Jokunen aika sitten päätimme isännän kanssa juhlistaa yhteistä kymmenen vuotta kestänyttä taivaltamme ja järjestää pienet häät. Suunnitelmat suurenivat huomattavasti alkuperäisistä, mutta kutsut saatiin lähetettyä ajoissa ja järjestelyt hoidettua, vaikka isäntä olikin lähes kaksi viimeisintä viikkoa vuodepotilaana. Jopa juhlien peruutus oli käsillä. Onneksemme kuitenkin bileet saatiin pystyyn ja kaksi päivää niitä jaksettiinkin. Enää olisi tehtävänä urakoida jäljelle jääneet syömingit ja juomingit.
Juhlapaikkaa ei tarvinnut kauaa valita, sillä Sheriffit haluttiin mukaan elämämme tärkeimpään päivään. Pieniä turvajärjestelyitä tosin piti tehdä etteivät vikkelät mäykyt karkaa, kun ovi käy tiheään tahtiin. Suurin osa vieraistahan ei omista koiraa eikä näin tajua sitä kuinka, myös se tottelevainen koira voi juosta ovesta sen jäädessä sopivasti avoimeksi. Pihanportit pysyivät myös lukittuna ja luultavasti se olikin paras ideamme pitääksemme lauman koossa.
Juhlaväkeä oli kahden päivän aikana vajaa 60 henkilöä ja Sheriffit jaksoivat huomioida näistä jokaisen. Jasu sai itselleen uuden kaverin pienestä tytöstä, tosin välillä leikki kävi niin rajuksi, että jopa Jasun pinna oli katkeamassa. Koira kun ei kuitenkaan ole lelu, vaikka se onkin itse lupsakkuus. Jone suhtautui vieraisiin hienosti, sillä eniten pelkäsimme sen stressaantumista. Se istuskeli jossain vaiheessa suurinta hälinää minun ja isäntänsä välissä aivan omassa maailmassaan. Lisäksi Jone ystävystyi pikkuserkkuni kanssa, tätä kohtaamista jännitin ehkä eniten. Unohdin että lapset kasvaa nopeasti ja Jone löysikin Villestä sielunveljensä. Jimi puolestaan oli se villikko jota kukaan ei voinut uskoa vanhimmaksi. Sillä oli kauhea vauhti ja touhotus, joka jatkui vielä eilisellä lenkillä. Eikö sille riitä mikään?! Kaiken kaikkiaan kuitenkin koirista ei ollut häiriötä vieraille eikä vieraista koirille. Uskon että kaikille jäi hyvä maku ja koirille ainakin univelkaa. Tästä on hyvä aloittaa loma :)
Unohdimme ottaa yhteisen kuvan koirista sekä isäntäväestä, tämä on korvaamaton moka. Ehkä jonain päivänä täytyy laittaa juhlatamineet niskaan ja koirat ojennukseen. Tässä on kuitenkin muutama kuva näistä karvanaamoista, jotka kantoivat ylväästi rusettinsa.
12 kommenttia:
Lämpimän aurinkoiset onnittelut koko teidän perheelle! Onnea yhteiselle taipaleelle myös tuleville vuosille! Kyllä teidän pojat ovat komeita ja oikeita herrasmiehiä, ihanat kuvat!
Oi miljoonat onnittelut!!! Kyllähän sitä kannattaa 10 vuotta jo juhlistaa. Meille tuli melkein 12 vuotta silloin 18 v sitten mutta meillä oli pappi jo muutakin syytä varten ja ajattelin tilatessani pappia että nyt tai ei koskaan.:) Hyvä, että koirat eivät karanneet ja osasivat olla kauniisti. Hieno homma ja vielä kerran onnittelut. Marja-Leena ja Ossi
Onnea sheriffien kotiväelle! Bileet ovat olleet varmaan mukavat ja vilskettä on riittänyt. Alin kuva on tosi mainio, on sitten näköjään koko poikajoukko sammunut kertaheitolla. Vain yksi on mahtunut matolle, mutta ei se niin nuukaa.
Koko meidän poppoolta valtaisat ONNITTELUT!
Hienoa että koiratkin saivat olla häissä mukana, useimmiten tuollaisissa tilanteissa ne rahdataan hoitoon "johonkin".
Oliskohan tuossa Jimin käytöksessä nähtävissä jotain mamma Tiukua, joka ottaa aina kaiken irti vieraista ja tuntuu vain nuortuvan mitä enemmän tulee ikää..
