Tässäpä sitä on hetkeksi, leluja ja herkkuja. Osa leluista tuhoutui siis jo paketista ottaessa...Huh, jouluisista herkuista on mahat vieläkin pullollaan. Pyhät menivät kyllä hirmuisen nopeasti, vaikka emme juuri tehneet muuta kuin nukkuneet ja syöneet. Koko porukka rauhoittui viettämään vuoden suurinta juhlaa, harmiksemme pientä kismaa toivat viime hetken jännitykset lahjojen sekä tonttujen suhteen.
Pojat antoivat muovikuusen olla rauhassa. Jimiin kyllä luotettiin, mutta Jonen aivoituksista ei voi ikinä tietää, mutta kuusi ei todellakaan kiinnostanut. Ainoastaan aattona laitetut lahjat kuusen alla kiusoittelivat muutamia kertoja uteliaita neniä. Kaikkien lahjojen ja perheen tullessa juhlan viettoon aloittivat Sheriffit pienen kyräilyn toisiaan kohtaan. Molemmat halusivat saada kaikkien huomion, ja niin ilmassa olikin pientä kipinöintiä. Onneksi suuremmilta rähinöiltä säästyttiin, ja Jonen kuumentuneet tunteetkin viilenivät hetken jäähyllä. Olisihan se pitänyt älytä ja jättää ne syötävät lahjat pois kuusen alta, tai ainakin katsoa ettei kumpikaan yritä liiaksi omia kuusta. Menköön nyt Jonen piikkiin, sillä kyllähän sitä varmasti jännitti ensimmäinen joulu.
Ilta siis sujui mukavasti hyvässä seurassa, syöden, saunoen ja paketteja aukoen. Jimi vahtasi omia pakettejaan, mutta samalla unohti ne huomatessaan Jonen lahjat. Jone aukoi omat pakettinsa, mutta vanhempi herramme odotti, että hänen lahjat aukaistaan. Siltikään omat tavarat eivät juuri kiinnostaneet, vaan Jimi nautti enemmän seurustelusta sekä rapsutteluista.
Myöhemmin illalle teimme pienen poikkeuksen ja täytimme ilmapatjamme olohuoneeseen. Siihen koko laumamme sitten köllähtikin kinkun täyttämällä vatsalla ja uni maittoi, vaikka välillä kaksi nelijalkaista vaihtoikin kylkeään tiheästi. Sheriffit älysivät heti, että he saavat nukkua patjalla ja siinähän ne jutkottivatkin, Jimi minun ja Jone isännän kainalossa.
Joulun pyhinä oli vähän huonot säät; joko kauhea pakkanen tai sitten hirmuinen viima. Lenkkeilyt siis jäivät vähemmälle, mutta onneksi uusista leluista oli vähän apua tylsyyteen. Harmiksemme huomasimme kylläkin, että lelut ovat melkoista kertakäyttötavaraa. Kaikista leluista ei keritty edes ottaa kuvaa ehjänä.
Jone yritti tuhota kaikki uudet lelunsa, joten annoimme vanhan kunnon umpikumin purtavaksi. Valitettavasti tästä lelusta ei vartin jälkeen ollut enää jäljellä kuin siivo.
Isäntä oli ostanut Jimille lahjaksi pojan rakastaman vetolelun. Jimi tykkää kaikista naruista ja pötköistä, näkeehän sen jo ilmeestäkin :)
3 kommenttia:
Vau mikä kasa lahjoja! Teillä ollaankin oltu todella kilttejä! :D
Se on ihan normaalia että ensimmäinen joulu jännittää. Meilläkin oli sitä ilmassa viime vuonna. Tänä joulunahommat hoituivat melkein kuin rutiinilla. :)
Hyvää uudenvuoden odotusta!
Terveisin
Nelli ja Iina
Hehheh, tuo Jimin ilme. Herkkää ;)
Siis jo on pukki tuonut paketteja! Mie jo sanoin aattona, että ei oo pukin apulaiset ihan kaikkia Igorin touhuja tänä vuonna nähneet lahjusten määrästä päätellen. Mutta teillä on kyllä ollut kilttejä lapsia, sitä on turha enää kieltää!
Mutta eipä meinannut Igelle riittää nekään lahjat, omien lisäksi meinasi aueata vieraatkin. Koiran onneksi tänä vuonna vietimme kaksi aattoa, ja avasimme kahdet lahjat!
Nelli: Kasa olisi ilmeisesti voinut olla isompikin. Kuvastahan jo puuttuu pallot (kaikki olivat karanneet jonnekin, ja yksi syöty) sekä yksi muovivinku joka tuhoutui heti paketin auetessa.
Jännittää vähän millaisen stressin huominen rakettien paukkuminen tuo, jos rauhoittumisen juhla sai jo pienen mäykyn sekaisin. Toivottavasti ikä tuo varmuutta ja viisautta.
Ande: Jimi=itkevä herkistelijä, joka tilanteessa ;)
Noh en tiiä oliko meilläkään kaikki lahjat ihan ansaittuja, varsinkin aaton patsastelu sekä lahjojen vahtiminen lannistivat hiukan tunnelmaa. Suurimmaksi osaksi kyllä hienosti kaverukset ovat selviytyneet arjesta sekä pitkistä työpäivistä, joten ehkä lahjat olivat hiukan korvausta.
Teillä on kyllä ollut hieno juhla Igorin kannalta. Saiko poika myös kinkkua tuplaten?
Lähetä kommentti