Anna sitä ruokaa!


Ruoka näyttelee varmaan suurta roolia koiran elämässä, eikä mäyräkoirakaan ole poikkeus. Meillä on jossain suhteessa nirsoa porukkaa, mutta ainahan tuota syömistä on löytynyt. Ei ainakaan kukaan näytä riutuneelta :)

Iloksemme Suhmurassa sijaitseva lemmikkien ruokatehdas on nykyisin torstaisin klo 17 asti avoinna ja työssäkäyväkin pääsee näin ostoksille. Olen käynyt pari kertaa ostoksilla ja voin kertoa firmasta pelkkää hyvää. Heidän tuotteisiin oltiin jo tutustuttu aiemmin ostamalla niitä kaupasta, mutta käydessä tehtaalta säästää selvästi rahaa. Niin ja saa hyvää palvelua. Molemmilla kerroilla ostokset on kannettu autoon saakka. Kiitokset siis Puustisille ja tästä pääset firman sivuille: tessu.fi

Olen jo jonkun aikaa siis kokeillut siirtymistä barfiin, sitten mentiin jokin aika nappulan ja lihan yhdistelyllä sekä lihalla ja kasviksilla. Voi sanoa että kaikenlaista on tullut kokeiltua helpottaakseen Jonen oloa. Nyt ollaan löydetty mielestäni sopiva ruokinta. Liha on raakana tai haudutettuna riisin kanssa, ja liha on broileria / kalkkunaa. Allergiatestihän näytti että Jone voisi syödä nautaa. Yllätykseksemme vierailu eräällä toisella eläinlääkärillä avasi silmämme. Lopetimme naudan syöttämisen ja kappas koirakin rauhoittui. Kortisooni puolittui kerralla, samalla puhdistusaine vaihdettiin Betadinesta Septidiniin ja kainaloihin sivellään ennen lenkkiä vaseliinia muistuttavaa Terra-Poly vet -ainetta. Näillä muutoksilla siis on jo parissa viikossa tapahtunut huomattavia eroja. Kuinka sitä onkin voinut olla tyhmä?! Toisaalta silloin kun testiä käytiin läpi, luettiin sitä kuin raamattua. Toisen eläinlääkärin konsultaatio toi uuden mielipiteen. Toki kielletyt aineet ovat kiellettyjä, mutta niistä sallituistakin voi olla jokin joka aiheuttaa allergiaa. Yleisimmin koirien allergiaa aiheuttaa sika, nauta, soija ja vehnä, ja nuo tulisi siis raivata koiran ruokinnasta heti pois, jos oireilua on.

Siispä meillä ollaan rouskutettu nyt tyytyväisenä kanan ja kalkkunan kauloja, broilerin siipiä sekä broileria jauhettuna. Nappulat on tarjoiltu jo pitkään piilotettuna, eli jokainen etsii oman ruokansa. Jos joku jää huonommalle, niin se on sitten oma moka. Raakaa, mutta toimii ja tassuissa on vipinää.

Tähän aiheeseen löysinkin Terrieri.netin kautta tekstin. Julkaisen sen täysin muokkaamattomana (tai poistin videot eli jos tahdot käydä katsomassa ne paina tästä).

Koira ei tarvitse ruokakuppia eli virikkeistäminen ruualla

Sunnuntai, 23. Lokakuu , 2011

Lähes kaikki toiminta mitä koira luontaisesti tekee, liittyy jotenkin ruuan hankintaan. Koira ryntää liikkuvan kohteen perään, tarttuu hampaillaan, ravistelee, kaivaa maasta, hautaa maahan, etsii, ottaa vainun… Nämä kaikki toiminnot liittyvät saalistamiseen eli ruuan hankkimiseen. Siis syömiseen.

Voidaan perustellusti sanoa että koiran lähes koko elämä, lisääntymisviettiä lukuunottamatta, pyörii ruuanhankinnan ympärillä. Ihminen on kaikessa teollistuneessa viisaudessaan vienyt lemmikkikoirilta niiden elämän suurimman ilon, eli työn tekemisen ruokansa eteen. Koiran kuppiin tavallisesti kipataan pari kertaa päivässä nappuloita, jotka se on imuroinut suuhunsa alle puolessa minuutissa. Sitten onkin aika siirtyä sohvalle odottamaan huomista ateriaa. Ja vielä ihmettelet jos koirasi on syönyt seinät ympäriltään työpäivän aikana?

