Blogin päivittely on jäänyt vähemmälle, koska aika ei ole riittänyt. Isäntäväki on tehnyt pihatöitä ja hommannut talvea varten polttopuita. Tekemättömiä asioita on vielä vaikka kuin, enkä jaksa edes luetella niitä. Tarkoitus ei siis ollut mageilla noilla mejä-kokeiden tuloksilla viikko tolkulla, eikä unohtaa teitä seuraamiemme blogien kirjoittajia, viikonloppuna olisi tarkoitus lukea kaikkien kirjoitukset :)
Niin no palataan nyt vielä vähän siihen hienoon viikonloppuun jolloin Jone toi mejässä hyvän tuloksen. Jonen eteneminenhän oli tavallista hitaampaa ja epäilin koiran tassuissa olevan jotain ongelmapesäkettä. Saimme seuraavalle viikolle ajan eläinlääkärille ja teipillä otettu näyte paljasti tassuissa olevan hiivaa. Eli viime kesäinen ongelma oli palannut, vaikka koira ei ollutkaan uinut.
Niin no palataan nyt vielä vähän siihen hienoon viikonloppuun jolloin Jone toi mejässä hyvän tuloksen. Jonen eteneminenhän oli tavallista hitaampaa ja epäilin koiran tassuissa olevan jotain ongelmapesäkettä. Saimme seuraavalle viikolle ajan eläinlääkärille ja teipillä otettu näyte paljasti tassuissa olevan hiivaa. Eli viime kesäinen ongelma oli palannut, vaikka koira ei ollutkaan uinut.
Oikea kainalo ja jalka yritetään pitää "näinkin hyvänä" kesän ajan ja toivotaan ettei vasemmasta lähde karvat.
Joku on nuuskutellut ulkona siitepölyjä...tietenkin allergisin koira on keltaisin.Käynnillä meille pamahti kesän mittainen sairasloma ja määräykset: Prednisolinia 5 mg/pvä koko kesän ajan. Hiivatulehdukseen Sporanox 10 ml/pvä neljän viikon ajan (ainakin). Ihon puhdistus Betadinella ja siihen sitten vielä Canofite vet -korvatippoja, luultavasti noilla mennään koko kesä ja syksy. Eli kortisonia tulee nyt sitten suun kautta sekä ulkoisesti iholle. Eihän tälle mitään mahda, nyt koira pitää vaan saada selviämään kesästä suurimmatta oireitta. Unohdetaan tulokset tältä kesältä ja toivotaan syksyllä aloitettavan siedätyshoidon tuovan tulosta seuraavalle kesälle. Siitepölykausi on parhaillaan käynnissä ja sitä tuntuu olevan aivan mahdottomasti. Lenkin jälkeen saa puhdistaa koirien nenät, sillä ne ovat värjäytyneet keltaiseksi. Pieni sade piristäisi ja puhdistaisi kunnolla, mutta eipä sitä taida tulla, ei edes ukkosen kanssa.
Oikein mukavia ja helteisiä päiviä teille kamut!
6 kommenttia:
Kiva kuulla teistä pitkästä aikaa. Jonelle erityiset silitykset ja toivon että kainalo ei mene tuosta pahemmaksi. Kova on kuuri pojalla, mutta jospa tehoaisi.
Meillä on tapahtunut ihme. Artun kainaloihin on kasvanut uusi karva, eikä se järsi niitä juuri ollenkaan. Muutenkin ollaan menty eteenpäin hurjasti - ei niinkään kilpasaralla, joka ei taida olla meidän juttu - mutta koiranelämässä yleensä. Olisikohan rauhoittuminen ja muu aikuistuminen vähentänyt kutinoita ja nostanut vastustuskykyä.
Voi reppanaa. Tuli mieleen entisen pomon kertomus perheessä olleesta dalmiksesta - oli niin allerginen kaikelle että se piti lopettaa. Siis MITÄH? Never... kaikki keinot kokeillaan ja senkin jälkeen keksitään uusia, eikö niin...
Voi Jonea. Ikävä kuulla, että hiiva iski taas. Ollilla hiiva uusi monta kertaa, antibioottikuureja piti syödä vaikka kuinka. Tiedämme todellakin tunteen, kun allergia iskee uudelleen ja uudelleen.
Jonelle rapsutukset ja silitykset, toivomme parasta.
Voi Jonea! :( Mahtaa olla ikävät oltavat, etenkin kun kyseessä on lyhytjalkainen koira ja maha viistää nurmea yms., mikä varmasti ärsyttää ihoa entistä enemmän. Toivottavasti saatte oireet kuriin.
