Lenkin yhteydessä sain tallennettua suhteellisen hyvän pätkän Jonen uinnista. Kaikissa aiemmissa taltioinneissa on tapahtunut aina jokin kömmähdys, yleensä nokialainen on juminut. Tänään sain kuitenkin ikuistettua tyylikkään suorituksen kepin hakemisesta sekä hännän pyörityksestä uidessa.
20. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Aivan ihana!
Pitäisköhän meillä heittää grillimakkara tai muu herkku että uskaltai järveen?
Tästä uimisesta alkaa meillä kohta tulla jo ongelma ja koirallekin varmaan kasvaa räpylät. Lenkki täytyy suunnitella tarkkaan, mikäli tahtoo jättää koiransa uittamatta, mutta mihinkäs se olisi elämässä kiire?! Mukavahan se on istahtaa kivelle hetkeksi ja katsoa toisen riemua.
Viime kesänä puhalsimme pihalle lasten uima-altaan, mutta ei se korvaa järveä ja onkin nyt käyttämättömänä varastossa.
Ihana perämoottori Jonella! :D Naureskelin viime kesänä Maurin vastaavalle, kun se erehtyi yhtenä päivänä luulemaan, että uiminen on kivaa.
Pitäähän sitä vesipedolla perämoottori olla! :D
Kyllä se on välillä kiva vaan katsella, kun koira leikkii jotain milestään kivaa, tulee itsekin hyvälle tuulelle :)
Olen päättänyt, että meidän neiti on synnynnäinen vesipeto mutta jos näin ei olekaan niin kiinnostaa että miten sait Jonen innostumaan uinnista? Tekikö se sen itse vai houkuttelitko jotenkin? :)
Meillä palvotaan vain aurinkoa veteen ei kovin mielellään..siellähän kastuu=DD
Mauri: Ja hyvin näyttääkin perämoottori toimivan :) Sama kait se on onko se vedessä vai ilmassa. Toimii kuiteskin.
Sunan: Perämoottoripa hyvinkin ;)
Jone älysi uimisen riemun viime kesänä, kun tylsistyessään lähti kahlailemaan rantaviivaa pitkin muiden lötkötellessä auringossa. Mehän oltiin jo asennoiduttu ettei tämäkään koira tykkää uimisesta. Heti kaverin polatessa kaikki olivat katsomassa tätä ihmettä ja sen jälkeen ollaankin saatu viskoa keppiä kerran jos toisenkin. Matka on pidentynyt huimasti viime kesästä ja Jone näyttää nyt luottavankin uimataitoihinsa.
Jimille jäi kammo kun luovutusikäisenä uupui aallokkoon ja meinasi ilmeisesti hukkua. Sen jälkeen meni pitkään ennen kuin se käveli edes vesisateessa. Olenkin pohtinut pitäisikö sille ostaa pelastusliivit ja ryhtyä uittamaan, mutta taas toisaalta eihän kaikki pidä vedestä joten miksikäs sitä pakottaisinkaan?!
Toivottavasti teillä uidaan mielellään, näillä helteillä se on vallan mainio keino viilentää turkkia ja kuumenneita tunteita.
Nakkila: Meilläkin Jimi loukkaantuu jopa selän kastelemisesta, mutta sen verran olen yrittänyt siedättää sitä. Jone vetää tyylikkäästi rantaan aina nelivedolla eikä lähde lenkille ennen kastautumista. Kumma että molemmat kyllä tykkää lötkötellä auringossa.
Meilläkin otetaan vain aurinkoa. Ossia ei saisi uimaan edes kelluvat fileenkappaleet!!
Yksi syy tähän uimiskammoon voi olla se, että Ossi tippui tosi pienenä isoon metsäojaan ja tuli todistettua, että se osaa uida sellaisena rotankokoisenakin. Saattaa olle, että Ossi oli jotain reilut kolme kuukautta. No vesikammo jäi ja vahvana. Yhden kerran Ossi on hypännyt rannalta "pelastamaan" minua kun ei raukka tainnut tajuta, että siinäkin on syvää. Sen jälkeen Ossi ei ole uinut. Ja kun meillä ei ole omaa rantaa kuin syvä ranta niin en jaksa alkaa uittamaan ja tuossa parin kilsan päässä olevalla kunnan rannalla on koirien uittokielto.
Terveisin Ossi ja M-L
Häntä paljastaa innokkuuden! Ihana.
Ai niin ja jäi sanomatta, että aivan mahtava video. Ihanaa, että jaksat laitella noita videoita. Ne ovat niin hauskoja. Terveisin M-L
Marja-Leena ja Ossi: Videoita on kiva laitella ja ottaa. Yleensä ne vaan ovat jokseenkin tylsiä julkaistavaksi. Tästä kyllä tuli omastakin mielestä hyvä :)
Meidän Jimin vesikammo johtuu pitkälti samoista syistä kuin Ossinkin. Se onkin otettava vakavasti, tosin mejä -kokeissa joskus saattaa tulla isokin oja vastaan josta ei pääse hypäten yli. Näitä kertoja varten olisi hyvä saada koira tottumaan veteen.
Kisu: Jone todellakin näyttää ilot, surut ja pettymyksen hännällään. En ole pitänyt mäykkyä rotuna joka käyttää paljon häntäänsä, mutta junnu on opettanut senkin.
Jimillä sujuu uiminen hienosti. Olli inhosi aikaisemmin uimista, mutta jos joku perheestä lähtee uimaan niin kyllä poika sinne perässä menee. Ja joskus vapaaehtoisestikin.
Olli: Siis Jonella sujuu uiminen. Jimikin osaa, mutta ei ui vesikammoltaan. Viime kesänä isäntäväki muistaakseni ui tasan kerran jolloin kumpikin koira istui laiturilla, itkien ja ulisten.
Ups, meni pojat sekaisin. Hieno juttu tuo uiminen kuitenkin.
Olli: Sattuuhan noita. Itselläkin menevät sekaisin joskus...ovat sellainen Matti & Teppo -kaksikko. Kaikki ne tuntee muttei erota kumpi on kumpi ;)
Lähetä kommentti