Koira tarvitsee valtavasti enemmän aktiviteetteja elämäänsä kuin vain lenkittäminen ja satunnaiset harrastukset tai näyttelypäivät. Koira tarvitsee nimenomaan hajuaistin käyttöön, pureskeluun ja ongelmanratkaisuun liittyvää tekemistä ja sitä juuri saalistaminen ja hankalan muotoisen ruuan paloittelu on. Ruuan tavoittelu, hankalien palojen pureskeleminen tuntikausia ja aarteen kiikuttaminen omalle lepopaikalle tutkittavaksi on parasta terapiaa ja stressinpoistoa ihan jokaiselle koiralle rotuun ja ikään katsomatta.

Vaihtelu ruuan sisällössä

Kukaan ei halua syödä päivästä toiseen yhtä ja samanlaista tylsää ateriaa, oli sen sisältö sitten miten optimoitua tahansa. Korkealaatuisesta kuivamuonasta koira saa varmasti kaikki ravintoaineet mitä se tarvitsee, mutta ei vaihtelua eikä riittävästi entsyymitoimintaa ruuansulatukseensa. Kaikki elävät olennot tarvitsevat myös elävää, prosessoimatonta ruokaa.

Kuivamuona-annoksen joukkoon kannattaa sekoittaa raakaa lihaa, kalaa, ruuantähteitä, kananmunia, rasvaa ja mitä mieleen juolahtaa. Jos eilisen salaatin herneet jäivät koiraltakin syömättä niin entä sitten! Mikä olisi parempaa aivotyötä ja virikkeistämistä koiralle kuin herneiden blokkaaminen pois maistuvampien suupalojen joukosta. Kun koira oppii valikoimaan ja pitämään tolkun päässään ruokaa syödessään, se ei myöskään imuroi summamutikassa kaikkea vaarallista mahaansa ulkona teiden varsilta.

Vaihtelu ruuan tarjoamistavassa

Yksi erinomainen tapa ruokkia koiraa on kouluttaa sitä. Kun palkitset nälkäistä koiraa ruualla on koira taatusti motivoitunut koulutukseen ja oppiminen on nopeaa. Koira saa tehdä töitä ruokansa eteen ja sinulla on käsissäsi pian paljon tottelevaisempi koira.

Ruuan tarjoamiseen kotona kannattaa käyttää mielikuvitusta. Ruokaa voi piilottaa, laittaa tyhjien pahvitölkkien tai taitellun pyyhkeen sisään ja jos sinulla on oma piha niin heitellä pitkin nurmikoita ja antaa koiran nauttia hetkestään saalistajana. Älä ratko koiralle tarkoitettuja tehtäviä vaan anna sen onnistua (tai epäonnistua) itse. Itsenäinen työskentely ja ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa ja helpottaa paljon esimerkiksi koiran viihtymistä yksin kotona.

Koirilla on lihansyöjän hammaskalusto jossa ei ole ruuan hienontamiseen tarkoitettuja poskihampaita. Koiran kuuluu luontaisesti vain repiä paloja ruuastaan ja nielaista ne kokonaisena - tehokas ruuansulatustoiminta mahalaukussa ja suolistossa huolehtii ruokapalojen pilkkomisesta. Kuivamuonaa ruokakupista syötettäessä luontaisesta ahmimisesta tuleekin yhtäkkiä ongelma ja erityisesti syvärintakehäisille roduille mahalaukun kiertymäriskin kautta jopa todellinen hengenvaara. Kun kuivamuona syötetään pihanurmelta tai aktivointilelusta kestää päivän kohokohta kauemmin, ruokaa ei voi ahmia ja koira saa samalla mielekästä tekemistä.

Ota vastaan kahden viikon haaste!