Oletko käynyt tällasella sivustolla: http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/ ? Sieltä löytyi kirjoitus koskien tuota hiivatulehdusta: http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/terveys/hiivatulehdus. Kannattaa käydä lukemassa, jos siitä olisi vähän apua. :)
Mai: Kiva jotta meitä on kaivattu :) Jone on onneksemme todella pirteä koira ja syö lääkkeensä kuuliaisesti HauHau:n pateessa. Varmasti se on allerginen sille moskalle, mutta johonkin lääkkeet pitää piilottaa, niin miksei tuollaiseen herkkuun.
Hienoa että Arttu ei ole kärsinyt oireista. Mekin toivomme että ikä tasapainottaa hormoonitoimintaa ja sen myötä sitten oireilua. Myös kastrointi saattaisi auttaa asiaa, mutta ennen sitä pitäisi Jonen käydä vielä aikuisiällä näyttelyistä se H. Tarkoitus olisi kuitenkin, että senkin kanssa pysyisi mahdollisimman moni ovi avoinna tulevaisuudessa, noin harrasteiden suhteen. Vaikka sillä onkin ongelmia on se silti mahtava koira :)
Kaunis Nelli: Joskus on minuakin peloteltu kertomuksilla, että koira on jouduttu lopettamaan sen allergian takia. Ehkä suurin syy on ettei ihminen jaksa välittää ja hoivata koiraa. Eiköhän aina löydy jotain syötettävää jolle koira ei olisi allerginen. Niin tai näin kaikkemme yritämme. Nyt yritämme selvitä kesästä ja syksystä eläinlääkärin avulla, myöhemmin haemme mahdollisesti apua homeopatiasta. Joka tapauksessa koirasta pyritään pitämään niin hyvä huoli kuin mahdollista ja pitämään sen elämä virikkeellisenä, vaikka asiaa ei ehkä olisikaan metsään tai luolalle. Olenkin monesti sanonut isännälle, että on onni että Jone asuu meillä. Se voisi olla todella huonossa kunnossa sellaisessa kodissa jossa koiran eteen ei tehtäisi mitään. En edes tahdo ajatella sitä, sillä tiedän että sellaisiakin löytyy.
Olli: Jone on reipas poika, itse minä tässä taidan aina välillä olla se reppana. Monta kertaa on ollut kyyneleet silmissä ja olen miettinyt elämän oikeudenmukaisuutta. Onneksi Jone antaa touhotuksellaan energiaa myös hoitajalle ja niinpä onkin selvää että kaikki sen eteen tulee tehtyä. Meille ei antibiootteja edes ole tarjottu, vaikka olen sitä ihmetellyt. Toisaalta tuosta ihan oikeasta hiivasieneen tarkoitetusta lääkkeestä taitaa olla sittenkin hyvä apu. Epäilin sitä vähän, kun koira näytti ensimmäisten päivien ajan vain pahenevan. Nyt tassut on saatu pidettyä hyvänä ja Jone on jopa uinut helteiden takia. Iho vaan on sen jälkeen puhdistettu hyvin ja lääkitty korvatipoin. Itsessäni ei ole lujuutta estää koiraa uimasta eikähän tuo viime kesänäkään auttanut millään tavoin. Päinvastoin koira kärsi kuumasta ja oli tympääntynyt.
Mauri ja Roope: Niinpä ja kuinka ollakaan on taloutemme matalin koira. Muilla olisi edes hiukan enemmän maavaraa. Mutta ehkäpä juuri tästäkin syystä ongelmat ovat juuri Jonella. Kuten jo muillekin kerrottu onneksi se on itse niin reipas. Mieliala olisi todella alhaalla jos se teputtaisi lenkillä vaan apaattisena perässä. Niitäkin kertoja on kevään-kesän aikana ollut. Eihän se tietenkään kävele reippaasti jos jalat ovat arat. Olen syytellyt itseäni siitä, että vein sen mejä-kokeeseen, mutta toisaalta se aukaisi todella silmäni.
Kävin lukemassa tuon Jakke Lehtosen jutun hiivasta ja kiitän linkki vinkistä! Meillä ollaan huolehdittu jo aika pitkälti asioista kuten hyvästä kunnosta ja lihapitoisesti ruoasta & vältetty ylipainoa, mutta nyt pitää vielä kokeilla kamomillateetä ja maitohappoja. Ei niistä ainakaan haittaa ole. Rahaa hoitoihin on uponnut, mutta ei euroja tule laskea tässä asiassa. Ja toisaalta vakuutusyhtiöön lähtee hakemus tästäkin viime kertaisesta käynnistä. Samalla pitää kysyä maksusitoomus siedätyshoitoihin.
Lähetä kommentti