Piiiitkästä aikaa

Viime kirjoituksesta tuntuu olevan ikuisuus, jopa Bloggeri on sillä välin uusiutunut. Mielestäni paljon pöljemmäksi. Kuvia sentään sai laittaa useamman kerralla, hieno uudistus jos olisi toiminut. Kolme kuvaa jäi nyt lisäämättä, koska ne ei Bloggerin mukaan olleet valokuvia tai videoita... sellainen parannus. Tuo opiskelu on vienyt aika paljon vapaa-aikaa ja luulenpa sen vievän sitä vielä enemmänkin, kunhan vauhtiin päästään. Sitten on tuo leipätyö joka haittaa kaikkea. Vietän parhaillaan yhdistetyn talvi- ja kesäloman lomaviikkoa, mutta eihän tuota oikein viikossa pääse irtautumaan työelämästä. No se siitä se...

 

Niin ne lumet ja jäät ovat hiljalleen sulaneet, pihaa on päästy jo rapsuttelemaan ja poistamaan sieltä lukuisat kakkakikkurat. Takapihaa katsoessa olisi voinut kuvitella ettei koirat ole koko talveen päässeet lenkille. Kukkapenkki näyttää olevan jo täynnä elämän alkua ja tekisi mieli taas myllätä hiukan pihaa. Pihalle tekisi mieli myös askarrella muutamat hypyt ja esteet, mutta ehkä se tapahtuu sitten kesälomalla.

Jonen siedätyshoidossa ollaan edistytty hyvin. Ollaan jo siirrytty viimeiseen pulloon ja pistokset ovat taas jälleen onnistuneet. Viimeksi kaveri ei edes huomannut pistosta. Jonen karvat ovat myös kasvaneet lähes kokonaan kainaloihin. Kaveri muuten lähtee viikonloppuna Ilmajoelle mejä-kokeisiin. Vatiloin juuri parhaillaan pitäisikö meidän harjoitella vai ei. Kyllähän se viime keväänä harjoitteli kokeessa... Ilmajoelta lähdetään hakemaan toista Avo ykköstä ja siirtoa Voi-luokkaan, mutta pääasia ehkä on kuitenkin saada Jonelle oma retki. Se tarvitsee lisää itseluottamusta ja eroa laumastaan. Lisäksi koe tulee hyvään saumaan, sillä koira on koekunnossa, ei ole lääkekuuria eikä näkyvää ongelmaa. 

Jimi on jälleen perusmasis, epäilen sen maksa-arvojen olevan jotenkin kohollaan. Se on laihtunut ja näyttää laihtuvan edelleen vaikka syö normaalisti. Se jopa syö rasvaa ruokansa seassa, mutta kait se on niin sporttinen ettei siihen rasva tartu. Jimin koekalenteri näyttää tyhjältä. Nyt kun on se näyttelytulos niin ei pääse sitten kokeisiin, niin arvasin tämän...

Jasu puolestaan on opetellut hiukan etsimään ihmisiä (emäntänsä) metsästä. Se on ilmoitetttu raunikoirakurssille ja tietenkin kurssi siirtyi järjestäjästä riippumattomista syistä. Kurssi olisi ollut toukokuussa, mutta se siirtyikin elokuuhun. Toisaalta nyt jää meille enemmän harjoitusaikaa vaan onko meillä aikaa harjoitella?! Pienestä Jaskasta olisi siis tarkoitus tehdä rauniopelastaja. Hauska ajatus ja kiva nähdä tuleeko meistä mitään. 

Eläinlääkäriä ei olla tarvittukaan tässä pitkään aikaan. Eilen kävin siellä vierailulla, kun piti hakea Jonelle evästä. Yllätyksekseni huomasin tuota Hypoallergenic -ruokaa olevan myös purkkiruokana. Niinpä herra sai siis myös matkaeväät koereissulle.

