Hauskaa Joulua!

Sheriffit sekä muu taloutemme porukka keskittyy tänä yönä paistamaan kinkkua. Aikaisempina vuosina vahtivuoroista huolimatta kinkku on ollut ylikypsää (emännän syytä kaikki), mutta tänä vuonna on tarkoitus onnistua. Vaativan tehtävän jälkeen hiljennymme pyhien juhlintaan. Arkisiin kuulumisiin palaillaan viimeistään vuoden 2013 aikana. 

Toivotamme kaikille Hyvää Joulua, olkoon se täynnä rauhaa, rakkautta ja lämpöä!

Liebster Blog

Saimme Nellin, Fannin ja Iinan ansiosta blogiin liittyvän kiertävän tunnustuksen. Oli siis hyvä syy pyyhkiä pölyt kannettavasta ja kokeilla starttaako se enää... Kiitos Liebster-palkinnosta Me and the Mäyräkoiralaisille!

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt: 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa 

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Vastaukseni eivät ole missään järjestyksessä... 

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. rauhaisa ja rutinoitunut aamu joka sisältää mm. aamupalaksi keksiä ja kylmää maitoa

2. onnistunut päivä töissä, kotona, vetämättömät lenkit

3. takkatuli

4. oma piha ja puutarha

5. ja tietenkin meidän oma laumamme

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

1. jotain pohdittavaa ja haastetta

2. lähes päivittäin God Morgon -mehu

3. hyväksyntää

4. kelloa

5. omaa laumaa

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Pahin kategoria, sillä en lue kirjoja tai no koirakirjoja vain.... ja sain kasattua tähän vain kolme teosta, mutta ne ovatkin korvaamattomia :)

1. Minna Saarelainen : Koiran lihashuolto

2. Yrsa Stenius : Koiria, rakkautta ja surua

3. Susanna ja Juha Korri : Tavoitteena huippukoira 

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

1. Saliva

2. The murder of my sweet

3. Nightwish

4. uutuutena suomiräp Astetta lukuunottamatta

5. lähes kaikki listoilta löytyvä tavara
    Isännän vastaukset tähän osioon löytyy osoitteesta http://www.last.fm/user/Volbubs

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

1. sisätossut 

2. oloasu

3. uusi hajuvesi

4. Tigin shampoo ja hoitoaine

5. teippihiuksien uudelleen kiinnitys

Viisi lempiruokaasi:

1. mannavelli

2. riisipuuro

3. juustokeitto

4. uunilohi

5. lehtipihvi

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

1. San Francisco

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Lappi

5. Ideapark

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

1. temperamenttinen

2. oikeudenmukainen

3. välittävä

4. tunteensa näyttävä, mutta ei niistä puhuva :)

5. kohtalaisen mutkaton, niin tahtoessaan

Viisi asiaa, joista unelmoit:

1. keväällä syntyvä lapsemme olisi terve
2. rauhasta omassa ja muiden elämässä
3. omasta rauhasta, on ihana vain istahtaa jonnekin huolehtimatta ajasta tai kenestäkään muusta
4. saisimme olla yhdessä perheemme kanssa onnellisia ja terveitä
5. Jasun tuleva leikkaus menisi hyvin

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

1. Voihan sitä ainakin koittaa...

2. Paistaa se aurinko vielä risukasaankin.

3. Pidä puolesi ja ota kantaa asioihin joihin koet tarvittavan oman näkemyksesi. Mutta opi pitämään suusi myös kiinni, joskus.

4. Meidän kaikkien pitäisi olla samalla viivalla, näytimmepä miltä tahansa.

5. Rakasta lähimmäisiäsi.

Ja näin on käsitelty tämä, eikä edes kulunut aikaa. Jatkossa täytyy siis oikeasti kunnostautua kirjoittamisen suhteen...

Laitamme tunnustuksen kiertämään ja se menee seuraaville tahoille: 

Joenpenkan kenneliin

Nauravalle Nakille

Mäyräkoira Ollille  

Artulle ja Basselle

ja mekin tahdotaan Mauri ja Roope mukaan

 

 

