Kuva Ylen arkistostaTässäpä pieni mainospuhe mäyräkoiran ominaisuuksista. Nyt vaan harmittaa ettei tämän talon koiruudet ole päässeet edes kokeilemaan ajoa. Jokaisen koiramme taustalta löytyy vahvasti tuota ajoviettiä ja käytännön metsästystä joten ihan toivotonta sen ajon herättelyn ei pitäisi olla. Ehkä jonain päivänä sitten, kun itse omistan aseen sekä luvat siihen lähdemme metsälle äijien kanssa.
Kuuntele Savon radion juttu painamalla tästä.
5 kommenttia:
Olipas kiva kun laitoit tuon jutun tänne, kuulin radiosta että tällainen haastattelu on tulossa, mutta tietysti poikkesin just silloin johonkin siitä työpöydän ääreltä ja se meni ohi.
Näiden oikeiden metsästäjien mäyrikset on varmaan elementissään kun pääsevät toteuttamaan alkuperäistä tarkoitustaan. Meillä tuskin nähdään koiraa ajamassa hirveä, ellei sellainen vahingossa tupsahda eteen. Ja haastattelun lopussa mies oli aivan oikeassa, liikuntaa mäyris tarvitsee. Joskus ihmiset luulevat, että sille riittää pieni lenkki kun se itsekkin on niin pieni. Mutta heillä ei olekkaan ollut mäyristä...
Sohvi: Itselleni kävi niin, että tahtoessani kuunnella juttua työkaveri oli koko ajan äänessä. Onneksi löytyi tämäkin tarina netistä.
Yllättävän moni aliarvoi mäyriksen täysin, pääseekö noilla jaloilla jne. Se on kyllä rotu joka innostuessaan tekee suurella intohimolla, olipa laji sitten melkein mikä tahansa. Ajo on mielestäni näille kullannupuille liian vaarallinen, mutta kyllähän ne siitä varmasti nauttisivat. Jonen ainakin pitäisi saada vielä malttia, sen takia se pidetään keinoluolastakin erossa. Vaikka en pysty tarjoamaan näille rodunomaista tekemistä yritän motivoida näitä mahdollisimman hyvin muutoin.
Pitääpä kuunnella juttu, kun saa huudattaa ääntä:)
Meillä ainakin myös kaikki koiruuden lempileikit viittaa metsästysgeeneihin: pehmojen rutistelu, loikat päälle, namien etsintä vanhan jättilakanan/pussilakanamytyn sisältä, tonnikalajälki...
Koiruuden isäntäkin suoritti metsästyskortin just, joten olen ainoa aivan lähipiirissä, jolla ei ole metsästyskorttia & aseenkantolupaa. Mut tarvitaanhan sitä koiraakin - ei kai kaikilla ole pakko olla kortteja ja aseita. Haavakon/linnun jäljestys/etsintähommissa ollaan oltu jeesimässä ja sehän soveltuu muuten kortittomillekin;)
Pau: Juu niitä metsästysgeenejä löytyy täältäkin, pehmot riepotellaan hengiltä ja takaa-ajot on aina mahdottomia. Tosin jo käytännön helpottamiseksi olen pyrkinyt karsimaan kaikki noteeraukset riistaa kohtaan. Ei ole kivaa lenkkeillä jos kolme mäykkyä juoksuttaa huutavana jäniksen perässä, ja ainakin täällä jänikset todellakin tyhmyydessään juoksevat juuri koiran nenän edessä.
Meillä toi karsiminen ei onnistu... ei mitenkään. Taikuri pyyhältää lyhyessä metrin nahkahihnassakin hiirulaisia ynnä muuta saalista, maalla taas metsäretkilä viilettäessä en mitenkään pysty kontrolloimaan askelia ja tuoksuja.
Mutta niin meillä on sitten todettu, että koira on onnellisimmillana, kun saa tehdä sitä, mitä rakastaa... kunhan kohtuudessa pysytään.
Ja ne kanit, ne ei täälläkään ole niitä penaalin terävimpiä kyniä...
Lähetä kommentti