Jonen siedätyshoito osa 3

Olemme päässeet Jonen siedätyshoidoissa mukavasti puoleenväliin, siis pistoksien määrässä. Ajallisestihan hoito jatkuu marraskuulle asti, ainakin. Viiden pistoksen jälkeen siirrymme tuohon punaiseen pulloon, eli kaikista vahvimpiin aineisiin.

Hoito on mennyt kivasti. Välillä on ollut vaikea saada pysymään Jone paikoillaan, mutta kaikki ruiskut ovat kuitenkin saatu upotettua keinolla tai toisella koiraan. Ongelmaksi jossain vaiheessa koitui palkan odottaminen joka teki pistämisestä todella hankalaa. Koira rimpuili eteisessä ja pisti vastaan minkä kerkesi. Se odotti niin kovasti palkkiotaan, laserin perässä juoksemista. Nyt palkka on vaihdettu hirven luuhun ja toimenpide menee kivuttomasti. Täytyy ottaa vaan koiraa niskanahkasta kiinni ja tuikata pistos. Täytyy näyttää siltä, että tietää mitä on tekemässä. Jos epäröit epäröi myös koira.

Jone ei ole kutissut juurikaan. Peittoja ei ole pesty enää viikottain, mutta pesuaineet ja kaikki puhdistusaineet on allergialiiton testaamia. Ruoka on pyritty vaihtamaan tuosta valmisruoasta raakaan lihaan. Tällä hetkellä Jone pystyy syömään hevosta, poroa, hirveä sekä lammasta. Tosin välillä rauhoitellaan sitten elimistöä erikoisnappuloilla sekä tarjoamalla purkkiruokaa. Ennen niin työläältä tuntunut ruokinta on jo nyt arkea. Välillä Jone on varastanut toisten kupista murusia eikä onneksi ole saanut oireita. Eli siinäkin mielessä parempaan päin ollaan menossa. Pelkään kuitenkin jo nyt tulevaa kevättä. Keväisin ongelmat ovat aina alkaneet enkä hoidosta huolimatta usko, että ne täysin häviävät. Siksipä Jonen osalta koe- ja näyttelykalenteri näyttää tyhjältä. Sen varakoira Jasu ei nimittäin varmaan vielä pärjäisi mejän avoluokassa. Täytyy nyt kuitenkin katsella sopivat kokeet, tosin osaan niistä taidamme ole jo auttamattomasti myöhässä hakujemme kanssa.

Tällä viikolla Jone on ollut ehkä tavallista äksympi ja olemmekin ajatelleet lähettävämme sen jonnekin vihan hallinnan kurssille. Toisaalta se on koira jolla on paljon energiaa jota se ei saa kulutettua. Sen mieli tahtoisi juosta riistan perässä, mutta koska se ei sitä pääse toteuttamaan tyytyy se räyhäämään naapuruston räkänokille. Se tottelee hienosti kotona ja on löytänyt kanssani yhteistä puuhaa perustottiksesta. Kentälle en ole sitä tohtinut viedä ettei se stressin takia ryhtyisi oireilemaan. Toisaalta sille tekisi hyvää nähdä uusia koiria ja tajuta etteivät ne ole uhka. Sunnuntaisin käymme toisten kanssa treenailemassa tokoa, Jone jää aina näistä treeneistä paitsi. Syytän itseäni etten tehnyt sen kanssa pentuna töitä. Olisi se oppinut olemaan hiljaa kentällä, mutta minä itse en kestänyt niitä syyllistäviä katseita. Tuli sellainen olo, että olen epäonnistunut, niinpä luovutin. Siltä minusta tuntuu vieläkin, sillä Jone on pilannut suurimman osan meidän toisten suhteista. Emme jää ikinä juttelemaan kenenkään kanssa, sillä enhän kuulisi mitään tuon kiljukaulan räyhätessä. Kävellessäni Jimin ja Jasun kanssa tunnen nauttivani koiran ulkoiluttamisesta. Jopa naapurit kummastelevat haukkumattomia koiria. Silloin mukana on yksi pelko räyhääjä on koko porukka sekaisin ja emäntä kireämpi kuin viulunkieli.