En muista olenko täällä kertonut meidän rokotuksella käynnistämme. Yleensä tuohon meidän vakkari eläinlääkäriasemalle on aika pitkät odotusajat. Yllätyin kun sain eräälle illalle ajan vielä saman viikon aikana. Tarkoitus oli siis rokottaa Jimi ja Jone. Jone yritettiin rokottaa ensin, mutta eläinlääkäri ei uskaltanut :) Elkku sanoi ettei voisi rokottaa vihaista koiraa ja suositteli kuonokoppaa, samalla kuulin kuinka hänen täytyy huolehtia työturvallisuudesta jne. Kerroin ettei koiralle todellakaan laiteta koppaa, sillä sitten se vasta villi onkin. Niinpä rokotin itse koirani ja maksoin tästäkin "ilosta" 22 euroa toimenpidemaksua. Mielestäni se raha olisi kuulunut jo minulle. Lisäksi minun piti näyttää eläinlääkärille korvat ja hampaat, en kyllä tiedä näkikö elkku mitään sieltä metrin päästä. Onneksi Jimi käyttäytyi kuten herrasmies. Tosin silloinkin sain ohjeet pitää tiukasti koiraa kiinni. Laistoin siitäkin hiukan ja kappas pysyihän tuo paikoillaan vähemmälläkin puristuksella. 

Herrat ovat eläneet sopuisasti ja remmirähjännästä kotinurkilla ollaan myös hiukan pääsyllään. Kiitokset herkuille, ilmeisesti kaverit ovat hiukan nälässä pidettyjä niin maistuu ohitettaessa sitten namit taskusta. Ihan täysin kiitettävää en voi vieläkään antaa herroille, mutta siihen on hyvä pyrkiä. 

Jone on saanut oman lapsikammonsa kuriin tai ainakin suloisen kummityttöni Kielon kanssa synkkaa. Kielo täyttää kesäkuussa vuoden joten se alkaa sitten olla se "pelottavin" ikä. Onneksi Kielo asuu koirien kanssa, niin osaa suhtautua hyvin näihin nelijalkoihin.

Olin viime viikolla jälleen Oulussa, mutta reissu ei ollut niin raskas kuin aikaisempi. Tästä lähistöltä samalla kurssilla on eräs Hanna. Niinpä sitten pääsemme samalla kyydillä ja samalla majoituksella, eli säästämme aika ison rahan ja lisäksi on hyvää matkaseuraa. Viiden tunnin ajomatka sujahti ihan yllättäen. Lisäksi käytiin moikkaamassa Ollia. Ei ehkä kaikkein parhaimmassa viretilassa, sillä mehän oltiin aivan rättiväsyneitä, mutta ehkä sen saattoi kuitata karjalaisella iloisuudella :) Niin Olli tulee saamaan kesäkuussa käsittelyn. Ollin emännälle tiedoksi, Olli on varsin mainio harjoituskoira ja se hieronta meni aivan oikein, tai ainakaan sunnuntaina ei opettajalta tullut huomautettavaa.

Harjoitushierontoja on ihan kivasti jo tehty, eilen tuli viisi ja toissapäivänä kaksi. Tosin siihen 40 on vielä matkaa, siksipä ollaan Hannan kanssa tehty myös tässä tiimiytymistä. Eilen oltiin Jasun kasvattajan luona hieromassa koiruuksia. Tutustuttiin viiteen koiraan eli puolet jäi kopeloimatta. Tuo vie yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi vanhemmille pojille oli varattu Kikalta (miehen sisko) päivähoito ja Jasu oli mukana hieromassa ja kertomassa kuulumiset sukulaisilleen. 

Nyt meidän täytyykin jo varmaan kiitää aamulenkille, siivota, tehdä etätehtävät ja kaikkea muuta. Pahoittelemme harventuneita kirjoituksia, mutta teidän muiden jutuissa ollaan aika hyvin mukana. Luen tekstejä puhelimen kautta, mutta jostain syystä kommentit tulevat nimimerkillä Jimi. Joku asetushan mulla on hassusti, mutta en ole viitsinyt siitä ottaa huolta, olen vaan jättänyt kommentoimatta...

Hauskaa ja aurinkoista kevättä!