Tällä viikolla on ollut aivan loistava sää vielä työpäivän jälkeenkin. Olemmekin lähteneet koiruuksien kanssa heti töistä tultuani lenkille ja kierrelleet kotinurkilla auringonlaskuun saakka. Aurinko on auttanut kummasti talven aikana kertyneeseen väsymykseen, elämä siis sittenkin alkaa voittaa. Lenkkeillessäkin olen antanut äijille hiukan vapauksia, esimerkiksi aiemmassa julkaisussa nähtiin Jimmy täysin Jasun talutettavana. Jone puolestaan on opetullut vapauteen hakiessaan palloa. Jonehan ei ole ollut irti pihamme ulkopuolella sen jälkeen kun karkasi (viiden kuukauden ikäisenä), nyt on aika jo luottaa kaveriin, onhan lenkillä tehdyt luoksetulot menneet aina nappiin. Jasukin on ollut muutaman kerran vapaana hihnansa kanssa, mutta se näyttää mieluummin tallustelevan jaloissa joten en ole huomannut suurta vapauden kaipuuta. Tosin lenkin loppumatkan se töpöttää kiltisti ja kiireellä kotirappusille. Tiedän että näille pitäisi tarjota enemmän vapautta ja niitä vaarallisiakin tilanteita, mutta en vaan pysty. En voisi antaa itselleni anteeksi jos jotain sattuisi. Kuitenkin taasen luoksetulo on hyvä osata jo senkin takia jos hihna sattuu syystä tai toisesta katkeamaan. Meillähän on mennyt kahdesta pannasta lukko katki jahihnan lukot ovat pettäneet useita kertoja, siispä on hyvä harjoitella luoksetulot mahdollisimman varmaksi ja hallituksi. Mutta siis tässä pätkä sitä meidän arkipäiväämme eräältä lenkiltä tuolla Höytiäisen jäällä.
2. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hauska tämänkin :)
Arttukin innostui kaivamaan hulluna lunta kun pääsi vapaaksi lenkkimme metsäosuudella. Koko talvi siihen on ollut aikaa, mutta nyt vasta välähti, että sehän on yhtä pehmeää kuin hiekka kesällä!
Sama into kuin Jonella lumipallojen perään, vaikka lumi vajotti aika lailla. Huomasin että koira muutti tyyliään, eli keksi miten lumi kantaa parhaiten, kun sen päällä pomppii :)
Jasu on niin ihanan touhukas isompien kanssa.
Nyt täytyy myöntää, että tuo edellinen video tuosta Jimin talutuksesta oli kyllä jotain sellaista, mitä en ole ennen nähnyt, aivan hervottoman hauska!
Mietin muuten tuossa joku aika sitten, käyttekö Höytiäisen jäällä, viime talvena sinne taisi nousta vettä. Nyt ei taida olla sitä ongelmaa?
Eipä kai kukaan niitä vaaratilanteita koiralleen tarkoituksella aiheuta, mutta kun koiria on tarpeeksi kauan ja useampia, niin ainahan niitten kans voi jotain sattua. On vähän kuin lasten kanssa, ihan kaikelta ei voi varjella, vaikka kuinka haluaisi. No tällä hetkellä meilläkin kävellään vain hihnassa, varjelee se ainakin ylimääräisiltä sydämen tykytyksiltä ja juoksulenkeiltä! Terveisiä!
Mai: Tuo kaivaminen on meilläkin jäänyt vähälle, mutta nyt ilmeisesti on sopivan pehmeää lunta töngettäväksi. Valitettavasti sohjo ei enää tänään kantanut lumipallojen perässä kirmailevaa Jonea ja Jonen perässä kirmaavaa Jasua. Sielläpä sitten molemmat äijät kahlasivat aikansa. Jasun touhukkuus on välillä pakko hyödyntää johonkin älylliseen toimintaan, mutta sitten meillä onkin oikea enkelimäinen pentu sisätiloissa.
Sohvi: En minäkään ole ennen nähnyt koiran taluttavan toista koiraa, ainakaan tuolla innolla. Mutta välillä tosiaankin "lisäkädet" ovat tarpeen.
Viime talvena Höytiäisellä oli tosiaankin ongelmana tuo vesi. Vielä tähän asti on ollut hyvä kävellä moottorikelkan urilla, mutta kohta en sinne uskalla. Meillä on tuohon rantaan vajaa puolikilsaa joten siihen nähden ollaan vippailtu jäällä todella vähän.
Lähetä kommentti