Videota pukkaa jälleen

Aloitimme Jonen kanssa Koirapalvelu Vihmerän Puuharyhmässä. Kertoja on kuusi ja hintaa kurssilla on 65 euroa, ei paha, sillä siinä ei sitoudu talkoisiin ja muihin yhdistysten pakotteisiin. Ohjaaja Irene on luonut minuun uutta valoa Jonen oppimisen kanssa ja innostanut kokeilemaan rohkeasti uusia tekniikoita, mm. naksu ja sheippaus. Niitä on ennen kokeiltu yksin, mutta meidän koirat on opetettu oppimaan eri tavoin, eikä yksikään niistä tarjoa mitään toimintoa itsenäisesti. Tai no tarkemmin ajateltuna juuri Jone on tarjonnut, mutta olen sen tyrmännyt niillä kerroilla. Jimin kanssa kun totuttiin sotilaalliseen kuriin ja Jasun kanssa koulutusta ei juuri ole ollut kehumiseen asti. Joka tapauksessa sheippaukseen tuntuu kuluvan aikaa enemmän kuin entisellä tavallamme, mutta koiran pähkäily sekä tulos on nostattanut hymyn naamalle. 

Isännän lähtiessä leikkaamaan nurmikkoa kerroin haaveestani, jossa Jasu saataisiin menemään häkkiin "tyrmään", Jonen oli tarkoitus laittaa ovi kiinni, mutta Jimin osuus oli kuviossa epäselvä. Seurasin mitä Jimi olisi halukas tekemään ja niinpä sille napsahti vapauttajan rooli. Kaikki nämä roolitukset ja opetukset kolmen osalta sisältäen kuvauksen veivät noin 30 minuuttia. Suuremmalla panostuksella eli pidemmällä koulutuksella, kuvaajalla puolestaan olisi saatu minut kuvista pois ja kuvausjälki olisi ollut parempaa, lisäksi leikkauksella olisi tuo klippi saatu nopeammaksi. Joka tapauksessa käytettyyn aikaan nähden olen tyytyväinen. Tästä voidaan versioida sitten vaikeampikin versio, taitoa kieltämättä vaatii saada kaikki kolme yhteistyöhön. Ehkä seuraavaan otokseen saadaan myös Sohvi-kani mukaan :)

Vankilapako from Sheriffit on Vimeo.

Oodi jäätelöautolle

Emäntä on kirjoituslukon kourissa, kirjoitusintoa odotellessa julkaisemme pätkän illasta jolloin jäätelöauto ajoi ohitsemme.



Oodi Jäätelöautolle from Sheriffit on Vimeo.

Jasu rauniotoiminta tutuksi -kurssilla

Vihdoin oli se viikonloppu jota on odotettu jo keväästä asti. PoPeKo (Pohjois-Karjalan pelastuskoirat ry) järjesti kyseisen kaksi päivää kestäneen koulutuksen. Tarkoitus oli tutustua raunioihin sekä toimintaan niillä. Pääsyvaatimuksia ei ollut, mutta sekaan oli mahtunut monen tasoista porukkaa. Osa oli jo treenannut hakua, jälkeä ja vaikka mitä. Toiset, kuten me, oltiin ihan kokemattomia.

Viikonloppuun oli mahtunut useampaa rotua, mutta enemmistöä oli saksanpaimen ja labbis, kahdella edustajalla. Pienin oli kääpiöpinseri, mutta minkä Esko hävisi painossa, se paikkasi innossa, ketteryydessä ja taidokkuudessa.

Lauantaina testattiin koirien ketteryys erilaisin estein, heiluva lauta, tikapuut, pituus, putki ja pöytä. Ainoastaan 1,5 metriä pitkä pituus koitui Jasun kannalta haitalliseksi. Esteen ylitys olikin lähinnä ylikävelyä. Eihän sellaisen loiskautusta voi edes vaatia. Heiluva lauta osottautui lastenleikiksi, ollaanhan me treenailtu leikkipuiston keinulla (siis sellaisella jossa molemmissa päissä on paikka istujalle). Tikapuutkaan eivät loppujen lopuksi olleet hankalat, tosin siinä olisi pitänyt malttaa olla vaan rauhallinen. Takajalat kun eivät tahtoneet pysyä vauhdissa mukana. Putki ja pöytä olivat agilitystä tuttuja ja oikein mieleisiä esteitä. Miksikäs ei, jos tykkää ryömiä ja hyppiä. 

Lauantaina myös tutustuttiin raunioihin kierrellen ne ja lisäksi etsittiin pari ihmistä piiloistaan. Hienosti Jasu paikallisti ihmisen, vaikka kokemus työskentelystä on lähes nollassa. Lisäksi omistajan arkuus päästää koira irralleen osottautui lauantaina, Jasu pysyi liinassa kiinni, vaikka myöhemmin ajateltuna se oli ihan turhaa. 

