Tässä eräällä lenkillä törmäsimme kahteen valtavaan koiraan (mäykkyihmisen silmin) ja koirathan tietenkin olivat irti. Onneksi kohtaaminen meni hyvin ja meidän äijät saivat uudet kaverit. Videolla näkyy toinen, nuori tyttö, johon Jasu ihastui täysin. Leidin seurana ollut isompi herra ei videolle tallentunut, sillä hänellä oli kiire nähdä mahdollisimman paljon, kun kerran oli vapaaksi päässyt.
Viime viikolla puolestaan meidän herroja kävi viihdyttämässä husky johon olimme törmänneet pari kertaa aiemmin. Kyseinen koira on tullut meitä vastaan omistajansa kanssa kahdesti ja molemmilla kerroilla luiskahtanut pannasta. Ja molemmilla kerroilla olen koiran napannut niskasta kiinni, kun omistaja ei ole siinä onnistunut. Tosin ei ole ollut yritystäkään.
Joka tapauksessa Linda-husky tuli tuohon pihallemme pyörimään eräänä iltana. Sheriffit olivat innoissaan aitauksessa, kun pitkäkinttuinen tyttö poukkoili aidan toisella puolen. Herrat tulivat kuitenkin sisälle kiltisti ja ajattelimme Lindan lähtevän kotiinsa kun ulkona ei ole leikkiseuraa. Kaveri oli todennäköisesti pyyhkäissyt suoraan pihaltaan pihallemme golfkentän kautta, mutta tietä pitkin olisi huomattavasti pidempi sekä vaarallisempi. Muutaman tunnin jälkeen, päästettyäni Sheriffit iltapissille alkoi mieletön rähäkkä. Linda oli edelleen pomppimassa aitauksen ympärillä. Kello oli tässä vaiheessa 22.30 ja minä tietenkin olin huolissani menisikö koira kotiinsa yöksi, sillä muutaman tunninhan se oli jo tässä nurkilla pyörinyt.
Teimme isännän kanssa päätöksen ja nappasimme koiran kiinni käyttäen Jasua syöttinä. Linda napattiin hihnaan ja käännettiin auton nokka kohti sen kotia. Tyttö istui todella kiltisti sylissäni ja todella luottavainenkin se tuntui olevan. Pieni ventti oli tullut naamaan jossain vaiheessa ja laihakin se tuntui olevan, mutta oikein tyytyväiseltä se vaikutti istuessaan sylissäni etupenkillä.
Kello 22.50 saavuimme koiran kodin eteen. Soitimme ovikelloa ja sieltä tulikin ihan oikea perhe vastaan. Koira oli luiskahtanut perheen pojalta lenkillä pannastaan ja näin se olikin sitten lähtenyt omille teilleen. Sattuuhan näitä. Omistajan reaktio ovella oli kyllä jokseenkin outo. Emmehän tietenkään olleet vailla rahallista korvausta tai mitään muutakaan ja kiitoksethan saimme. Mutta kuinka siellä voitiin olla nautiskelemassa telkkarista, jos koira on yötä vasten irrallaan?! Me olisimme hälyyttäneet koko naapuruston, kaveripiirin ja perheen etsimään koiraamme, mutta kaikkihan me olemme erilaisia. Ehkä karkailu on jo niin tuttua ettei tuossa osoitteessa jakseta stressata, jos koira luiskahtaa pannasta. Ja tuleehan se aina kotiin, nytkin tuli lämpimällä kyydillä. Sanoin omistajalle myös naamassa olevasta ventistä, mielestäni se olisi vaatinut puhdistusta. Mutta ehei, se olikin tullut jo aiemmin kun koira oli tapellut talon toisen koiran kanssa. Juuri näin. Mitäpä siihen olisi enää voinut sitten sanoakaan. Tuli vähän paha mieli kun koira talutettiin suoraan häkkiin, missä oli se helpottunut käytös kun koira oli tallessa? Ehkä se osattiin peittää niin hyvin ettemme sitä isännän kanssa huomanneet. Joka tapauksessa toiste emme koiraa vie kotiinsa vaan koiratarhalle, ihan opetusmielessä. Inhimillisiä erehdyksiä ja pannasta luiskahtamisia tapahtuu, mutta kyllähän se on mielestäni omistajan tehtävä etsiä koiraansa, muuten kuin katsoen uutisia. Olen kokenut oman koirani katoamisen silloin kun Jone oli pieni ja sillä reissulla tulleita vaurioita korjataan edelleen. UGH, olen puhunut!
