Kolmen kimppa

Sheriffit

Harmittaa niin kovasti etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella tiheämmin kuulumisiamme. Jasu on tuntunut kasvavan hurjasti ja näyttää jo pieneltä aikuiselta mäyräkoiralta. Eikä senkään pentuajasta ole montaa kuvaa vielä tänne blogiin saatu laitettua. Tosin siihen on ihan hyvä syykin, kaveri ei ole malttanut juurikaan poseerata, mutta tähän näyttää tulleen jo hiukan muutosta (kiitos nakin ja erään käskyn). Jatkossa kuvissa saattaa siis näkyä muutakin kuin häntä, ja onneksi tätä pentuilua on vielä jokunen kuukausi jäljellä.

Jone odottaa edelleen tuloksia koepalasta sekä allergiatesteistä. Odottaminen tuntuu olevan piinaavaa ja rapsuttaminen tuntuu säälittävältä. Jotain apuja tähän kohta jo tarvitaan. Jone on keksinyt mitä ovelampia keinoja nuolla itseään ja niinpä iho onkin punainen kuin joulupukin posket. Niin monesti on ollut itku kurkussa hoitaessa ihoa sekä laittaessa talkkia kainaloihin lenkille lähtiessä. Onneksi tyyppi itse on valloittava höppänä ja antaa lohtua iloisuudellaan emännälleen, joka pelkää testeistä löytyvän jotain aivan kamalaa. Aloittamamme agility on sujunut ihan kivasti. Tosin minulle ohjaajana liikkeet ovat varsin vaikeita. On niin monia asioita jotka pitää muistaa. Kun vain itse pidän huolen että kroppa varpaita myöten näyttää oikeeseen suuntaan, tekee Jone työtä käskettyä. Olemme saaneet treenata tyhjässä hallissa, sillä osallistujia on ollut vähän. Se on suuri asia, sillä muutoin keskittyminen herpaantuu turhaan räyhäntään.

Esimerkilliset istunnat

Jimi on puolestaan vajonnut jonkin sortin kaamosmasennukseen, eikä siihen auta edes puolikiloa juustoa päivässä. Kylmä ja lumi tuntuvat jokseenkin inhottavan, eikä Hurtan manttelikaan lämmitä tarpeeksi. Hetkittäisen ilon kaveriin saa treenaamalla vähän tottista sekä muutamia koiratanssi liikkeitä. Tarkoitus olisi keväällä julkaista meidän oma esitys blogissamme, mutta ei kannata odotella ihmeitä. Tällä hetkelle liikkeitä ei ole vielä montakaan, kiitos oman mielikuvituksen puutteen.

Takan äärellä

Siispä videota ja kuvia olisi tulossa jatkossa. Jasun olisi tarkoitus esitellä kaikki hienot temppunsa (maahan, istu, seuraa, sivulle, odota), ne tehdään kädellä avustetusti, mutta se ei liene suuri moka koiran ollessa kolme kuukautta. Olen haaveillut Jasusta tokoilijaa, sillä noutokin näyttää onnistuvan. Saa nähdä mitä meistä tulee ja mihin aika sekä omat rahkeet riittävät. Hienoa, että jokaisella on oma lajinsa ja jokaista osaa motivoida oikein. Mäyräkoirakin oppii, mutta ei ehkä samassa tahdissa kuin toiset rodut :o)