Kuulumisia kesken koulutuksen

Kyllä täällä kunnossa ollaan, vaikka ei ollakaan saatu päivitettyä kuulumisiamme. Tuntuu vaan tuo aika menevän opetellessa isompien koiruuksien kanssa käytöstapoja ja sitten loppuilta kantaessa Jasua tarpeilleen ulos. Ei pidä kuitenkaan valittaa, tätähän minä olen halunnut. Tosin syksy ei ole se kaikkein rakkain vuodenaikani, joten akkujen lataaminen on hiukan hitaampaa näinä päivinä. Selvästi elämä on kyllä jo rauhoittunut siitä mitä se silloin Jasun astuessa taloon oli.

Jimi ja Jone puolestaan ovat nyt saaneet kohdata elämänsä suurimman haasteen; emäntänsä. Minkään sortin perseilyä ei oikeastaan anneta periksi vaan kävelyt mennään kurissa ja nuhteessa. Toki hauskuutta sitten keksitään uusista kokemuksista. Tarkoitus on nostaa Jonen itseluottamusta ja niinpä tässä ollaankin tutustuttu uusiin pintoihin ja paikkoihin. Pimenevät illat puolestaan ovat omalla tavallaan auttaneet Jonea rohkaistumaan ja tajuamaan ettei tuulessa suhisevat puut ole uhka.

Jasu puolestaan on opetellut istumaan, menemään maahan sekä kiertämään tokon perusasentoon. Ovestakin ollaan opeteltu menemään oikeassa järjestyksessä, ensin emäntä sitten Jimi, kolmantena Jone ja viimeisenä Jasu. Takaovella tämä jo jotenkin on hallinnassa. Tosin pienintä täytyy hiukan pitää aloillaan. Myös koirien ruokakupit tulevat lattialle samoin, ensin Jimin, sitten Jonen ja viimeisenä Jasun. Lupa syömiseen tulee kuitenkin yhtäaikaa. Siis pienellä Jasulla on paljon opittavaa heti alusta alkaen. Kaverin nuppi on nimittäin osottautunut yllättävän teräväksi tähän kaikkeen oppimiseen ja niinpä siitä tuleekin ottaa heti kaikki irti.

Ensimmäinen "verijälki" tehtiin myös tänään tuohon pihalle. Haju ei pelottanut, mutta ei juuri kiinnostanutkaan. Aikaa tässä kuitenkin on vielä opetella sekin taito, joten ei pidä vielä heittää kirvestä kaivoon.

Aika on siis mennyt pyörittäessä tätä arkea, mutta mielestäni hyviä tuloksia on tullut määrätietoisella käytöksellä. Toki nelijalkaisia paijataan ja hellitään, mutta lepsuilua ei lenkillä eikä työskennellessä sallita. Siispä ehkä vastoin kaikkia oppeja meillä hiotaan liikettä niin pitkään, että saadaan yksi onnistunut suoritus. Uusi käytäntö on kuitenkin opettanut itsellenikin, että jääräpäisen mäyräkoiran sisällä on myös se miellyttäväkin puoli, kunhan vain palkka on hyvää (juustoa, lihapullaa tai nakkia).

Tähän uuteen linjaan ostin itselleni avustajaksi dog e-walk -koulutuslaitteen. Ihan tuollaisiin mainoksen tuloksiin meillä ei ole päästy vielä, mutta eiköhän sen aika tule. Tosin olen aika varma, että oma ääntely ja oikeaan aikaan palkitseminen saattaisi toimia ihan yhtä hyvin. Kokeillaan nyt tätä laitetta vielä hetki ennen kuin teemme siitä mitään suurempaa numeroa blogissamme. Mainitaan nyt tässä, että sen käyttö vähensi Jimin vetämistä ja sai vierellä kävelevän Jonenkin pitämään suunsa supussa tilanteensa jossa se yleensä räyhää. Tämä kaikki ihmeellisyys tapahtui ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen 55 euroa maksanut laite ei ole niin suuriin ihmeisiin pystynyt. Tähän on tultu, koska Jimi on luistanut koko ikänsä tuosta kunnollisesta hihnassa kävelystä, sillä se on ollut muutoin niin mainio koira. Olen antanut anteeksi itselleni siis pienet ja hiukan suuremmatkin nykimiset. Nyt kuitenkin tilanne on hiukan muuttunut, kotona on parhaillaan kolme mäykkyä ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus taluttaa niitä kaikkia kerralla. Se vaatii jo itseni takia tottelevaisuutta jokaiselta nelitassulta ja siksi vanhemmat koiruudet ovat joutuneet tehotreenin "uhreiksi".

Ennen kuin päästän teidät katselemaan kuvia eiliseltä lenkiltämme mainitsen vielä, että Jimin konekarhun haukunta oli todellakin hyvää työskentelyä. Vain ystävämme Sakke sai paremmat pisteet voittaen koko homman. Tosin en tiedä voiko siinä vertailla koiria keskenään, sillä jokainen on yksilö ja suhtautuu uuteen tilanteeseen omalla tavallaan. Tämä konekarhuilu kuitenkin sai minut jo innostumaan luonnetestistä Jimin kanssa. Mitään emme tietenkään luonnetestin tuloksilla tekisi, mutta olisihan se hienoa nähdä kuinka kaveri pärjäisi sellaisessa. Itselläni kun on kutina ettei se huonosti varmaan menisi. Mutta siis kuvien myötä syksyisiin tunnelmiin.

Hihnat löysillä, tällä kertaa dog e-walk Jonen käytössä

Herrat portaikossa, huomatkaa hihnat eivät ole missään kiinni ;)

Jone esittelee ei niin treenattuja pakaroitaan

Kun myrsky on pahimmillaan on aika tutustua aallokosta heiluvaan laituriin

Toisille tuli merisairaus jo matkan aikana

Ilme kertonee kaiken; kotiin ja äkkiä, ei tätä tuulta ja sadetta kestä!

Onneksi joku sentään osaa ottaa rennosti, vaikka tuuli repii puita ja taivas rätkii vettä

Oikein mukavaa alkanutta syksyistä viikkoa!