Kentällä käytiin

Muikeat ilmeet johtuvat siitä että pojat katselevat lokkeja...

Kävimme jälleen tänään Jimin kanssa agilitytreeneissä. Treeniaika on hienosti sunnuntaina joko 8-9.30 tai 9.30-11, olemme vielä kerran tuossa myöhemmässä ryhmässä ja sitten jälleen siirtyy treenaus aikaisemmaksi. Ei voi kuitenkaan valittaa, sillä porukka on mukava ja treenaus rentoa. Hinnaksi koko kesälle tuli noin 9 euroa, eli ei todellakaan paha. Tuohon hintaanhan joissain paikoissa ei saa edes tunnin treenausta.

Harjoittelimme hyppyjä 90 ja 180 asteen kulmissa. Oma ohjaukseni on vieläkin todella haparoivaa ja niinpä Jimiä vähän jarruttaakin emäntä. Kokeneemmalla ohjaajalla koirasta voisi tullakin agikenttien maisteri, ainakin mäyräkoiraksi. Yllättävän nopea se kyllä on ja pysyy hienosti kontaktissa. Siis verraten siihen ettei kentällä ole mitään aitausta ja siellä lentää lokkeja sekä juoksee pupuja. Lisäksi kaikki muut koirat ovat aika lähellä omilla pisteillään, kun yksi suorittaa ratapätkää.

Hypyt ovat Jimille tuttuja juttuja ja niiden lisäksi olikin A-este. Se on ehdottomasti parhain. Jimi oli tänäänkin kiipeämässä sinne ihan takajalat innosta täristen ja käskystä se olikin jo siellä harjanteellä. Alastulossa täytyykin näköjään olla tarkkana ettei se roiskauta ohi kontaktialueen, kuten tänään kävi kerran. Sekin oli oma virhe, mitäs pidin kättä liian ylhäällä. Täytyy huomioida niin monta asiaa jo muutenkin ja sitten vielä erikseen, kun koira on matala.

Ennen Jimin treeniä harjoittelin tyhjällä kentällä Jasun kanssa. Jasu osaa myös odottaa hypyn takana vuoroaan sekä hypätä sen käskystä. Tosin sen työmotivaatio on ajoittaista, joten sitä ei voi viedä vielä treeneihin koko ajaksi. Lisäksi kokeilimme Jasun kanssa keinua. Se on monella epämiellyttävä este, mutta ei Jasulle. Hiljensin kylläkin keinahdusta hiukan, mutta olisin voinut hiljentää sitä enemmänkin sillä se oli Jasun toinen kerta kun tutustui esteeseen. Ehkä Jasukin tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista ;)

Jonen kanssa puolestaan otettiin hiukan hiljaisuus treeniä kentän perillä. Sehän on sellainen haukkuja, kun vaan näkee vieraita koiria, mutta aika nätisti se hiljeni. Meni jopa maahan, istui sekä teki seuraamista, vaikka vieressä olikin ryhmä vieraita koiria. Intoa työskentelyyn olisi ja harmittaakin suuresti ettei se kestä häiriötä. Mutta eihän kaikkien tarvitse olla samasta puusta ja onhan minulla jo kaksi koiraa jotka toimivat häiriössäkin. Tosin Jone on rauhoittunut lääkityksen ollessa kohdallaan. Tottakai se on tyytyväinen kun ei kutise koko aikaa tai kävely ei koske.

Aamulenkki tehtiinkin sitten kaupungilla hiostavassa säässä ja nyt olisi tarkoitus käydä iltalenkillä kotinurkilla. Olemme saaneet nauttia sateista parina päivänä ja kieltämättä olemme nauttineet luvallisesta laiskottelusta. Ulkohommat on unohdettu ja lenkit lyhennetty, mutta silti porukka näyttää olevan todella tyytyväistä. Pääasia että pari viikkoa sitten kylvetty nurmi saa vettä ja pääsee pian loistoonsa.

Mukavaa hiipuvaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!