Kokeile itse mitä kahden viikon muutos koirasi ruokkimistavassa saa aikaan. Jos et näe mitään muutosta tai jos koirasi ei pidä uudesta tavasta voit huoletta unohtaa nämä ohjeet ja palata kertomaan että koko juttu oli ihan täyttä puppua. Tee siis näin:

Älä tarjoa koirallesi aamuruokaa ruokakupista vaan jätä sille aamuaterian verran ruokaa erilaisiin piiloihin kätkettynä. Erityisesti pentujen kohdalla koiran omat aktivointilelut on suositeltavia, koska koiran voi olla vaikea tulkita että mikä lattialle jätetyistä vaatekappaleista oli sen virikkeistämisrevittävää ja mikä ei. Illansuussa lenkille lähtiessäsi ota taskuihin mukaan ruokaa jossakin muodossaan ja päätä tehdä matkan varrella edes kaksi pientä tehtävää - vaikka koira istumaan ennen suojatielle astumista - josta palkitset sen ruualla. Jos päivän ruoka-annos ei ole kotiin palattua vielä täynnä anna viimeinen ateria pureskelua kestävästä aktivointilelusta joka rauhoittaa koiran iltaa vasten eikä enää aiheuta rajuja juoksuleikkejä.

Jos et ole valmis luopumaan vanhoista tavoistasi niin kokeile tätä tapaa edes osalla päivän ruoka-annoksesta. Takaamme että koirastasi tulee virikkeistäen rauhallisempi, rentoutuneempi ja yhteistyökykyisempi - kaiken kaikkiaan onnellisempi koira!

14 kommenttia:

10. marraskuuta 2011 klo 18.50 Aikku kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Tuossa riittää pohtimista vielä toisellekin lukukerralle.

Ollihan on Jonen tavoin melko allerginen ja on viime aikoina jo kolmesti reagoinut "vääriin" ruoka-aineisiin ripuloimalla. Sitten ollaan palattu pelkkään Trovetin nappulaan, kunnes on taas aloitettu makupalojen antaminen. Raakoja luitakin kokeiltiin, poroa ja lammasta. Kummastakin meni maha ripulille. Ovatko nuo antamanne broilerin siivet raakoja, ihan kaupan tavaraa vai eläinkaupasta ostettavia? Olisi kiva löytää Ollille joku oma, sopiva makupala, jota voisi rouskuttaa. Juustohan sopii, mutta siinähän ei ole purtavaa. Eikä maisteltavaakaan, koska livahtaa mahan puolelle nanosekunnissa.

Oikein mukavia pakkaskelejä toivotellen, Aikku ja Olli

10. marraskuuta 2011 klo 20.38 Hanne kirjoitti...

Hei, kertoisitko, minkä niminen sellainen allergiatesti on, joka selvittää ruoka-aineallergiat? Olen ollut siinä käsityksessä, että ainoastaan eliminaatiodieetillä voi selvittää nuo ruokayliherkkyydet eikä oma eläinlääkärimme tiedä tuollaista testiä.

10. marraskuuta 2011 klo 21.02 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Eipä mitiä, kiva jotta saitte pureskeltavaa noin lukemisenkin suhteen :)

Juu veikkaan Ollin olevan Jonen kanssa hyvin samanlainen oireilija. Jonella on myös todella herkkä vatsa. Jonella on ollut pitkään ongelmia vatsansa kanssa. Välillä ei tule mitään vuorokauteen ja välillä sitten aamulla pelottaa ihan herätä, sillä kasoja on siellä täällä. Lääkekuurit saivat ilmeisesti mahan hermostumaan. Vierailin luontaistuotekaupassa jossa sain ajattelemisen aihetta. Myyjän mukaan Jonen elimistössä on valtavat määrät hiivaa joka puskee iho-oireina läpi. Siispä ostin kehäkukkateetä (sitä juomaveteen) Molkosania iholle sekä joskus ruokaan ja maitohappobakteereja. Maha saatiin puolestaan kuriin eläinkaupasta löytyvällä Stomaxilla. Suosittelen. Ensimmäisen viikon jälkeen ongelmat alkoivat helpottua ja nyt puolikas annos päivässä riittää (käytetty 4 vkoa). Stomax on siis ravintolisä ja auttaa parantamaan ruoansulatusta. Isompi purkki 200 g maksaa vähän alle 30 €. Se sekoitetaan veteen ja sitten sotketaan esim. jauhelihaan.

