Kävimme Jasun kanssa sunnuntaina koirapuistossa haistelemassa uusia tuoksuja. Olenkin varmaan ilmoittanut kantani kaupungin koirapuistoihin: Hienoja keksintöjä, mutta vain tuttujen koirien kesken. Tahdoin kuitenkin tarjota Jasulle mahdollisuuden harjoitella luoksetuloja ja niinpä suuntasimme agitreenien jälkeen koirapuistoon (Jasuhan ei treeneihin osallistunut, kun Jimi tahtoi opetella kaikki mahdolliset ohjauskuviot kanssani).
Jätimme Jimin odottamaan autoon ja lähdimme nuorukaisen kanssa tallustamaan pienen matkan puistoon. Jasu oli ihan ihmeissään miksi hän on yksin matkassa ja mihin sitä ollaan viemässä. Astuimme porteista sisällä ja pidin koiran kiinni, sillä meitä kohti juoksi pieni terrieri. Ajattelin sen murskautuvan Jasun tassuihin, kokoero oli vähintäänkin valtava. Pojat vaihtoivat kuulumisia ja päästin Jasun irti. Hetken se juoksi viiden kuukauden ikäisen russelin kanssa, mutta kyllästyi sitten. Niinpä tein luoksetuloja häiriöissä. Yllytin Jasun aina pois luotani ja kutsuin takaisin. Pentukoira kävi pörräämässä jaloissamme, mutta Jasu totteli kuin unelma. Ehkä se saa leikkiä kotona niin paljon ettei sitä huvita uudet tuttavuudet. Kiersimme puistoa peräkkäin, hieman harmittaa josko olen laiskuuttani tehnyt Jasusta koiran jolta uupuu rohkeus. Toisaalta olisi hienoa vaan nyt uskoa, että se tahtoo totella. Kaikista kolmesta sen luoksetulo on kuitenkin myös kotipihalla vahvin. Metsään en kyllä uskalla sitä vielä päästää irti. Siellä on kuitenkin kaikkea mielenkiintoista.
Otimme puistossa tasan yhden kuvan, tuon missä junnu istuu penkillä. Jasulla on hirmuinen into hyppiä kivien ja penkkien päälle. Se tahtoo olla agitähti jonain päivänä. Penkin vierestä sitten löydettiinkin yllätys jota en olisi tahtonut löytää: pieni pyöreä tabletti. Se oli jo hiukan sulanut maahan ja muistutti jotain särkylääkettä. Oikeesti kuka ihme ottaa lääkkeitä koirapuistossa? Vai oliko se tarkoitettu jollekin koiralle? Onneksi vain harva taitaa popsia pillereitä ilman houkuttelua, mutta silti. Eipä niin kauheasti huvittanut nähdä sellaista siellä, olipa se sitten siellä tahattomasti tai tahallisesti. Siksipä kehoitankin katselemaan ympärille Joensuun Rantakylän koirapuistossa. Toivottavasti se oli jokin yksittäinen tapaus, mutta silti mietityttää. Korjasimme tabletin ja toivotaan ettei niitä löydy sieltä tai muualtakaan.
Jätimme Jimin odottamaan autoon ja lähdimme nuorukaisen kanssa tallustamaan pienen matkan puistoon. Jasu oli ihan ihmeissään miksi hän on yksin matkassa ja mihin sitä ollaan viemässä. Astuimme porteista sisällä ja pidin koiran kiinni, sillä meitä kohti juoksi pieni terrieri. Ajattelin sen murskautuvan Jasun tassuihin, kokoero oli vähintäänkin valtava. Pojat vaihtoivat kuulumisia ja päästin Jasun irti. Hetken se juoksi viiden kuukauden ikäisen russelin kanssa, mutta kyllästyi sitten. Niinpä tein luoksetuloja häiriöissä. Yllytin Jasun aina pois luotani ja kutsuin takaisin. Pentukoira kävi pörräämässä jaloissamme, mutta Jasu totteli kuin unelma. Ehkä se saa leikkiä kotona niin paljon ettei sitä huvita uudet tuttavuudet. Kiersimme puistoa peräkkäin, hieman harmittaa josko olen laiskuuttani tehnyt Jasusta koiran jolta uupuu rohkeus. Toisaalta olisi hienoa vaan nyt uskoa, että se tahtoo totella. Kaikista kolmesta sen luoksetulo on kuitenkin myös kotipihalla vahvin. Metsään en kyllä uskalla sitä vielä päästää irti. Siellä on kuitenkin kaikkea mielenkiintoista.
