Vuosi 2009 on nyt korkattu. Vuodenvaihde oli hyvin synkkä ja myrskyinen, siis sään takia. Tuulen takia meiltä meni sähköt poikki, iltaa vietettiin sitten kynttilänvalossa. Minä myös nukuin aika paljon. Minua ei nuo raketit pelota, onneksi, ja tulihan niitä muutama käytyä katsomassakin. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty katsomaan kaupungin ilotulitusta, sillä isäntäväkeä ei innostanut, minähän olisin touhuiltani joutanut.
Viime päivinä on ollut mielestäni pakkasta jo liikaakin. Lenkit ovat jääneet todella lyhyiksi, sillä en vaan tarkene tuolla ulkona. Välillä Ellu nostaa minut syliin lämmittelemään, ja sitten välillä taas juostaan hirmuista haipakkaa. Minulla on kyllä puku ollut päällä, mutta tassuja se ei valitettavasti suojaa. Onneksi sentään loppiaisena oli lauhkeampaa, silloin pidettiinkin oikea ulkoilupäivä.
Kävimme loppiaisena Rambon luona kylässä. Huomasin heti Rambon tyhjän häkin, ja huolestuin. Sitten sain kuulla kaverini olevan lähimetsässä jänisjahdissa. Lähdimme kuitenkin katselemaan missä Rambo on, minulle puettiin päälle valjaat ja liina. Olin siinä vaiheessa aivan innoissani, ja vainuni oli viritetty etsimään leikkikaveriani. Aikamme tarvoimme hangessa ja ryteikössä. Melkoisen reitin oli tuo suuri metsästäjä valinnut. Sitten pysähdyimme seurailemaan tuoreita jälkiä, ja kappas; samassa Rambo oli hiipinyt selkämme taakse. Harmillisesti se oli niin väsynyt ettei jaksanut leikkiä kanssani, purin energiani sitten Laku-kissaan ja Vilma-heppaan. En oikein ymmärrä kummankaan eläimen päälle, toinen muistuttaa liikaa kettua, ja toinen vaan on käsittämättömän iso. Parasta tuossa puuhapäivässä kuitenkin oli kodassa tapahtunut makkaranpaisto. Sain syödä makkaraa, ja istuskella kaikessa rauhassa hyvässä seurassa, sitä se elämä on. Samaan aikaan tyttöystäväni Mirkeli oli Ilomantsin koiranäyttelyssä saaden H:n. Se on mielestäni hieno suoritus, ja sitä kuulemma minunkin täytyy yrittää, jotta pääsen kokeilemaan luolakokeita mahdollisesti jo tänä vuonna. Minun viemiseni näyttelyyn tulee olemaan katastrofi, mutta antaapa immeisten yrittää. Onneksi oletettuun näyttelyyn on vielä aikaa, ja minua varmaan tullaan treenaamaankin sitä varten. Tosin ei siinä paljon opitut asiat mielessä paina, kun meikäpoika pääsee ihmistenilmoille, miehän menen sekaisin jo pienestäkin määrästä ihmisiä, entäs sitten kun niitä on pahimmassa tapauksessa sadoittain ja kaikkien naama pitäisi nuolla!
Taidankin tästä siirtyä iltauniltani yöunille, vaihdan vaan paikkaa välillä. Mukavaa alkanutta vuotta 2009 jokaiselle, olkoon se parempi kuin edeltäjänsä, ja pysyköön kaikki terveinä!
Viime päivinä on ollut mielestäni pakkasta jo liikaakin. Lenkit ovat jääneet todella lyhyiksi, sillä en vaan tarkene tuolla ulkona. Välillä Ellu nostaa minut syliin lämmittelemään, ja sitten välillä taas juostaan hirmuista haipakkaa. Minulla on kyllä puku ollut päällä, mutta tassuja se ei valitettavasti suojaa. Onneksi sentään loppiaisena oli lauhkeampaa, silloin pidettiinkin oikea ulkoilupäivä.
Kävimme loppiaisena Rambon luona kylässä. Huomasin heti Rambon tyhjän häkin, ja huolestuin. Sitten sain kuulla kaverini olevan lähimetsässä jänisjahdissa. Lähdimme kuitenkin katselemaan missä Rambo on, minulle puettiin päälle valjaat ja liina. Olin siinä vaiheessa aivan innoissani, ja vainuni oli viritetty etsimään leikkikaveriani. Aikamme tarvoimme hangessa ja ryteikössä. Melkoisen reitin oli tuo suuri metsästäjä valinnut. Sitten pysähdyimme seurailemaan tuoreita jälkiä, ja kappas; samassa Rambo oli hiipinyt selkämme taakse. Harmillisesti se oli niin väsynyt ettei jaksanut leikkiä kanssani, purin energiani sitten Laku-kissaan ja Vilma-heppaan. En oikein ymmärrä kummankaan eläimen päälle, toinen muistuttaa liikaa kettua, ja toinen vaan on käsittämättömän iso. Parasta tuossa puuhapäivässä kuitenkin oli kodassa tapahtunut makkaranpaisto. Sain syödä makkaraa, ja istuskella kaikessa rauhassa hyvässä seurassa, sitä se elämä on. Samaan aikaan tyttöystäväni Mirkeli oli Ilomantsin koiranäyttelyssä saaden H:n. Se on mielestäni hieno suoritus, ja sitä kuulemma minunkin täytyy yrittää, jotta pääsen kokeilemaan luolakokeita mahdollisesti jo tänä vuonna. Minun viemiseni näyttelyyn tulee olemaan katastrofi, mutta antaapa immeisten yrittää. Onneksi oletettuun näyttelyyn on vielä aikaa, ja minua varmaan tullaan treenaamaankin sitä varten. Tosin ei siinä paljon opitut asiat mielessä paina, kun meikäpoika pääsee ihmistenilmoille, miehän menen sekaisin jo pienestäkin määrästä ihmisiä, entäs sitten kun niitä on pahimmassa tapauksessa sadoittain ja kaikkien naama pitäisi nuolla!
Taidankin tästä siirtyä iltauniltani yöunille, vaihdan vaan paikkaa välillä. Mukavaa alkanutta vuotta 2009 jokaiselle, olkoon se parempi kuin edeltäjänsä, ja pysyköön kaikki terveinä!
2 kommenttia:
Ompas teille taas sattunut ja tapahtunut! Onneksi selvittiin säikähdyksellä tuon mahavaivan kanssa. Meilläkin jalka liikkuu jo oikein kevyesti!
Igorillakin on näillä keleillä käytössä takkeja ja kokohaalareita, mutta ne kun ei suojaa korvia ja varpaita, niin piti kehitellä lisäosia. Jimin pieniin varpaisiin voikin jo olla hieman vaikeampi kehitellä töppösiä, jotka pysyisivät luotettavasti menossa mukana.
Moro!
No me ollaan emäntäni kanssa vähän tämmöisiä sählääviä yksilöitä, ja niitä jotka harvoin sairastuvat, mutta sitten sairastavatkin kunnolla.
Onneksi pakkanen on vähän lauhtunut, ja nyt on saanut ulkoiltua kunnolla. Mitään tossuja en suostu jalkaani laittamaan, inhoan sitä kun tassujani liikutellaan, se jo kutittaakin niin...
Kiva kuulla, että Iggen jalka toipuu, ja kestää rasitusta kuten ennen vanhaan.
Mukavaa talvea teille!
Lähetä kommentti