Sunnuntaina puolestaan harjoittelimme etsintää metsässä. Jasu nautti selvästi irrallaan olemisesta ja hienosti se haki minuun kontaktia. Kesken juoksemisen se nosti päänsä ja kurkki minuun päin. Komennot tutkittavasta suunnasta sain siis annettua kropallani. Vautsi. En olisi uskonut, että se ihan oikeasti on niin herkkä reagoimaan. 

Metsässä tarpomisen (partiomisen) ja maalimiesten etsinnän jälkeen kaikki siirtyi yhdessä yhdelle suurelle onnettomuuspaikalle. Siis kuvitteelliselle sellaiselle. Häiriöitä oli runsaasti, parhaillaan jyrisi ukkonen ja satoi, ampumaradalta kantautui sarjatulen äänet, pari henkilöä paukutti peltejä, yksi teki savuja, muutama heitteli tiilen paloja ja samaan aikaan joku oli piilossa ja koira töissä etsimässä kadonnutta, jonka suunnasta ei ollut tietoa. Kaikkien koirien kohdalla häiriöt olivat samat, mutta jokainen löysi oman maalimiehensä. Toiset muite helpommin, mutta jokainen koira kesti kaikki häiriöt. Mekkala oli välillä niin kova ettei omia ajatuksiaankaan tahtonut kuulla. Eli Jasu meni harppauksen treeneissään eteenpäin. Sehän on etsinyt muutamat kerrat metsässä ilman häiriöitä ja tuttua ihmistä. Nyt tilanne olikin aivan toinen. 

Lopuksi saimme vielä palautteen koiristamme. Lea Kilpeläisen ja Kaisa Kuisman näkemys Jasusta oli: 

" Ihana arvonsa tunteva herrasmies joka ei hötkyile. Ottaa hajut tarkasti tehden pistoja. Hakee itse kontaktia ohjaajaan ja tarvitsee apua. Kaipaa innostusta ja motivaatiota, on jo nyt jotain käsitystä mitä on etsimässä, mutta ei vielä ymmärrä jutun juonta. Panostettava koiran motivaation sekä ilmaisun löytämiseen. Harjoiteltava lyhyitä ja innostavia sekä helppoja pätkiä. "

Eli samoilla linjoilla oltiin. Tuota innostusta kaivataan Jasun kanssa monessa muussakin asiassa. On ihanaa ettei se kuumu, mutta pieni sykäys Jonen luonnetta tietyissä paikoissa voisi tehdä hyvää. Nyt varmaankin keskitytään motivaation etsintään. Pääasia on kuitenkin, että koira sai toteuttaa itseään, käyttää nenäänsä ja minä näin kuinka hieno yksilö Jasu onkaan. Annan anteeksi pienen tuumailun, sillä koiran luonnetta ei pysty hötkyksi muuttamaan, eikä tarvitsekaan. Tämä viikonloppu antoi hyvän pohjan harrastaa itsenäisesti. Jatkossa voisi käydä treenailemassa PoPeKo:n kanssa, sillä uusista maalimiehistä on kaipuuta. Hukkaanhan tuo ei menisi, mutta en tiedä onko oikeisiin kokeisiin mitään asiaa ja kuinka vakavissaan sitä sitten ryhtyy poukkoilemaan metsissä, jos kokeeseen ei ole tarkoitusta koskaan edes yrittää. Kiitos koulutuksesta PoPeKo, seurasta muut kurssilaiset ja kuvaajalle sekä apuohjaajana toimineelle Kikalle! 

Heiluvalta laudalta alas Kikan ohjauksessa. Katse kädessä kiinni :/

 

Vauhdikas putkesta tulo.

Taiteilua tikapuilla

Pöydällä, kuin kotonaan.

Matkalla raunioille, ensikertaa.

Tutustumista tiilikasoihin.

Tutustumista betoniputkistoon.

Ja pois sieltä, ilmeisesti oli maukas myyrä.

Kaiken tuon jälkeen löytyi maalimies ja maksamakkarat.

Lähdössä maalimiehen etsintään


Jasu raunioilla from Sheriffit on Vimeo.

Kotiin lähti väsynyt & onnellinen mäykky.

Heissan!

