Äitini opetti minulle kaksi asiaa koiriin liittyen. Ne opit piirtyivät pienen Ellun muistiin hyvin. Nyt ne samat opit pitäisi siirtää sukupolvelta toiselle.
Ne ovat:
1) Älä häiritse koiraa joka syö
2) Älä häiritse nukkuvaa koiraa
Sehän kuulostaa helpolta, mutta entäs perheessä jossa on kolme koiraa ja eläväinen sekä konttaava lapsi?! Olen saanut muutaman kerran Even onnistuneesti pois ihan käskyllä herrojen sängystä. Usein hänet on sieltä haettu pois, kohta haettu uudelleen pois ja vielä muutaman kerran haettu pois. Siinä vaiheessa nukkuva koira on jo häiriintynyt ja lähtenyt toiseen sänkyyn. Siellä suunnalla jatkuu sitten sama ralli.
Ruoka-aika on myös kimurantti. Herrat ovat aika avoimia ruokansa suhteen, mutta eihän sitä koskaan edes tuntemastaan perheenjäsenestä tiedä. Koira on kuitenkin eläin ja sillekin saattaa osua huono hetki. Eve on napattu syliin siksi aikaa, kun herrat syövät. Se on kuitenkin kaikkein helpoin tapa, eikä maksa mitään. Siinä ei myöskään ole varaa jälkiviisastelulle. Toisinhan on siinä tapauksessa, jossa koira on sitten onnistuneesti napannut sormesta. Muutaman kerran tässä perheemme arjessa Eve, tuo pikku assari, on kerinnyt ihmettelemään herrojen ruokaa. Siinä on ollut kädet täynnä puuroa ja raakaa jauhelihaa. Enkä yhtään epäile josko sitä olisi hiukan ollut suussakin. Mutta siis näillä mennään. Yhtään lasten kasvatukseen liittyvää kirjaa en ole lukenut, ammennan tietoni noista koirakirjoista. Luultavasti se on ihan sama kasvattaako koiranpentua vai ihmispentua. Ainakin kieltää saat sen 15 kertaa samasta asiasta... eikä sittenkään mene perille :)
11 kommenttia:
Siis, kyllä nii oikeella jäljillä oot! Kahden lapsen ja kolmen koiran kasvattaneella ni kaikkei parhaittei menee opetus perille koiralle ja kiitos on ainaki kiitollisin..........
Tuttuja olivat nuo kohdat 1 ja 2. Niin meillekin opetettiin kun olimme pieniä ja koira tuli perheeseen. Se miten nuo toteutuivat taisi olla eri asia. Meillä oli vanha englannin lammaskoira joka ei hötkyilly mistään.
Ihanaa, tervettä suhtautumista lapsieläinelämään!!!!!!!! Aivan aikuisten oikeesti, näinhän sitä mentiin ennen vanhaanki eikö vaa
Juu, minä kuulun siihen ihmisrotuun, jonka mielestä koirien ja lasten kanssa ei voi olla liian varovainen. Nimimerkki oma koira puri ja sattui niin pirusti. Ikinä ei voi oikeastaan etukäteen tietää, milloin se kuppi koiralta kiepsahtaa nurin. Sitä rajaa on parempi olla ylittämättä. Sitten toisaalta omat koirat suhtautuvat varmaan tytsyyn aika pitkämielisesti. Terveisii Ossilasta, M-L ja Ossi.
Kyllä tästä vielä hyvä kennel-tyttö tehdään!
Voi kun pieni on siellä niin kovin topakkana, ihana! :) Hyväkäytöksisiä herroja, täytyy kyllä kehua! :) Mä olen kanssa ollut aina tarkka siitä, että koskaan ei murrata jos ruokaan koskee kuka tahansa ihminen, eikä mitään tavaroita puolusteta kun meilläkin käy pieniä vieraita, jotka roplaavat koirien tavarat aina läpi. Samalla tietenkin katsotaan myös, että koiria kohdellaan oikein ja kunnioitetaan niiden oikeutta saada olla rauhassa.