Niin moni sanoo ettei kaikkien kanssa tarvitse harrastaa, mutta sitäkö Jonen elämä sitten on? Se syö, käy lenkillä ja viihdyttää meitä pallotaituroinnillaan. Entäs sen oma hyvinvointi? Niin moni elää hyvää elämää ilman koirakoulua ja kenttien tuomaa painetta sivulla istumisen taidosta, mutta tahtoisin tarjota Jonelle paljon enemmän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tahtoisin sen elävän onnellista ja tervettä elämää.

Joka tapauksessa näin "hyväksi" pahempi kainalo on muuttunut. Iho ei ole tulehtunut ja siihen on kasvanut hienot uudet karvat. Karvaton alue on kesäiseen tilanteeseen verrattuna pieni. Tosin pelkään talven loppuvan ennen kuin siihen kasvaa täysin ehjä karvoitus. Tassut ovat pysyneet myös hyvinä eikä varvasvälit ole punoittaneet.

Lenkille lähtiessämme emme ole käyttäneet vaseliinia, kalkkia tai muitakaan aineita. Ainoastaan juoksulenkillä Jonella on ollut puku ja umpihankea ollaan vältetty. Varmasti iso osa oireista pysyy kurissa oikealla ruokinnalla. Pelkään kuitenkin että Jonen altistuessa enemmän jollekin esim. hevosen lihalle se saa oireita myös siitä. Näinhän meillä kävi broilerin kanssa. Ensin luultiin sen olevan sopivaa, mutta kuukauden syötyään oireet alkoivat jälleen. Tämä on siis toisaalta jatkuvaa koiran vahtimista sekä ympäristön tarkkailua. Kuitenkin tästä talvesta pakkasineen on hyötyä meille niin monella tapaa ettemme ehkä juuri nyt tahtoisikaan kevättä ihan heti.

Valistusta nykynuorison tyylillä

Isäntä on yrittänyt tehdä pojastaan Tarmosta, meidän Jonesta, raskaamman musiikin ystävää. Itse puolestani olen pitänyt Jonea ihan poppipoikana, sehän innostuu heti kun näkee emäntänsä kuulokkeet korvilla. Sen takia Jonen kanssa on yritetty omaksi iloksemme myös koiratanssia, siis ihan kotona.

Joka tapauksessa tässä eräänä aamuna kuunnellessani musiikkia seurasi Jone minua kuin hai laivaa. Näytin sille omaa puhelintani ja sehän riemastui näkemästään. Otin kuulokkeet pois ja laitoin puhelimen lattialle. Sitten tapahtuikin kummia :) Jone istua törötti kuin tatti ja seurasi Redramaa. Meillä ollaan siis siirrytty sivistyksessä ja suvaitsevaisuudessa uudelle asteelle ja ryhdytty rikkomaan jo lapsuudessa iskostuneita mielikuvia romaneita kohtaan. Tässä vielä todistetta kuinka Jone omaksuu valistusta. Ensimmäinen on piiiiitkä, toisessa videossa sama asia todetaan lyhyemmässä ajassa. Ja painamalla tästä näet puolestaan musiikkivideon.

Jasu with his happy feet

Kelien ollessa armottomat rakkaat mäyräkoiramme käpertyvät peittojensa alle ja mielellään takan ääreen. Lenkkeilyt ovat vain haaveissa, korkeintaan käymme vain haistelemassa ulkona tuulensuunnan. Takapiha kätkee lumeen monta kökkärettä kakkaa ja kivijalka on saanut yhteläisen värityksen talon kanssa. Kyllä, siitäkin on tullut kusenkeltainen. Eräänä päivänä käytiin Jasun kanssa ulkona hiukan pidempi tovi. Heiteltiin takapihalle tipahtaneet kakkakökkäreet, mutta ennen sitä niistä muutama tallennettiin videolle. Onneksi sentään ovat sivuosassa ja vimmaava Jasu pääosassa.

Kerran tämä nyt tälle linjalle lähti tämä juttu, kerronpa vielä eräästä iltalenkistämme.

"Eräänä iltana puimme jälleen kerran lämpimästi päälle. Minä ja isäntä topattiin itsemme kaikista paksuimpiin vaatteisiimme, pipoja ja hanskoja myöten. Sheriffit puettiin myös ja siinä pyllistellessä tulikin jo hiukan lämmin. Se on tuo mäyräkoiran pukeminen hyvää reisitreeniä, totesimme. Operaatio Vaatteet päälle oli suoritettu, oli aika astua synkkään ja myrskyiseen Kontioniemeen, oli iltalenkin aika.