Otimme puistossa tasan yhden kuvan, tuon missä junnu istuu penkillä. Jasulla on hirmuinen into hyppiä kivien ja penkkien päälle. Se tahtoo olla agitähti jonain päivänä. Penkin vierestä sitten löydettiinkin yllätys jota en olisi tahtonut löytää: pieni pyöreä tabletti. Se oli jo hiukan sulanut maahan ja muistutti jotain särkylääkettä. Oikeesti kuka ihme ottaa lääkkeitä koirapuistossa? Vai oliko se tarkoitettu jollekin koiralle? Onneksi vain harva taitaa popsia pillereitä ilman houkuttelua, mutta silti. Eipä niin kauheasti huvittanut nähdä sellaista siellä, olipa se sitten siellä tahattomasti tai tahallisesti. Siksipä kehoitankin katselemaan ympärille Joensuun Rantakylän koirapuistossa. Toivottavasti se oli jokin yksittäinen tapaus, mutta silti mietityttää. Korjasimme tabletin ja toivotaan ettei niitä löydy sieltä tai muualtakaan.
4 kommenttia:
Väkisin tulee mieleen, että tahallaan se tabletti siellä oli, sen verran usein noita myrkytysuutisia on vastaan tänäki vuonna tullu ja enitenhän noita sattuu koiravilkkaissa paikoissa. :( Meiän läheltä maasta löytyi tossa taannoin käytetty ruisku kääreineen ja sekin kyllä pisti miettimään mikä oli moisen tarkoitus...
Komea poika Jasusta tullut! Meillä on sama homma koirapuistossa käynnin kanssa, vain tuttujen kesken tai sitten käydään, kun aitaus on tyhjä.
Ollia on puistossa turha huutaa "tänne", oli se sitten yksin tai kaverin kanssa. Koirapuistoon mennessä ripustaa aivot ja korvat narikkaan. Toisaalta mökillä irti ollessaan tulee takaisin niin huudettaessa. Ihmeelliset ovat mäyräkoiran aivoitukset.
Ehkä se olikin joku koiran lääke, kuka tietää? Asialla joku Ossiakin ovelampi koira. Parasta kuitenkin korjata pois mokomat pillerit.Mistä sitä tietää mikä se oli.Terveisin M-L ja Ossi
Bemary: Niin ja mie en yleensä usko tahattomuuteen tuollaisissa asioissa. Niin paljon mahtuu maailmaan ihmisiä jotka inhoavat koiria ja muitakin karvakuonoja. Pitäisi niiden viskojien muistaa, että liikkeellä on myös lapsia, jotka eivät ymmärrä mitä suuhunsa laittavat. Ruiskuihin emme ole törmänneet, onneksi.
Olli: Jasulta näyttää aina poseeratessa uupuvan hampaat. Nytkin se on rullannut huulensa jännästi :) Juu ei näistä koirien ajatuksista tiedä, meilläkin välillä tuntuu korvat olevan ihan lukossa. Joskus taas kuulevat asioita joita ei tartteisi :)
Marja-Leena: Aika viekas koira tosiaankin on ollut. Olisikohan se tuonut pillerin kotootaan nielaisematta ja puklannut sen sitten heti portin juureen. Tiedä vaiks meidänkin Jone syljeksii tablettinsa... Jotenkin kuitenkin uskon teon sopivan johonkin kaksijalkaiseen.
Lähetä kommentti