10. marraskuuta 2011 klo 21.08 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Jäi vielä sanomatta, että broilerin siivet ovat eläinkaupasta. Ovat täysin maustamattomia ja raakoja. Annan ne jäisinä pojille ja niitä on sitten mukava matustella. Siivet eivät myöskään ole mitään sotkuista syötävää kohmeisena. Niitä on meillä ainakin Mustissa ja Mirrissä. Käykää ihmeissä muutama kokeeksi. Ensimmäisellä kerralla me ostettiin niitä jokaiselle kaksi. Hirvitti antaa raakaa kanaa, salmonellan pelossa. Ja toisaalta niiden luiden takia. Viime viikolla hain niitä 8,5 kiloa juurikin tuolta tehtaalta :) Atria toimittaa niitä tuolle tehtaalle ja ovat kuulemma samalta linjalta peräisin kuin ihmisenkin broilerit, mutta eläimille niitä ei pakata niin hygienisesti. Koira ei kuulemma voi saada salmonellaa ja kypsentämättöminä kanan luut eivät ole vaaraksi.

10. marraskuuta 2011 klo 21.22 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

HooPee: Allergiatesti on nimeltänsä Spot. Tästä pääset englannin kielisille sivuille: http://www.vetallergy.com/

Testi siis tehdään ottamalla koirasta verikoe. Tuloksissa menee noin kolme viikkoa, sillä ne analysoidaan muistaakseni Englannissa. Joka tapauksessa testissä selviää kahdeksasta kohdasta: kasvit, ruohot, puut, homeet, eläimet, sisätiloista, ruoasta ja hyönteisistä allergian aiheuttajat. Testi ei siis ole täysin luotettava, mutta on todella hyvä runko. Kuten meidän tapauksessa testissä neutraaliksi osottautunut nauta tullaan välttämään jatkossa.

Testi maksoi muistaakseni melkein pari sataa, mutta on ehdottomasti ollut sen arvoista. Ja ainakin meillä vakuutusyhtiö korvasi sen mukisematta. Kaikki eläinlääkärit eivät ilmeisesti ole testistä kovin innoissaan, koska tulokset eivät välttämättä ole täysin luotettavia ja lisäksi testi on kallis. Valveutuneet eläinlääkärit puolestaan suosittelevat sitä. Toivottavasti löydätte lähistöltänne eläinlääkärin joka on perillä Spotista.

10. marraskuuta 2011 klo 22.01 Aikku kirjoitti...

Koiran mahan peehoo on sellainen, että salmonellakin kuolee.

Täällä siitä enemmän:

http://mayrakoiraolli.blogspot.com/2011/08/ph.html

Meidän pitää käydä ostamassa pari broikunsiipeä ja kokeilla niitä viikonloppuna Ollille. Ollihan syö mitä tahansa, joka on joskus elänyt. Toivottavasti selvittäisiin ilman että maha reagoi voimakkaasti.

Hurjasti rapsutuksia Jonelle! Minusta tuntuu, että Jone ja Olli ovat sielunveljiä keskenään!

10. marraskuuta 2011 klo 23.35 Anniina kirjoitti...

Kahden viikon haaste kuulosti mielenkiintoiselta kokeilla. Ainakin juuri Lettu-possun kohdalla, jolle ruoka todellakin maittaa missä ja milloin vain! :) Mulla on muutenkin nyt mieletön opettelu taas ruokinnan suhteen, kun Aimon kanssa on ollut, että aina on kupissa ruokaa tarjolla ja saa syödä aina, kun vaan maittaa eikä herkkujakaan ole säästelty (Aimo nirsoilee niissäkin itse), mutta Letulla tosiaan on muutama kilo ylimääräistä ja varmasti uppoaisi ihan loputtomasti ruokaa, jos vaan joku sille antaisi. Esimerkiksi säännölliset ruoka-ajat ja säännöstelty ruokamäärä on mulle taas hetkeksi ihan uusi juttu! :D

11. marraskuuta 2011 klo 8.14 Kaunis Nelli kirjoitti...

voi kuinka hyvä juttu syömisestä, kiitos siitä. yleensä sanotaan että koiralle riittää että saa ruokaa ja että se voi olla samaa joka päivä koko elämän ajan. noh, jokainen voi kuitenkin itse tehdä omat päätöksensä. nelli syö nappuloiden lisäksi (jäisiä) luita ja mm. broikun siipiä. ja rakastaa niitä! suosittelen...