Täällä me ollaan piiiitkän tauon jälkeen. Kirjoittelulle tai sen poisjäämiselle ei ole ollut erityistä syytä, ehkä laiskuus. Ja sehän on ihan tervettä olla hiukan poissa "julkisuudesta" ja keskittyä oikeaan elämään :)

Me ollaan touhuiltu kaikenlaista mukavaa ja lauma voi hyvin, Sohvikin. Yhden kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa, joten otimmekin päivälenkillämme kolme videota ja toivomme niiden kertovan paremmin siitä mitä meille kuuluu. Tarkoitus olisi ottaa kyllä niskasta kiinni ja kertoilla kuulumiset ihan oikeasti. 

Alkumatkasta Diesel-Jasulla oli hiukan käynnistymisongelmia...
video-2012-07-08-11-49-34 from Sheriffit on Vimeo.
Onneksi Höytiäinen lähestyi kuitenkin ja uivat herrat pääsivät viilentämään itsensä...
video-2012-07-08-12-20-16 from Sheriffit on Vimeo.
Uinnin jälkeen piti päästä paikalliseen koirapuistoon = varuskunnan tenniskentälle.
video-2012-07-08-12-27-37 from Sheriffit on Vimeo.

Jasu etsii ja löytää

Me ollaan menossa kovaa vauhtia rauniopelastuskurssille Jasun kanssa. Kurssi siirtyi toukokuulta elokuulle, mutta olemme treenanneet jonkun kerran ihan itsenäisesti, metsässä kylläkin.

Eilen oltiin tuossa takanamme olevassa metsässä piilosta. Ensin Kikka meni jonkun mättään taakse ja minä etsin Jasun kanssa, sitten vaihdettiin piiloutujaa. 

Molemmat olivat tosi lyhyitä ja tuoreita jälkiä, mutta nyt koiralla ei ollut mitään tietoa mistä piti lähteä etsimään. Itsenäisesti se löysi reitit. Nyt kun molemmat vanhemmat koiruudet on saatu mejässä voi-luokkaan tekisi ehkä mieli treenata sitä Jasunkin kanssa. Silti taidetaan ensin katsoa ensin tämä ihmisjäljen opettelu ja onko meistä vielä kurssin jälkeen siihen. 

Varsinaisia raunioita en tiedä kulmillamme, mutta tuolla kylillä on sellainen varikko jossa palokuntalaiset harjoittelevat mm. autopalojen sammutusta. Niinpä seuraavat treenit suunnataan sinne. Hirmuisestihan tuo kuluttaa koiraa, mutta eilen Jasusta huokui iloisen tekemisen meininki. Ennen sitä on vissiin hiukan jännittänyt, jotta jos ei löydä emäntäänsä jää päivällinen saamatta :)

Kiitos Herra Jones

Harjoitusjäljellä, tavallistakin tormakampana

Viikonlopun aikana trippimittari pyörähti ympäri ja matkalla Ilmajoelle sää oli kaikkea räntäsateen ja auringonpaisteen väliltä. Kuitenkin perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Paluumatkalla ei tarvittu sitäkään yhtä pysähdystä. Koepaikka, Ilmajoen Riistavalli, oli tosi viihtyisä ja tunnelma oli leppoisa saapuessamme lauantaina perille. Hetken päästä viskattiin tavarat vuokramökkiin ja lähdettiin käymään Ilmajoen kylällä, tottahan toki piti tutustua iltaelämään :)

Uni tuli ainakin meikäläisellä ja Jonelle hyvin, välillä oltiin samassa makuupussissakin. Kanssamme matkustanut Kikka puolestaan valitti ettei saanut unta. Luultavasti sitä jännittikin eniten seuraavan päivän koe. Aamulla oltiinkin jo hyvissä ajoin tekemässä valmisteluja ja kuuntelemassa ylituomarin puhuttelua. 

Saimme viimeisen avoimen luokan jäljen eli meillä oli hyvin aikaa valmistautua henkisesti suoritukseen. Mielestäni on tärkeätä pitää koiran mieli odottavaisena eikä rasittaa sitä liikaa ennen koetta. Varsinkin Jone on hyvin herkkä siinä suhteessa. Niinpä se sitten istuikin lähes koko aamun autossa ja me ihmiset seurasimme majoituspaikan pihalle kerääntynyttä match showta. Harmi kun ei ollut turistikoiraa mukana,  Kikka olisi päässyt kiertämään kehää harjoitusmielessä.

Pitemmittä löpinöittä sitten itse koesuoritukseen, uni alkaa jo nimittäin painaa silmäkulmaa...