Viime viikolla puolestaan meidän herroja kävi viihdyttämässä husky johon olimme törmänneet pari kertaa aiemmin. Kyseinen koira on tullut meitä vastaan omistajansa kanssa kahdesti ja molemmilla kerroilla luiskahtanut pannasta. Ja molemmilla kerroilla olen koiran napannut niskasta kiinni, kun omistaja ei ole siinä onnistunut. Tosin ei ole ollut yritystäkään.
Joka tapauksessa Linda-husky tuli tuohon pihallemme pyörimään eräänä iltana. Sheriffit olivat innoissaan aitauksessa, kun pitkäkinttuinen tyttö poukkoili aidan toisella puolen. Herrat tulivat kuitenkin sisälle kiltisti ja ajattelimme Lindan lähtevän kotiinsa kun ulkona ei ole leikkiseuraa. Kaveri oli todennäköisesti pyyhkäissyt suoraan pihaltaan pihallemme golfkentän kautta, mutta tietä pitkin olisi huomattavasti pidempi sekä vaarallisempi. Muutaman tunnin jälkeen, päästettyäni Sheriffit iltapissille alkoi mieletön rähäkkä. Linda oli edelleen pomppimassa aitauksen ympärillä. Kello oli tässä vaiheessa 22.30 ja minä tietenkin olin huolissani menisikö koira kotiinsa yöksi, sillä muutaman tunninhan se oli jo tässä nurkilla pyörinyt.
Teimme isännän kanssa päätöksen ja nappasimme koiran kiinni käyttäen Jasua syöttinä. Linda napattiin hihnaan ja käännettiin auton nokka kohti sen kotia. Tyttö istui todella kiltisti sylissäni ja todella luottavainenkin se tuntui olevan. Pieni ventti oli tullut naamaan jossain vaiheessa ja laihakin se tuntui olevan, mutta oikein tyytyväiseltä se vaikutti istuessaan sylissäni etupenkillä.
Kello 22.50 saavuimme koiran kodin eteen. Soitimme ovikelloa ja sieltä tulikin ihan oikea perhe vastaan. Koira oli luiskahtanut perheen pojalta lenkillä pannastaan ja näin se olikin sitten lähtenyt omille teilleen. Sattuuhan näitä. Omistajan reaktio ovella oli kyllä jokseenkin outo. Emmehän tietenkään olleet vailla rahallista korvausta tai mitään muutakaan ja kiitoksethan saimme. Mutta kuinka siellä voitiin olla nautiskelemassa telkkarista, jos koira on yötä vasten irrallaan?! Me olisimme hälyyttäneet koko naapuruston, kaveripiirin ja perheen etsimään koiraamme, mutta kaikkihan me olemme erilaisia. Ehkä karkailu on jo niin tuttua ettei tuossa osoitteessa jakseta stressata, jos koira luiskahtaa pannasta. Ja tuleehan se aina kotiin, nytkin tuli lämpimällä kyydillä. Sanoin omistajalle myös naamassa olevasta ventistä, mielestäni se olisi vaatinut puhdistusta. Mutta ehei, se olikin tullut jo aiemmin kun koira oli tapellut talon toisen koiran kanssa. Juuri näin. Mitäpä siihen olisi enää voinut sitten sanoakaan. Tuli vähän paha mieli kun koira talutettiin suoraan häkkiin, missä oli se helpottunut käytös kun koira oli tallessa? Ehkä se osattiin peittää niin hyvin ettemme sitä isännän kanssa huomanneet. Joka tapauksessa toiste emme koiraa vie kotiinsa vaan koiratarhalle, ihan opetusmielessä. Inhimillisiä erehdyksiä ja pannasta luiskahtamisia tapahtuu, mutta kyllähän se on mielestäni omistajan tehtävä etsiä koiraansa, muuten kuin katsoen uutisia. Olen kokenut oman koirani katoamisen silloin kun Jone oli pieni ja sillä reissulla tulleita vaurioita korjataan edelleen. UGH, olen puhunut!