11. marraskuuta 2011 klo 9.17 Hanne kirjoitti...

Kiitos linkistä ja selvityksestä. En ole kovin innostunut ns. arpajaistulokseen allergiatestissä, kuten kerroitkin, niin silti kaikki täytyy ruokinnan kautta kokeilla. Vaikeitahan nuo allergiajutut ovat, mitä tässä nyt on kahden vuoden jälkeen meilläkin heittänyt häränpyllyä koko juttu. Ei pieni ihminen meinaa ymmärtää...
Terveisiä sinne teille ja rapsutukset ihanille koiruliineille.

13. marraskuuta 2011 klo 17.44 Marja-Leena kirjoitti...

Täytyypä meilläkin miettiä noita ruokakuvioita:). Ossihan on pitkään jo syönyt lähes pelkästään Royal Caninin Hypoallergenic nappularuokaa jota saa vain eläinlääkäriasemalta jota me käytämme.Sitten olen antanut Nutrolin ravintoöljyä.No ok juustoa ja sitten rustoluita. Se, että koiran vatsa reagoi luihin ei yleensä ole käsittääkseni allergia vaan ihan tottumiskysymys.Tosi monien koirien vatsahan reagoi luihin.Ossilla se luumassa kovettaa vatsaa:( Miten ihmeessä saat koiran juomaan Molkosania? Siis itsekin sitä juoneena tiedän kuinka järkyttävän kamalan makuista se on. Tuo Stomax kuulostaa oikein mielenkiintoiselta kanssa.Kiitos hyvästä "tietopaketista".Terveisiä M-L ja Ossi

14. marraskuuta 2011 klo 19.04 MM kirjoitti...

Onpa mukava kuulla, että Jonen olo on alkanut kohenemaan! Toivottavasti löydätte uudella ruokavaliolla ne Jonelle sopivat ruoka-aineet.

Itsekin bongasin tuon jutun Terrieri.netistä ja teksti pitää sisällään kyllä ihan asiaa koiran virikkeellistämisestä, mutta kylläpä taas mennään heittämällä kukkahattutäteilyksi ja inhimillistämiseksi.

Meillä ei todellakaan katsota hyvällä, jos koirat nyrppivät ruoastaan vain ne parhaat palat (viittaan siis tuohon herneiden erottelu ruoan seasta -juttuun). Se syödään mitä tarjotaan, jos ei kelpaa niin olet ilman. Julmaa ehkä jonkun mielestä, mutta itseoikeutettuna johtajana minä päätän mitä koirat syö (vai syökö mitään). ;) Mikäli nirso koira ei haittaa, niin kukin tehköön ja perustelkoon asian miten parhaaksi näkee. Tuo juttu oli kyllä hupaisin perustelu nirsoudelle, mitä olen koskaan lukenut.

Meni muutenkin hieman ohi miten herneiden blokkaaminen muka vähentää vaarallisten aineiden syömistä tien varsilta. Meillä koirat (lyhyen lyhyttä pentuaikaa lukuunottamatta) kyllä syövät nimenomaan vain niitä herkuiksi olettamiaan asioita teiden varsilta, eikä randomisti jonkun puistonistin jättämiä huumeneuloja. Ja mihin niitä rotanmyrkkyjä ja lasinsiruja piilotetaan? Lihapullien ja leipien sisään.

Roopea on alkanut vaivaamaan korvien kuuroontuminen, joten taas on otettu perinteiset keinot käyttöön, eli ruoka tulee vain ja ainoastaan duunia tekemällä. Luoksetulo on parantunut huomattavasti, kun aamupala tulee emännän käsistä, eikä lenkin jälkeen ruokakupista. Raakaruoan kanssa tuota periaatetta on ollut turkasen hankala toteuttaa, joten ollaan nyt taas luiskahdettu melkein pelkälle nappularuoalle.

Siirrän paatokseni nyt muualle. :)

15. marraskuuta 2011 klo 11.27 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Muistelinkin lukeneeni siitä jostain ja selvisihän, se olikin teidän tekstistä.

