Uhreja matkan varrella



Olemme tänä kesänä törmänneet uuteen harmittavaan ilmiöön, nimittäin lenkkipoluiltamme on löytynyt kuolleita siilejä. En ymmärrä kuka tai mikä näitä on tappanut tai kuka edes toivoo siilin kuolemaa?! Joka tapauksessa ne ovat löytyneet pyörätieltä joka viittaisi siihen, että murhaaja olisi ihminen. Toisaalta verinen nenä puolestaan viittaisi, että murhaaja olisi jokin eläin. Tähän naapurustoon on muuttanut lähiaikoina kissoja ja syytämmekin niitä nyt tästä harmillisesta ilmiöstä. Ei tämä kivaa ole, mutta me olemme viettäneet kaikkien uhrien äärellä hiljaisen hetken.

4 kommenttia:

28. kesäkuuta 2011 klo 18.32 MM kirjoitti...

Voi ressukkaa. :( Välillä noihin törmää itsekin ja aina surettaa. Viime kesänä löytyi kaksi kuollutta siiliää lenkkipolun varrelta, joten oletettavasti ihmisen jäljiltä olivat raukat.

28. kesäkuuta 2011 klo 21.35 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mauri ja Roope: Kyllähän se käpertyneenä muistuttaa palloa, mutta kylläpä puistattaa moinen ajatus :/

13. heinäkuuta 2011 klo 15.00 Unna kirjoitti...

Me ei olla onneksi Mantan ja Tyynen kanssa noihin törmätty, mutta tosi ikävää tuollainen että usein löytyy siilari kupsahtaneena. ):
Mikäli tappaja on ihminen niin harvinaisen ilkeä sellainen, jos tappaja on kissa niin omistaja voisi miettiä kannaattaako kissaa päästää ulos juoksentelemaan miten sattuu.
Hattivatti luultavasti pelkäisi hirveästi siiliä, se on aika tyypillinen räsynukke. :D

18. heinäkuuta 2011 klo 8.50 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Unna: Mekin ollaan nyt lenkkeilty ilman noita kauheuksia, onneksi. Näillä kun on vielä tapana löytääkin kaikki ällötykset. Toivottavasti siilit saavat jatkossa elää rauhassa omaa elämäänsä.