Jonen siedätyshoito osa 3

Olemme päässeet Jonen siedätyshoidoissa mukavasti puoleenväliin, siis pistoksien määrässä. Ajallisestihan hoito jatkuu marraskuulle asti, ainakin. Viiden pistoksen jälkeen siirrymme tuohon punaiseen pulloon, eli kaikista vahvimpiin aineisiin.

Hoito on mennyt kivasti. Välillä on ollut vaikea saada pysymään Jone paikoillaan, mutta kaikki ruiskut ovat kuitenkin saatu upotettua keinolla tai toisella koiraan. Ongelmaksi jossain vaiheessa koitui palkan odottaminen joka teki pistämisestä todella hankalaa. Koira rimpuili eteisessä ja pisti vastaan minkä kerkesi. Se odotti niin kovasti palkkiotaan, laserin perässä juoksemista. Nyt palkka on vaihdettu hirven luuhun ja toimenpide menee kivuttomasti. Täytyy ottaa vaan koiraa niskanahkasta kiinni ja tuikata pistos. Täytyy näyttää siltä, että tietää mitä on tekemässä. Jos epäröit epäröi myös koira.

Jone ei ole kutissut juurikaan. Peittoja ei ole pesty enää viikottain, mutta pesuaineet ja kaikki puhdistusaineet on allergialiiton testaamia. Ruoka on pyritty vaihtamaan tuosta valmisruoasta raakaan lihaan. Tällä hetkellä Jone pystyy syömään hevosta, poroa, hirveä sekä lammasta. Tosin välillä rauhoitellaan sitten elimistöä erikoisnappuloilla sekä tarjoamalla purkkiruokaa. Ennen niin työläältä tuntunut ruokinta on jo nyt arkea. Välillä Jone on varastanut toisten kupista murusia eikä onneksi ole saanut oireita. Eli siinäkin mielessä parempaan päin ollaan menossa. Pelkään kuitenkin jo nyt tulevaa kevättä. Keväisin ongelmat ovat aina alkaneet enkä hoidosta huolimatta usko, että ne täysin häviävät. Siksipä Jonen osalta koe- ja näyttelykalenteri näyttää tyhjältä. Sen varakoira Jasu ei nimittäin varmaan vielä pärjäisi mejän avoluokassa. Täytyy nyt kuitenkin katsella sopivat kokeet, tosin osaan niistä taidamme ole jo auttamattomasti myöhässä hakujemme kanssa.

Tällä viikolla Jone on ollut ehkä tavallista äksympi ja olemmekin ajatelleet lähettävämme sen jonnekin vihan hallinnan kurssille. Toisaalta se on koira jolla on paljon energiaa jota se ei saa kulutettua. Sen mieli tahtoisi juosta riistan perässä, mutta koska se ei sitä pääse toteuttamaan tyytyy se räyhäämään naapuruston räkänokille. Se tottelee hienosti kotona ja on löytänyt kanssani yhteistä puuhaa perustottiksesta. Kentälle en ole sitä tohtinut viedä ettei se stressin takia ryhtyisi oireilemaan. Toisaalta sille tekisi hyvää nähdä uusia koiria ja tajuta etteivät ne ole uhka. Sunnuntaisin käymme toisten kanssa treenailemassa tokoa, Jone jää aina näistä treeneistä paitsi. Syytän itseäni etten tehnyt sen kanssa pentuna töitä. Olisi se oppinut olemaan hiljaa kentällä, mutta minä itse en kestänyt niitä syyllistäviä katseita. Tuli sellainen olo, että olen epäonnistunut, niinpä luovutin. Siltä minusta tuntuu vieläkin, sillä Jone on pilannut suurimman osan meidän toisten suhteista. Emme jää ikinä juttelemaan kenenkään kanssa, sillä enhän kuulisi mitään tuon kiljukaulan räyhätessä. Kävellessäni Jimin ja Jasun kanssa tunnen nauttivani koiran ulkoiluttamisesta. Jopa naapurit kummastelevat haukkumattomia koiria. Silloin mukana on yksi pelko räyhääjä on koko porukka sekaisin ja emäntä kireämpi kuin viulunkieli.

Niin moni sanoo ettei kaikkien kanssa tarvitse harrastaa, mutta sitäkö Jonen elämä sitten on? Se syö, käy lenkillä ja viihdyttää meitä pallotaituroinnillaan. Entäs sen oma hyvinvointi? Niin moni elää hyvää elämää ilman koirakoulua ja kenttien tuomaa painetta sivulla istumisen taidosta, mutta tahtoisin tarjota Jonelle paljon enemmän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tahtoisin sen elävän onnellista ja tervettä elämää.

Joka tapauksessa näin "hyväksi" pahempi kainalo on muuttunut. Iho ei ole tulehtunut ja siihen on kasvanut hienot uudet karvat. Karvaton alue on kesäiseen tilanteeseen verrattuna pieni. Tosin pelkään talven loppuvan ennen kuin siihen kasvaa täysin ehjä karvoitus. Tassut ovat pysyneet myös hyvinä eikä varvasvälit ole punoittaneet.

Lenkille lähtiessämme emme ole käyttäneet vaseliinia, kalkkia tai muitakaan aineita. Ainoastaan juoksulenkillä Jonella on ollut puku ja umpihankea ollaan vältetty. Varmasti iso osa oireista pysyy kurissa oikealla ruokinnalla. Pelkään kuitenkin että Jonen altistuessa enemmän jollekin esim. hevosen lihalle se saa oireita myös siitä. Näinhän meillä kävi broilerin kanssa. Ensin luultiin sen olevan sopivaa, mutta kuukauden syötyään oireet alkoivat jälleen. Tämä on siis toisaalta jatkuvaa koiran vahtimista sekä ympäristön tarkkailua. Kuitenkin tästä talvesta pakkasineen on hyötyä meille niin monella tapaa ettemme ehkä juuri nyt tahtoisikaan kevättä ihan heti.