Muistaakseni lupasin niitä kuvia lomaviikoltamme. Saamattomuus on kyllä valitettavasti vaivannut pahemman kerran, mutta tässä näitä kuvia tulee nyt sitten. Tosin vain muutama, sillä muistikortti ei tahtonut tehdä yhteistyötä.
Meidänhän oli tarkoitus mennä Jimin kanssa loman aloittajaisiksi Kennelliiton järjestämälle Kaverikoira kurssille. Kävi kuitenkin niin ettemme päässeet alkua pidemmälle. Emme nimittäin kelvanneet mukaan, koska emme olleet valmiita vierailuihin niin tiheässä tahdissa kuin olisi pitänyt (ainakin 1 kerta/kk).
Loman aloittaessa oli siis todella "mukavat" ulkoilusäät, tiet olivat sohjossa, jäässä ja kaikessa muussa. Ainoa oikea kenkävalinta siis olivat Kontiot piikeillä. Erittäin seksykästä siis!
Viikko siis kului lähinnä ulkoillessa ja niitä kuivempia reittejä etsiessä. Eräänä aamuna siis pakkauduimme autoon ja lähdimme kohti kaupunkia. Kävelimme sinä aamuna herrojen kanssa noin kolme tuntia uusia asuinalueita katsellen. Jimi olisi jaksanut kävellä koko kaupungin halki, mutta nuoremmat alkoivat jo tylsistyä.
Jonella meni ihastellessa hajuja sekä maisemia.
Jasu puolestaan otti jokaisen pysähdyksen levon kannalta.
Eräällä puolestaan oli kiire. Jimin ensimmäinen vuosi vietettiin näillä nurkilla ja kaverihan tunnisti aivan selvästi osan paikoista.
Satuimme myös kävelemään tyhjän koirapuiston ohitse. Tilaisuus oli siis käytettävä hyväkseen, ei muuta kuin kaverit häkkiin ja vapaaksi. Tehtiin puistossa luoksetuloja ja juoksenneltiin iloisesti sinne & tänne.
Jossain vaiheessa reilun kymmenen kilometrin päivälenkit rupesivat käymään Jasun ja Jonen tassuihin. Jasun kynsi kului yhden lenkin päätteeksi aivan loppuun ja vuoti verta kohtalaisen paljon. Seuraavan päivän lyhyellä lenkillä samainen kynsi aukesi jälleen. Onneksi puhdistus ja lepo auttoivat. Jonen varpaanvälit puolestaan ryhtyivät punoittamaan ja niihin tuli haavoja. Ostin Jonelle tossut ja kaverihan tykkäsi niistä. Näistä tossuista tulee sitten jossain vaiheessa oma juttunsa, mutta näiden tossujen ansiosta pääsimme pahimpien rapakelien yli.
Toisten parannellessa tassujaan Jimin lenkitys kuitenkin piti hoitaa kaverin vaatimalla tavalla. Niinpä sitten lähdimmekin Jimin kanssa pyöräilemään. Ostin urheiluhullulle sellaiset Husky-valjaat sitten kaiveltiin kuuden metrin fleksi sekä pyörä ja lähdettiin. Jimin kanssa pyöräily onnistuu tosi hyvin, sillä kaveri osaa mm. käskyt vasen, oikea, seis ja rauhallisesti, myös ohitukset toisten koirien kanssa menivät äänettömästi. Suurin ongelma oli se etten tahtonut pysyä 24 tuumaisella Onnillani koiran perässä.
Lomalla tutustuttiin ja leikittiin myös uusien kavereiden kanssa. Tässähän onkin aiheet kauheeseen painajaiseen, mutta...
...hyvinhän se kahden ison irtokoiran tapaaminen sujui. Toinen oli poika (kuvassa) ja toinen oli tyttö, tästähän ei kuvaa sitten ollutkaan. Otin hiljaisesta kohtaamisesta videota, mutta en edes yritä sitä nyt tähän lisätä, sekin tulee sitten myöhemmin kun Vimeo saa sen käsiteltyä :)
Kevään aurinkoisina päivinä tuntui, että kesä alkaa olla jo ovella. Jimikin huomasi tämän ja tahtoi jäädä seuraksi isäntäväen vaihtaessa autoihin renkaita.