Kertaakaan ei ole vielä käynyt niin, että koirat olisivat joutuneet antamaan rauhoittavia signaaleja tai että olisivat tuntuneet stressaantuneilta. Lähinnä se menee siten, että ovat ylettömän kiinnostuneita varsinkin vauvoista ja Alphonse vaan haluaisi maata kyljessä kiinni ja palvoa :)
Ihania kuvia, voi suloisuus tuota pientä ihmistä koirien keskellä <3
Jone katsoo suorastaan palvovasti (hyvin Arttumaisesti) Even touhuja.
Toimit varmaan viisaalla maalaisjärjellä, lapsi oppii aikanaan antamaan koirille oman rauhan ja siihen asti koko lauma on äidin suojissa, koirat sekä lapsi :)
Kolmen uroksen kanssa eläessä on jo oppinut raivaamaan turhat murinatilanteet pois. Miksi ihmeessä pitäisi turhaan haastaa koiria? Parempi on jo ennakkoon joku laittaa rauhoittumaan kuin odottaa, että lasahtaa ja sitten kantaa tappelijat pois. Tästä syystä meillä varmaan on mentykin todella hienosti kuluneet vuodet. Tosin joitain tilanteita on päässyt jälkiviisastelemaan... Eve on tässä laumassa kasvanut hienosti, raivannut omaa tilaansa. Välillä ihan konkreettisestikin, tönimällä turhat kaverit edestään :) Ja minä kun olin huolissani kuinka hän päiväkodissa tulee pärjäämään...
Onneksi herrat kuuluvat vahvasti elämäämme, eivätkä ole ulkokoiria. Lapsi oppii niin paljon, ainakin luovuttamaan asioista, kuten leluista jotka tuhoutuvat. Äiti ei aina ihan joka liikkeeseen kuitenkaan kerkeä.
Tällä hetkellä mennään maalaisjärjellä ja toivotaan sen riittävän pitkälle. Hienoa on ollut huomata kuinka herrat ovat uuteen rooliinsa asettuneet. Entinen Jone pelkäsi lapsia ja nyt se on siedättynyt Evelle täysin. Heillä on keskenään jokin selittämätön yhteys. Toisten lapsiin en sitten luotakaan tai luota Jonea niiden seuraan eli naapuruston lapset eivät saa silittää herroja. Ne pelkäävät vieraita lapsia, tai se on selitys lukuisille silityskyselyille ;)
Voi mikä suloisuus kuvissa :) Hyvät on ohjenuorat teillä. Nuilla luulisi pärjäävän hyvin pitkälle. Teillä on hyvin koirat tottuneet pikkuiseen. Raisasta on kuoriutunut yli innokas pusuttelija niin,että siinä ollaan kieltämässä koiraa niin, ku lastaki. harvemmin siskon lasta tapaa niin siinä molemmat tahtos olla toisen kimpussa. Elmeri taas ei ole koskaan välittäny eikä ole suuremmin tykänny. Tosin se on rauhallinen ja yleensä kiltti, mutta nivelrikon myötä saattaa olla arvaamaton.
Mukava lukea miten se arki lapsen ja koirien kanssa sujuu. Jos sitä itsekkin sitten jotaki oppis tulevaisuuden varalta ;)
Onpa mukava lukea miten arki lapsen ja koirien kanssa sujuu :) Teillä on mennyt niin hienosti,että! Usein saa lukea aika ikäviäki juttuja niin nämä onki sitten se toinen puoli, kun asiat sujuu kutakuinki hyvin.
MarMa: Mielelläni kertoisin tästä elostamme enemmänkin. Ja kokeilen raivata aikaa edes näille pienille päivityksille. Onhan se kiva jakaa välillä iloisiakin asioita, sillä harvemmin ne pääsevät "julkisuuteen". Tämä on meidän kasvutarinamme kaikkine onnistumisineen sekä kömmähdyksineen. Se on hienoa, jos voi omalta osaltaan auttaa joskus samoissa asioissa painivia :)
Lähetä kommentti