Mökillä

Mekin täällä idässä olemme saaneet nauttia lämmöstä ja auringosta, ihanaa! Tätä on niin toivottukin. Viikonloppuna oli Vehmersalmellä mejä -kokeet johon pääsimme varasijalle, onneksi. Asteita mittarissa oli viikonloppuna hurjasti, lähemmäs +30, joten paljon mieluisampaa on pukea päälle bikinit ja pysyä kotosalla kylmää juomaa kourassa, kuin rämpiä kumppareissa ja kaikissa suojavermeissä metsässä. Koirallekin näin äkkiä tullut helle on todella rasittava. Olisi Jimin kunto riittänyt, mutta muutoin viikonloppu olisi ollut pitkälti autossa kököttely. Emme todellakaan olleet pahoillamme ettemme päässeet. Kokeita tulee ja eiköhän me johonkin upota.

Jone olisi päässyt tulevan viikonlopun kokeisiin, mutta jätin ne väliin. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiraa ei tarvitse treenata haistelemaan, mutta Jonen tapauksessa haluan kuitenkin vielä vähän varmistella. Meidän treenit kuuden tunnin ikäisellä tyngällä jäljellä meni ihan hyvin, mutta pieneen paranteluun on vielä aihetta. Niinpä keskitymme tänä viikonloppuna laittamaan kukkapenkkejä ja pihaa. Mutta siis viime viikonloppuna korkkasimme mökkikauden. Meillä se tarkoittaa sitä, että mökille ajetaan säännöllisen epäsäännöllisesti eli hyvällä säällä. Laitankin vähän tunnelmia viikonlopusta kuvien muodossa.

Ensinnäkin piti tietenkin uida tai siis Jone ui. Onneksemme se ei yksin lähde uimaan saaresta vaan odottaa aina rannalle seuraa. Niinpä sille sitten täytyy heittää keppiä. Jossain vaiheessa kaveri jo tutisi kivellä pyytäen heittämään keppiä. Tuli niin elävästi oma lapsuus mieleen, kun huulet sinisenä piti kehua veden olevan lämmintä.

Jimi seisoo kuvassa yllättävän pitkällä järvessä ja syykin on selvä; aallot. Aaltojen ilmaantuessa kaveri käy hyökkimässä niitä päin ja juo itsensä ihan pullolleen. Pissiä riittääkin sitten loppuillaksi ja olokin näyttää olevan vaivaantunut, mutta sellaisessa transsissa tuota hyökkimistä pitää harrastaa ettei kiellot auta.

Jimi pääsi myös urakoimaan keppien kanssa. Kaveri ei todellakaan hae niitä mistään vaan odottaa, että Jone kantaa hänelle kepit nenän eteen ja mieluiten grillikatoksesta. Jonehan aina jossain vaiheessa hetkeksi tylsistyessään käy etsimässä kepin ja pienen painostuksen sekä odottelun jälkeen keppi yleensä jää käyttämättömäksi. Mitään tyhmiä nämä koirat eivät siis ole; miksi lähteä tekemään puutöitä, jos joku on jo valmiiksi tehnyt sopivia kalikoita.

Välillä sitten ukkonen yllätti ja sadetta piti pakoilla sisällä tai ihan mökkiin asti ei päästy vaan hengailimme varastossa. Voi mitä kaikkea varasto piti sisällään. Tavaroiden seassa oli niin kotoisa tunnelma ja Sheriffit todellakin viihtyivät katsellessaan ympärilleen.

Lisäksi yritimme auttaa perheen pupujen kesäasunnon teossa. Ehkä olisimme auttaneet enemmän, jos emme olisi olleet lähettyvillä. Meidän Sohville ja Kikan Essi-Esikolle on nyt tehty sitten kunnon häkki mökille. Sheriffit testasivat sen toimivuuden, ne olivat häkissä tasan kuvauksen ajan ja näyttävät jo tältä. Häkkikoiria näistä ei siis todellakaan tule! Pupuilla on nyt todella tilava mökki ja häkki väliseinällä, sillä Sohvi pelkää lajitoveriaan. Lisäksi Essi on jokseenkin raisu tapaus joka kävi jopa Jonen nenille.

Jossain vaiheessa päiväretkeämme huomasimme Jonen vasemman silmän vuotavan sekä luomen olevan vähän turvoksissa. Liekö reaktio tullut vedestä, siitepölystä tai jostain hyttysestä. Silmä on nyt jo normaali, eikä se näyttänyt mökilläkään haitanneen.

Viimeinen kuva onkin sitten jo omalta pihaltamme jossa olemme jälleen taivastelleen luonnon pieniä ihmeitä; nurmikko vihertää suurimmassa osassa pihaa, kukkapenkit ovat heränneet eloon herättäen mm. valkovuokot ja lisäksi punkit ovat tainneet vetäytyä jonnekin. Viime viikolla ennätyksemme punkkien sisälle kantamisessa oli 8 kpl, Jonella kuusi ja Jimillä kaksi. Jimistä on irroitettu kaksi kiinnittynyttä punkkia ja nyt Scaliborin pantojen laittamisen jälkeen noita pirullisia elukoita ei ole näkynyt, onneksi.

Siilit ovat heränneet rapisemaan metsikköön ja vielä olen saanut varjeltua siilit Jonelta tai Jonen siileiltä, Jimi puolestaan eilen yritti käydä yhden kimppuun. Sain kaverin nykäistyä pois pienen vipeltäjän ympäriltä. Jimi suhtautuu suurella raivolla siilejä kohtaan eikä piikki nenässä todellakaan olisi mikään uusi juttu.

Nyt lähdemme tästä samoilemaan tuonne metsikköön, sillä asteita on liiaksi asfaltilla kävelemiseen. Jätimme rally-tokonkin väliin, sillä näin kuumalla on lähinnä eläinrääkkäystä seisottaa ja juoksuttaa koiraa kentällä. Eihän se oma vuoro pitkään olisi kestänyt, mutta näillä koirilla taitaa olla liian huolehtivainen emäntä kylmän ja kuuman suhteen.

Oikein aurinkoisia päiviä kaikille!