Viikossa siis päästiin suurimmasta osasta lunta, jäätä ja lätäköitä, myös kengät vaihtuivat kevyempiin. Suosittelen ehdottomasti näitä tämmöisiä Avi-motionin keinukenkiä. Ainakaan minun jaloissa keinuminen ei todellakaan ole tehnyt pahaa. Tosin nykyisin lenkit hoituvat aika hitaaseen tahtiin, sillä kevät on saanut herroihin jonkun ihmeellisen jarruvaihteen. Muutaman kerran mummot ovat painaneet ohitsemme, noloa... Joka tapauksessa mukavaa Pääsiäisen odottelua!
Meidänhän oli tarkoitus mennä Jimin kanssa loman aloittajaisiksi Kennelliiton järjestämälle Kaverikoira kurssille. Kävi kuitenkin niin ettemme päässeet alkua pidemmälle. Emme nimittäin kelvanneet mukaan, koska emme olleet valmiita vierailuihin niin tiheässä tahdissa kuin olisi pitänyt (ainakin 1 kerta/kk).
Loman aloittaessa oli siis todella "mukavat" ulkoilusäät, tiet olivat sohjossa, jäässä ja kaikessa muussa. Ainoa oikea kenkävalinta siis olivat Kontiot piikeillä. Erittäin seksykästä siis!
Viikko siis kului lähinnä ulkoillessa ja niitä kuivempia reittejä etsiessä. Eräänä aamuna siis pakkauduimme autoon ja lähdimme kohti kaupunkia. Kävelimme sinä aamuna herrojen kanssa noin kolme tuntia uusia asuinalueita katsellen. Jimi olisi jaksanut kävellä koko kaupungin halki, mutta nuoremmat alkoivat jo tylsistyä.
Jonella meni ihastellessa hajuja sekä maisemia.
Jasu puolestaan otti jokaisen pysähdyksen levon kannalta.
Eräällä puolestaan oli kiire. Jimin ensimmäinen vuosi vietettiin näillä nurkilla ja kaverihan tunnisti aivan selvästi osan paikoista.
Satuimme myös kävelemään tyhjän koirapuiston ohitse. Tilaisuus oli siis käytettävä hyväkseen, ei muuta kuin kaverit häkkiin ja vapaaksi. Tehtiin puistossa luoksetuloja ja juoksenneltiin iloisesti sinne & tänne.
Jossain vaiheessa reilun kymmenen kilometrin päivälenkit rupesivat käymään Jasun ja Jonen tassuihin. Jasun kynsi kului yhden lenkin päätteeksi aivan loppuun ja vuoti verta kohtalaisen paljon. Seuraavan päivän lyhyellä lenkillä samainen kynsi aukesi jälleen. Onneksi puhdistus ja lepo auttoivat. Jonen varpaanvälit puolestaan ryhtyivät punoittamaan ja niihin tuli haavoja. Ostin Jonelle tossut ja kaverihan tykkäsi niistä. Näistä tossuista tulee sitten jossain vaiheessa oma juttunsa, mutta näiden tossujen ansiosta pääsimme pahimpien rapakelien yli.
Toisten parannellessa tassujaan Jimin lenkitys kuitenkin piti hoitaa kaverin vaatimalla tavalla. Niinpä sitten lähdimmekin Jimin kanssa pyöräilemään. Ostin urheiluhullulle sellaiset Husky-valjaat sitten kaiveltiin kuuden metrin fleksi sekä pyörä ja lähdettiin. Jimin kanssa pyöräily onnistuu tosi hyvin, sillä kaveri osaa mm. käskyt vasen, oikea, seis ja rauhallisesti, myös ohitukset toisten koirien kanssa menivät äänettömästi. Suurin ongelma oli se etten tahtonut pysyä 24 tuumaisella Onnillani koiran perässä.
Lomalla tutustuttiin ja leikittiin myös uusien kavereiden kanssa. Tässähän onkin aiheet kauheeseen painajaiseen, mutta...
...hyvinhän se kahden ison irtokoiran tapaaminen sujui. Toinen oli poika (kuvassa) ja toinen oli tyttö, tästähän ei kuvaa sitten ollutkaan. Otin hiljaisesta kohtaamisesta videota, mutta en edes yritä sitä nyt tähän lisätä, sekin tulee sitten myöhemmin kun Vimeo saa sen käsiteltyä :)
Kevään aurinkoisina päivinä tuntui, että kesä alkaa olla jo ovella. Jimikin huomasi tämän ja tahtoi jäädä seuraksi isäntäväen vaihtaessa autoihin renkaita.