Suorittajana Hakiavan Ganymedes, tuomarina Jarmo Nummijärvi ja jäljen ikä 17,35

"Jone tutkii alkumakauksen, mukava vauhtinen. Molempia vainujaan käyttävä jäljestäjä. 1. osuudella yksi laaja sivupisto. Kulma tarkasti. Makaus merkattiin. Kakkososuudella jäljestys tapahtui jälkiuralla. Makaus merkattiin. Kulma tarkasti. Kolmasosuus mallikasta työskentelyä, mitätön sivupisto osuuden puolivälissä. Kaadon omisti pysähtymällä". 

Pisteitä 47 tulokseksi AVO 1 ja siirto VOI-luokkaan

Tyytyväinen suorittaja

Olen niin onnellinen Jonen puolesta. Sen tassut kestivät, vaikka alkumatkasta kaveri jäikin niitä nuolemaan. Onneksi matka jatkui, kun kehoitin hiukan, muutoinhan se olisi nuoleskellut tassujaan aiheuttaen hukan. 

Jonesta kyllä huomaa sen luonnonlahjakkuuden lajiin, mutta myös oman työni jäljen. Sen kanssa makauksiin on panostettu ja niinhän se sitten söikin ensimmäiseltä makaukselta sammaleet ja juuren pätkät :) Tuo laaja sivupisto myös jännitti itseäni, sillä en tiennyt oltiinko jo saamassa hukkaa. Onneksi herra Jones kuitenkin palasi jäljelle. Tuomari sanoikin Jonen olevan hyvä koira isoissa kisoissa eli SM-kisoissa. En ole kyllä ajatellut meidän uraa niin pitkälle, mutta eiköhän se nälkä kasva...

Kiitokset matkaseurasta Kikalle, Jonelle hienosta suorituksesta, Ilmajoen metsästysseuralle hyvästä kokeesta ja tuomarille hyvästä arvostelusta sekä autolle loistavasta kiihtyvyydestä ohitustilanteissa!

Onnellisesti perillä

Piiiitkästä aikaa

Viime kirjoituksesta tuntuu olevan ikuisuus, jopa Bloggeri on sillä välin uusiutunut. Mielestäni paljon pöljemmäksi. Kuvia sentään sai laittaa useamman kerralla, hieno uudistus jos olisi toiminut. Kolme kuvaa jäi nyt lisäämättä, koska ne ei Bloggerin mukaan olleet valokuvia tai videoita... sellainen parannus. Tuo opiskelu on vienyt aika paljon vapaa-aikaa ja luulenpa sen vievän sitä vielä enemmänkin, kunhan vauhtiin päästään. Sitten on tuo leipätyö joka haittaa kaikkea. Vietän parhaillaan yhdistetyn talvi- ja kesäloman lomaviikkoa, mutta eihän tuota oikein viikossa pääse irtautumaan työelämästä. No se siitä se...

 

Niin ne lumet ja jäät ovat hiljalleen sulaneet, pihaa on päästy jo rapsuttelemaan ja poistamaan sieltä lukuisat kakkakikkurat. Takapihaa katsoessa olisi voinut kuvitella ettei koirat ole koko talveen päässeet lenkille. Kukkapenkki näyttää olevan jo täynnä elämän alkua ja tekisi mieli taas myllätä hiukan pihaa. Pihalle tekisi mieli myös askarrella muutamat hypyt ja esteet, mutta ehkä se tapahtuu sitten kesälomalla.

Jonen siedätyshoidossa ollaan edistytty hyvin. Ollaan jo siirrytty viimeiseen pulloon ja pistokset ovat taas jälleen onnistuneet. Viimeksi kaveri ei edes huomannut pistosta. Jonen karvat ovat myös kasvaneet lähes kokonaan kainaloihin. Kaveri muuten lähtee viikonloppuna Ilmajoelle mejä-kokeisiin. Vatiloin juuri parhaillaan pitäisikö meidän harjoitella vai ei. Kyllähän se viime keväänä harjoitteli kokeessa... Ilmajoelta lähdetään hakemaan toista Avo ykköstä ja siirtoa Voi-luokkaan, mutta pääasia ehkä on kuitenkin saada Jonelle oma retki. Se tarvitsee lisää itseluottamusta ja eroa laumastaan. Lisäksi koe tulee hyvään saumaan, sillä koira on koekunnossa, ei ole lääkekuuria eikä näkyvää ongelmaa. 

Jimi on jälleen perusmasis, epäilen sen maksa-arvojen olevan jotenkin kohollaan. Se on laihtunut ja näyttää laihtuvan edelleen vaikka syö normaalisti. Se jopa syö rasvaa ruokansa seassa, mutta kait se on niin sporttinen ettei siihen rasva tartu. Jimin koekalenteri näyttää tyhjältä. Nyt kun on se näyttelytulos niin ei pääse sitten kokeisiin, niin arvasin tämän...