Koiruudet olivat villejä, ne olivat riemuissaan koko perheen iloisesta tapahtumasta. Niiden nenät eivät tunteneet kylmyyttä, sillä jollain naapurustomme leidillä on ilmeisesti juoksuaika. Heidän tassunsa eivät tunteneet pakkasta, sillä jaloissa oli lämpimät tossut. Niinpä meidän laumamme Sohvia lukuunottamatta oli lähtenyt matkaan. Tarkoituksenamme oli kulkea edes kilometri, oltiinhan alkuvalmisteluihin uhrattu aikaa sekä imeskelty Sisu Kekälettä.

Jossain vaiheessa matkaamme huomasin ettei Jimin jaloissa ollutkaan enää tossuja, tarkempi syyni paljasti että kolme neljästä tossusta oli tippunut. Onneksi ketään muita ei näkynyt missään, olimme siis enemmän kuin toiveikkaita, että löytäisimme tipahtaneet tossut. Käännyimme takaisin jo kuljettuun suuntaan. Olin jättänyt silmälasini sitä varten päähän, jos näin sattuisi käymään. En edelleenkään luottanut niihin kalliisiin eläinkaupasta ostettuihin tossuihin, vaikka niiden piti pysyä menossa mukana. Isäntä puolestaan oli lasinsa jättänyt eteiseen, sillä eihän niistä kuuman hengityksen ja kaulaliinan kehittelemän huurustumisen takia olisi ollut mitään iloa.

Riemukkaina koiramme kääntyivät kodin suuntaan, ne olivat sittenkin saaneet tarpeekseen luontoäidin armottomuudesta. Nuorimmainen oli eniten tohkeissaan antaessamme tälle tehtävän; etsi tossu. Niin tämä nosti kippuraisen nenänsä ja nykäisi taluttajaansa, pian löysimmekin jotain etäältä tossua muistuttavaa. Samassa isäntä huudahti takanani; "Täällä, löysin yhden". Menin hänen luokseen ja totesin sen olevan jotain muuta. Jälleen talsimme muutaman metrin poukkoilevien tossunjäljittäjien kanssa. Pian takanani kuului taas isännän iloinen kiljahdus; "Täällä on yksi". Todisteeksi hän potki tätä "tossua" ja oli jo nostamassa sitä lapsenomaisella innolla käsiinsä. Jouduin kuitenkin ikäväkseni kertomaan ettei se ollut tossu, vaan keräämätöntä koiran kakkendaalia. Sitä näyttääkin olevan aika paljon tuolla kilometrin matkalla, sillä samainen tapahtuma koettiin useammin kuin kahdesti. Tossutkin löytyivät noin 300 metriä ennen kotiamme ja niin oli iltalenkkimme saanut onnellisen lopun.

Kuten kaikissa tarinoissa, sisältyy tähänkin opetus. 1) Älä usko myyntimiehiin, ne myyvät tavaraa joilla et tee mitään. 2) Kerää koiran jätökset hoidetuilta alueilta tai potkaise ne edes metsään. 3) Älä lähde täysin sokeana liikenteeseen, eli jos jätät itse lasit kotiin varmistu ajoissa kaverisi näkökyvystä tai muutoin teillä molemmilla on perillä taskut täynnä "tossuja" eli tässä tapauksessa silkkaa p*skaa. 4) Tee tarvittavat korjaukset heti niihin asioihin joissa huomaat puutteita, eivät nämäkään tossut pysy jaloissa pyhän hengen voimalla.

Ja sitten siihen videoon...

Ommellaan tossut

Kylmä kangistaa... tällä hetkellä auringossakin on -28 astetta. Onhan se selvästi vähemmän kuin luvattu -40 asteen pakkanen, mutta kohtuuttoman kovalta tuokin tuntuu. Lenkit kutistuvat, koirakoulu jää väliin ja energiavarastot tuntuvat täyttyvän. Pienenä helpotuksena ulkoiluun koirillamme on takit, manttelit sekä Jussipaidat. Eilen askartelin tossut. Ostetut tossut kun eivät ole lämpimät, eivätkä pysy jaloissakaan.