Anniina: Siinäpä sitä haastetta. Meillä on kyllä tuo ruokinta määrältään ja ajaltaan säännöllistä. Viikonloppuna vähän heittelee, kun ei jakseta nousta kuudelta syömään kuten arkisin tehdään :)

Kaunis Nelli: Koiraa ei pitäisi inhimmillistää, mutta ketä se kiinnostaisi aina syödä samaa ruokaa päivästä toiseen. Eihän tuo kaupan eineshylly oikein houkuta aina itseäkään. Ehkä maalaisjärki ja oma viitseliäisyys on ruossa ruokinnassakin hyvä raja.

15. marraskuuta 2011 klo 11.37 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

HooPee: Vaikka testi osottautui kohdallamme osittain virheelliseksi siitä tuli loistava apu. Jonen allergioihin kun luetaan mm. pölypunkit, varastopunkit, osa myös takapihaltamme löytyvistä kasveista ja tietenkin ruokapuolelta. On siis helpottavaa kun tietää mitä koiran eteen on tehtävissä jo ihan kotona. Ennen testiähän Jone söi kotitekoista risottoa, sis. riisiä, herneitä, paprikaa, maissia ja sikaa. Selvisi että ainoastaan risotossa riisi oli sallittua. Siinä tunsi pieni ihminen itsensä niin tyhmäksi, vaikka mistäs sitä olisi voinut kuvitella, että aiheutin itse ne ongelmat. Nyt siis osaa jo ennaltaehkäistä suurimman osan aiheista ja elämä näyttää pitkästä aikaa hyvältä.

Marja-Leena: Niitä samoja meilläkin on ollut vuoden verran. Kokeilun vuoksi otin nyt vastaava Hillsin versiota. Näyttää sekin välillä maistuvan.

Meidän koirat on nirsoja, mutta Molkosan menee jopa juomavedessä. Tosin yleensä sotken sen broilerin jauhelihaan. Siihen samaan on sotkettu Stomax sekä kortisooni. Niin ja yllättävän hyvää se niistä tuntuu olevan, sillä kaikki tahtoisi nuolla pumpulin jolla olen pyyhkinyt Jonen kainalot. Käytämme siis ainetta ulkoisesti sekä sisäisesti.

15. marraskuuta 2011 klo 11.51 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mauri ja Roope: Meillähän Jimi oli pienenä nirso ja vieläkin on samoja oireita huomattavissa. Raivostuttavaa jos kupissa on nappulat ja lihat sekaisin. Herra tekee aivotyötä ja blokkaa nappulansa muiden syötäväksi kupista. Siksipä meillä ollaan siirrytty myös uuteen tyyliin. Valitettavasti meilläkin sama ruoka tarjotaan niin monesti että se syödään. Jos joku jättää ruokansa sitten jo toisellakin kerralla väliin saa sen syödä joku jolle se maistuu. Ainoastaan Jonella on vara valita varsinkin kalan suhteen. Testit eivät näyttäneet sen olevan allerginen, mutta uskon vähän siihenkin että koira jättää itselleen "pahat" aineet syömättä. Jone ei voi sietää herneitä ja kuten aiemmin mainittu sehän on niille allerginen.

Eläimille on tuota nappulaa ja muuta vaihtoehtoa niin paljon tarjolla että ihan kauhistuttaa. Hirmuisia vaihtoehtoja niissä ei varmaankaan ole. Tosin Jimin maksa-arvojen takia olemme joutuneet niissäkin tekemään valintoja. Tällä hetkellä kuitenkin kotona on kokeilussa Hau-Haun nappula. Kilohinnaltaan halvinta, mutta näyttäähän tuo satunnaisesti kelpaavan.

Meillä koiruudet ovat saaneet vain harvoin ihmisten herkkuja ja niinpä ne eivät osaa juuri kuolatakaan niiden perään. Annoin yhtenä päivänä jokaiselle oman karjalanpiirakan ja kappas sain olla tukemassa jokaista sen syömisen kanssa. Myös edellisellä kerralla tarjotut suolatikut jäivät jokaiselta syömättä. Mielestäni tämä on ihan terveellistä nirsoilua ja auttaa jatkossakin olla tarjoamatta sitä "ihmisravintoa".