauhallisesti edeten ja tarpoen, lisäksi pääsi vetovoimat käyttöön, sillä rattaat umpeutuneilla poluilla olivat aika raskaat. Onnekseni oli taas kolme vetojuhtaa mukana ja niin sitä vaan mentiin taas mäyräkoiran voimalla ja sisulla eteenpäin. Jos se välillä on väärä rotu, niin joskus se on taas niin täysin oikea.