Tässä yksinkertaiset ohjeet yksinkertaisiin tossuihin. Luultavasti näillä jokainen onnistuu ja tuloksena on tyytyväisempi koira ulkona.

Ensinnäkin valitaan sopivan lämmin kangas. Itse käytin fleeceä, vieläpä kaksinkertaisena. Tossujen varreksi valitsin vanhasta villapaidasta hihansuut. Sitten kankaat leikataan tassujen muotoon. Sekä varresta tehdään halutun pituinen.


Tossujen kappaleet ommellaan toisiinsa tukevasti.


Myös varret ommellaan. Jos tossuihin ei tahdo erillisiä varsia voi tuosta tossun osasta tehdä pidemmän. Näin säilyy erilliseltä vaiheelta. Siinä tapauksessa muistaa vaan sitten katsoa, että leikkaa varren vähän kapeammaksi kuin itse tossun. Ei kuitenkaan niin kapeaksi ettei sitä pysty pukemaan päälle.

Varsi ja tossu liitetään toisiinsa. Itse ompelin tämän vaiheen käsin. Ompelukoneella tämä olisi aiheuttanut hikikarpaloita, sillä tossu on suhteellisen pieni pyöritellä koneella.

Kiinnitykseen käytin pyjamakuminauhaa. Venyy tavallista kuminauhaa paremmin sekä on näin hellempi iholle. 26 cm riittää kiertämään kolme kertaa mäyräkoiran jalan ympäri. Kuminauhan päähän laitetaan pienet pätkät tarranauhaa, jotta tossu pysyy tassussa.


Kuminauha tarroineen ommellaan tossuun. Itse laitoin sen tuohon varran keskelle. Näin se on helppo sitten kieputella tassun ympärille. Kuminauhan takia tossu tuntuu todella kireältä jalassa. Valitettavasti se täytyy laittaa todella tiukasti, sillä niistä ei ole tippuneena mitään apua.


Tässä jalkine valmiina. Neljä jalkinetta valmistuu noin tunnissa, eli ovat suhteellisen helpot ja nopeat tehdä. Näistä olisi voinut tehdä hiukan pienemmätkin, mutta toisaalta nyt pukeminen onnistuu helposti. Operaatio on miellyttävä myös koiralle, jopa Jonelle.


Tuloksena meillä siis on tyytyväinen mäyräkoira :) Ehkä kuva ei anna ihan parhaiten sitä mielikuvaa, mutta vakuutan että näillä tossuilla ulkoilu onnistuu ilman paleltuvia tassuja. Eilisellä lenkillä yksi putosi eikä sitä kehdattu enää siinä vaiheessa laittaa takaisin jalkaan. Käyttäjästä kuitenkin näki, että se olisi tahdottu takaisin jalkaan, sen verran näytti jalkaa paleltaneen.

Tsemppiä pakkaseen!

Riemukasta pakkasta!

Tulihan se talvi tänäkin vuonna. Tuulet ovat puhaltaneet vissiin Siperiasta asti tätä raikasta pakkassäätä. Nenä on kapsahtanut jäähän jo ennen postilaatikoille saapumista, uusimmatkin autot hyytyvät ja mäyräkoirat eivät tahdo ulkoilla. Tänään kohtasimme -32 asteen rapsakan pakkasaamun. Jätimme aamulenkin ihan suosiolla väliin, kaverit kävivät vain takapihalla ja jäivät nauttimaan sitten takan lämmöstä sekä isännän kesälomasta. En ole katkera, mutta kuitenkin...

Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt etsimään tästäkin kaudesta jotain hyvää. Tämähän on juurikin oikea ilma pitää taloutemme mäykkyjä irti. Huomasin että nehän pysyvät irrallaan kanssani. Kieltämättä olosuhteet olivat puolellani; kolme kappaletta mäyräkoiria, ilman päivän toista ruokintaa ja talvitakkejaan pysyy irrallaan, vaikka jäniksiä & muuta pienriistaa kuhiseva metsä kutsuu vieressä houkuttelevasti. Tunsin olevani julmuri emäntä käyttäessäni tilaisuutta hyväkseni. Tämä iloittelu tapahtui sunnuntaina mummolani maisemissa, kun kävimme tätini kanssa pienesti ulkoilemassa.