11 kommenttia:
Täytyy sanoa, että jotkut ihmiset suhtautuvat omalaatuisesti jos koira karkaa.Meidän Ossi on päässyt kaksi kertaa karkuun ja molemmilla kerroilla lähtenyt kauriin perään. Ja hulluna juosten perään kuunnellen mistäpäin haukku raikaa.
Naapurini sitten taasen ei paljoa ihmetellyt vaikka hänen edesmennyt narttu jack russell karkaili vähän väliä. Pari kertaa taluttelin sen Ossin kanssa kotia ja sitten kyllästyin ja ajattelin että jos olette noin huolimattomia niin en minä aina jaksa sitä koiraa kotiin taluttaa ja vaikka näin sen ikkunasta niin annoin olla. Aina se kotiinsa löysi. Sitten tuli se päivä jolloin se kävi omistajaansa kiinni ja pahasti ja se oli sen koiran viimeinen päivä. Nyt siellä talossa asustaa kaksi kääpiösnautseria uroksia ja ne eivät ole tämän meidän herran mieleen... Terveisin Ossi ja M-L
Kylläpä suututti koirakarkulaisen perheen asenne. En osaa edes kirjoittaa mitään painokelpoista.
Olli oli kerran mökillä "hukassa" pari minuuttia, löytyi 15 metrin päästä rantapusikosta, jonne oli mennyt hajujen perässä. Olin jo näiden minuuttien aikana saada sydänkohtauksen.
Marja-Leena ja Ossi: Juu tuo riistan perään lähteminen on pahinta kaikesta. Silloin kun ei voi tietää minne riista koiran kuljettaa, eikä koirakaan välttämättä pysy kartalla minne asti juoksee saaliinsa perässä. Mäyräkoiranhan sanotaan ajavan riistaa pienellä alueella, mutta en ole uskaltautunut kokeilla herrojen kanssa.
Todella kummaa on kyllä ollut tuo naapurinne käytös, miksi ihmeessä tuollainen ihminen hommaa edes koiraa? Voisin vaan kuvitella ettei tämän hetkisillä snautsereillakaan ole ruusuinen tulevaisuus.
Olli: Itsenikin piti sulatella tapausta muutama päivä, jotta sain hiukan peiteltyä kiukkuani.
Kummallista touhua! Itselläni olisi sydän ihan syrjällään jos koirani karkaisivat.. Kyllä niiden nytten pitäisi hankkia koiralle kunnon, pitävä panta tai sitten valjaat niin karkaamisetkin vähenee! Mutta sinulla on mielestäni hyvä ja juuri oikea suunnitelma seuraavaa kertaa varten. :)
Vielä sen verran pitää tarkentaa tuon Ossin karkaamista, että molemmilla kerroilla oli fleksissä kiinni. Toisella kerralla minulta KATKESI fleksin naru ja toisella kerralla mies oli jotenkin huolimaton ja fleksi kirposi hänen kädestään.... Nykyään on käytössä fleksi jonka pitäisi kestää 25 kiloinen koira. Marja-Leena
Meilläkin on käytössä normaalia järeämpi fleksi. "Pienten" koirien fleksissä on niin pieni kädensija, ettei talviaikaan sovi kintas läpi.
Muutaman kerran fleksi on irronnut kädestä, mutta paikka / seis -komento astetta kovemmalla äänellä on saanut Ollin pysähtymään välittömästi. Itsekin olen tätä hämmästellyt...
Taitu: Kyllä me oikeesti ihmeteltiin tuota perheen touhua, mutta eihän ihmisiä voi mennä komentamaan niiden omaan kotiinsa. Seuraavan kerran lenkillä törmätessämme saatan vähän puuttuakin asiaan. Harmittavaa miten ei tajuta, että se koirakin kärsii noista karkailuista. Todella pöljää, vaan ei voi mitään.
Marja-Leena ja Ossi: Arvasin että teillä on käynyt jotenkin hassusti se karkaus. Meillä on katkennut pannan lukko kahdesti, hihna on katkennut kerran, pari kertaa uudesta pannasta on pujahdettu läpi ja halppishihnojen lukot ovat pettäneet kymmeniä kertoja. Joka kerta on sydän meinannut pysähtyä, mutta onneksi tilanteet on tulleet niin yllätyksenä ettei koiratkaan ole älynneet käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Olli: Juu meillä myös on jokin ison koiran fleksi. Eihän niillä pienillä rimpuloilla tee mitään, ainakaan näillä vetovoimilla. Se on tuo yllättävä tilanne joka saa myös mäykyn säpsähtämään sekä tottelemaan. Veikkailen ;)
Jahas.. Kommenttien lisäys tuntuu tökkivän. Toivotaan nyt ettei tule kahteen kertaan samaa tekstiä. :D
Tuommoisilla ihmisillä ei pitäisi olla koiraa ollenkaan! Ensi kerralla koira löytöeläintarhalle ja toivot ettei omistajat koiraansa kävisi sieltä hakemassa, vaan koira pääsisi vastuuntuntoisempaan kotiin.