Ihanaa :) Paljon onnea tuoreelle avioparille <3
Olimme itsekin viikonloppuna pienissä häissä ja itsellekin tais jäädä vähän hääinto päälle.. Ehkä mekin joskus tuon miehekkeen kanssa päästään naimisiin, tai oikeastaan rekisteröimään parisuhde kun kirkkoon emme kuulu! Ja selvää on että myös meidän hauvat kuuluvat vahvasti siihen päivään joten voipi olla että jos on omatalo niin pippalot järjestetään siellä tai sitten ihan mökillä joka on kovin rakas paikka :)
Komeita sulhaspoikia teidän juhlissa ollut :) Se on kiva yllättyä positiivisesti koiristaan, että tuollaisessa hässäkässäkin kaikki on mennyt hyvin. Ja onnea tietysti hääparille, itselle ainakin vaikeinta oli tottua siihen, että sivilisääty on rouva, se kuulostaa jotenkin 7-kymppiseltä minkkiturkki naiselta :D
Kaikille yhteisesti: Suuren suuret kiitokset onnitteluista!
Marja J: Rusetit tuovat näihin äijiin näköjään ryhdikkyyttä. Jimikin istui kaksi päivää hyvällä ryhdillä ja oikein esitteli rusettiaan ;)
Marja-Leena ja Ossi: Eihän meilläkään mitään pakottavaa tarvetta avioon ollut, mutta kokeillaan nyt sitten sitäkin :)
Olli: Nähtävästi on parempi mitä enemmän on vilskettä. Koiruudet ovat odottaneet kaksi päivää eteisessä josko tänäänkin tulisi joku käymään. Jäi vissiin vähän vaihde päälle. Niin ja matolle yleensä mahtuu vain yksi, mutta pääasia on että kaikki ovat metrin päässä toisistaan. Ja mielellään vieläpä kosketuksissa.
Heli: Varmaan joku toivoikin ettei koirat olisi paikalla, mutta ei niistä kyllä kenellekään haittaa ollut. Nehän ovat varsinkin minun parhaita kavereita, joten eihän juhlista ilman niitä olisi tullut mitään. Jimissä ja Tiukussa on paljon samaa, ainakin tuon energian ja intoilun suhteen. Toisaalta sitä aitoa iloa ja pomppivaa mäykkyä on ihana katsella. Tosin kukaan ei usko, että se on vanhin :)
Veera + Milo ja pieni mäykkytyttö: Hääintoa on siis liikkeellä... Mekin kävimme maistraatissa (tilaisuus kesti 3 min) koska emme kuulu kirkkoon. Mielestämme tilaisuus oli yksinkertaisuudessaan toimiva. Turhat jaarittelut jäi pois ja me saimme toisemme "vähemmälläkin" ponnistelulla.
Sunan: Juu rouvuus kuulostaa niin kulahtaneelta, jopa hiukan karmivalta. Onneksi titteleitä ei taidata monessakaan kohdassa kotimaassamme tarvita.
Paljosti onnea isäntäväelle! Kyllä on komeita sulhaspoikia teillä ollut mukana. :)
Jos joskus itsekin noihin hommiin ryhdyn, niin koirat on tottakai mukana juhlahumussa. Nehän tulevat avuksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lattialta pitää lakaista kaikki ruoanmuruset.
Onnea kesähääparille :)
Mainiot kuvat teidän rusettipojista! Kyllä 3 mäykkyä näyttää vaan yhdessä niin hyvältä... Tapasin iltalenkillä beaglen, sekin näytti Artun rinnalla aika kivalta. Mutta antaa nyt olla, näyttää siltä että Saimi ei muutakaan syksyllä, joten turvaudumme kaveriin, jos on tylsää ;)
Mauri ja Roope: Kiitämme. Meillähän muruja enemmän tekee koirat, varsinkin kun niille antaa palan pannupizzaa :)
Mai: Kiitosta. Beaglethan ovat vallan mainioita tyyppejä. Ainakin isäni beagle on koiramaailman mafiooso, aina jämynä paikalla, ainakin ruokapöydässä. Suurin osa vieraista jaksoi ihmetellä kolmen mäykyn leikkejä, mm. 15-vuotiaan staffin omistaja ei voinut uskoa kuinka kolme urosta voivat tulla toimeen keskenään.
Sydämelliset onnittelut! :)
Vähänkö komeita sulhaspoikia! Voi ku mäki pääsisin joskus morsiusneidoks.
t. Nakki
PS Onnea teidän ihmisille!
Lähetä kommentti