Viikossa siis päästiin suurimmasta osasta lunta, jäätä ja lätäköitä, myös kengät vaihtuivat kevyempiin. Suosittelen ehdottomasti näitä tämmöisiä Avi-motionin keinukenkiä. Ainakaan minun jaloissa keinuminen ei todellakaan ole tehnyt pahaa. Tosin nykyisin lenkit hoituvat aika hitaaseen tahtiin, sillä kevät on saanut herroihin jonkun ihmeellisen jarruvaihteen. Muutaman kerran mummot ovat painaneet ohitsemme, noloa... Joka tapauksessa mukavaa Pääsiäisen odottelua!
3 kommenttia:
Asfalttikelien myötä huomasin Ollin kynsien kuluvan taas aivan eri lailla kuin talvella. Etutassujen kynsiä ei kesäaikana juuri tarvitse leikata. Talvella kynnet eivät kulu lenkkeilessä, kylmyys ja kuivuus haurastutti kynsiä niin että osa kynsistä lohkeili leikattaessa.
Ollin kynsivälit oireilivat pahasti pari kolme vuotta sitten. Tilanne paheni märällä kelillä ja varsinkin kaupungin kaduilla kävellessä, siellä on kun on kaikkea suolasta hiekkaan. Täällä laitakaupungilla, siis melkein maalla, saadaan ulkoilla puhtailla lumilla.
Kivat kuvat pojista ja koirapuistossa heistä saikin vauhdikkaita kuvia.
Onpas pojilla ollut virikekylläinen lenkki.
Meilläkin koettiin kynnen lohkeaminen. Roopen takajalan kynsi repesi eilen ja ydin oikein helotti punaisena. :( Takajalkojen kynnet on jostain syystä todella tyngät, vaikka niitä ei ole leikattu pariin viikkoon. Etujalkojen kynnet sen sijaan kasvavat hyvinkin nopeasti.
Miten Jone suhtautui tossuihin? Voisin vaan kuvitella sen halveksuvan ilmeen Maurin kasvoilta, jos esittelisin sille tuommoiset härpäkkeet... :D
Mekin yritettiin viime vuonna etsiä Maurille vetovaljaita, mutta pienin koko oli liian pieni ja seuraavaan kokoon olisi mahtunut kaksi Mauria. Jäi sitten hankkimatta. Pitää varmaan yrittää tänä vuonna uudelleen.
Irtokoirien kohtaamisessa paras tapa on olla mahdollisimman rento, vaikka sappi kihisisi kuinka. Hihnat löysälle ja ristitään kädet ettei kahnauksia synny. Viime aikoina ei ole ketään tullut iholle.
Kuvasta näkee kuinka Jone antaa hienosti isommalle tilaa väistämällä. Iso koira on selkeästi "pomo", eikä Jone nouse uhmaamaan sitä (kyllähän sen kuitenkin kaikki tietää, että tilanteen herra on oikeasti mäykky, mutta ei kerrota sitä muille koirille ;) ). Videota odotellessa. :)
Olli: Juu olen huomannut Jonen myötä tuon kynsien kulumisen. Siltä ei juurikaan kesäisin tarvitse leikata edes kynsiä ja nyt näyttää ettei Jasultakaan juuri tarvitse. Olen epäillyt, että noiden kahden askellus on jotenkin pielessä. Tai sitten vain juoksutan koiria liikaa :)
Mauri ja Roope: Nuo kynsiongelmat ovat siis yleisempiä kuin olen kuvitellutkaan. Toivottavasti Roopen kynsi paranee hyvin.
Jone otti tossut ihan kivasti vastaan. Kait se tajusi että ne auttoivat. Nyt rapakelien jälkeen tossut eivät enää olekaan kelvanneet, eikä varvasvälitäkään ole onneksi punoittaneet.
Ostin Jimille vetovaljaat kokoa 1½, vähän on kasvuvaraa, mutta ne pystyy tarpeen tullen kyllä pienentämään. Tarkoitus olisi tehdä tuolla muotilla valjaat muillekin ja talvella kokeilla ihan oikeaaa valjakkohiihtoa.
Irtokoirien tapaamisia meillä on sattunut aika usein, mutta kaikista on selvittyä tähän asti hyvin. Video on todellakin käsivaralla kuvattu, mutta siitä käy selville kuinka hiljainen tapaaminen oli. Täytyykin lätkätä se tänne piakkoin.
Lähetä kommentti