Kyllähän varusteet voi pettää, ja on Maurikin pari kertaa päässyt sen vuoksi karkuun, mutta niistä kerroista on otettu opiksi! Et kertonut minkäikäinen oli omistajaperheen poika, joka koiraa oli lenkittämässä, mutta toivottavasti kyseessä on ollut sentään yli 15-vuotias tapaus. Huskyn tapaista isohkoa, voimakasta ja vahvatahtoista koiraa ei pitäisi missään nimessä antaa lapsen talutettavaksi. Kerran näin kaksi ala-asteikäistä tyttöä taluttamassa bullmastiffia ja teki mieli hieraista silmiä, voiko joku vanhempi oikeasti luottaa 50-60-kiloisen koiran lapsen talutettavaksi? Sehän painaa enemmän kuin tytöt yhteensä!
Itsekin olen suunnitellut vieväni naapurin tappaja-silkkiterrierit löytöeläintalolle seuraavan kerran, kun ne "lenkkeilevät" omatoimisesti taloyhtiön pihalla ilman omistajaansa. Viimeksi omistaja käveli muina miehinä räyhäävien koiriensa kanssa meidän vierestä ja ilmeisesti unohti toisen koiran pihalle, kun se jäi meidän seuraamme huutamaan. Jonkin ajan kuluttua omistaja tuli terassinsa kaiteen yli huhuilemaan meiltä ollaanko nähty koiraa. Morjens...
Mauri ja Roope: Ei tullut kuin kertaalleen teksti.
No siis kyllähän ymmärrän ne vahingot, mutta jos koira karkailee viikottain tai useasti samalla viikolla niin jossainhan se vika on. Husky on ulkokoira, mutta eihän se sitä tarkoita että se tyhmä olisi ja että sille riittäisi vain lenkki ja muutoin 22 tuntia vuorokaudessa se on häkissään.
Perheen poika oli hintelä ehkä noin 10 v. eli todella riepoteltavissa. Eli näin. Onni onnettomuudessa on se ettei koira ole vihainen. Ainakaan vielä, mutta eihän sille paljon tarvitse tapahtua irrallaan, kun se muuttuu.
Kannattaa napata nuo territ kyytiin ja vielä lähimmälle viranomaiselle, tuskin niiden puuttumista edes huomataan. Onhan tämä ilkeätä puhetta ja minäkin olen monen mielestä pelottavakin koiranomistaja. Mutta se on pakko pitää oman laumansa puolia, sillä eilenkin oltaisiin jääty luontopolulla mopon ja mönkkärin alle jos en olisi huolehtinut itseäni ja koiriani turvaan. Teki vielä jäädä huutamaan perään, mutta eihän näiden rikkaiden pennuille voi mennä sanomaan mitään.
Argh. Jos koira luiskahtaa pannasta kerran, niin kyllä siitä pitäisi jo oikeasti ottaa oppia. Jos ei auta pannan kiristys, niin sitten hankitaan oikeanlaiset välineet karkailun estämiseksi. Jos ei omasta koirasta välitetä sen vertaa, niin korvaussummat voivat nousta kovinkin suuriksi, kun vahinko sattuu jollekkin vastapuolelle yhteentörmäyksessä.
Kannatan tuota tarhalle kiikuttamista. Jos eivät sitä sieltä viitsi hakea (ja maksaa ylläpidosta), niin eivät ole koiraansa ansainneet.
Anni: Niinpä. Jäin sanattomaksi silloin viedessämme koiran. Ehkä siitä välitetään, mutta ei ehkä kuten me "normaalit" ihmiset välitämme koiristamme. Koira on nykyisin pysynyt kiinni tai ainakaan se ei ole meille asti eksynyt.
Lähetä kommentti