Jasu puolestaan on opetellut hiukan etsimään ihmisiä (emäntänsä) metsästä. Se on ilmoitetttu raunikoirakurssille ja tietenkin kurssi siirtyi järjestäjästä riippumattomista syistä. Kurssi olisi ollut toukokuussa, mutta se siirtyikin elokuuhun. Toisaalta nyt jää meille enemmän harjoitusaikaa vaan onko meillä aikaa harjoitella?! Pienestä Jaskasta olisi siis tarkoitus tehdä rauniopelastaja. Hauska ajatus ja kiva nähdä tuleeko meistä mitään. 

Eläinlääkäriä ei olla tarvittukaan tässä pitkään aikaan. Eilen kävin siellä vierailulla, kun piti hakea Jonelle evästä. Yllätyksekseni huomasin tuota Hypoallergenic -ruokaa olevan myös purkkiruokana. Niinpä herra sai siis myös matkaeväät koereissulle.

En muista olenko täällä kertonut meidän rokotuksella käynnistämme. Yleensä tuohon meidän vakkari eläinlääkäriasemalle on aika pitkät odotusajat. Yllätyin kun sain eräälle illalle ajan vielä saman viikon aikana. Tarkoitus oli siis rokottaa Jimi ja Jone. Jone yritettiin rokottaa ensin, mutta eläinlääkäri ei uskaltanut :) Elkku sanoi ettei voisi rokottaa vihaista koiraa ja suositteli kuonokoppaa, samalla kuulin kuinka hänen täytyy huolehtia työturvallisuudesta jne. Kerroin ettei koiralle todellakaan laiteta koppaa, sillä sitten se vasta villi onkin. Niinpä rokotin itse koirani ja maksoin tästäkin "ilosta" 22 euroa toimenpidemaksua. Mielestäni se raha olisi kuulunut jo minulle. Lisäksi minun piti näyttää eläinlääkärille korvat ja hampaat, en kyllä tiedä näkikö elkku mitään sieltä metrin päästä. Onneksi Jimi käyttäytyi kuten herrasmies. Tosin silloinkin sain ohjeet pitää tiukasti koiraa kiinni. Laistoin siitäkin hiukan ja kappas pysyihän tuo paikoillaan vähemmälläkin puristuksella. 

Herrat ovat eläneet sopuisasti ja remmirähjännästä kotinurkilla ollaan myös hiukan pääsyllään. Kiitokset herkuille, ilmeisesti kaverit ovat hiukan nälässä pidettyjä niin maistuu ohitettaessa sitten namit taskusta. Ihan täysin kiitettävää en voi vieläkään antaa herroille, mutta siihen on hyvä pyrkiä. 

Jone on saanut oman lapsikammonsa kuriin tai ainakin suloisen kummityttöni Kielon kanssa synkkaa. Kielo täyttää kesäkuussa vuoden joten se alkaa sitten olla se "pelottavin" ikä. Onneksi Kielo asuu koirien kanssa, niin osaa suhtautua hyvin näihin nelijalkoihin.

Olin viime viikolla jälleen Oulussa, mutta reissu ei ollut niin raskas kuin aikaisempi. Tästä lähistöltä samalla kurssilla on eräs Hanna. Niinpä sitten pääsemme samalla kyydillä ja samalla majoituksella, eli säästämme aika ison rahan ja lisäksi on hyvää matkaseuraa. Viiden tunnin ajomatka sujahti ihan yllättäen. Lisäksi käytiin moikkaamassa Ollia. Ei ehkä kaikkein parhaimmassa viretilassa, sillä mehän oltiin aivan rättiväsyneitä, mutta ehkä sen saattoi kuitata karjalaisella iloisuudella :) Niin Olli tulee saamaan kesäkuussa käsittelyn. Ollin emännälle tiedoksi, Olli on varsin mainio harjoituskoira ja se hieronta meni aivan oikein, tai ainakaan sunnuntaina ei opettajalta tullut huomautettavaa.

Harjoitushierontoja on ihan kivasti jo tehty, eilen tuli viisi ja toissapäivänä kaksi. Tosin siihen 40 on vielä matkaa, siksipä ollaan Hannan kanssa tehty myös tässä tiimiytymistä. Eilen oltiin Jasun kasvattajan luona hieromassa koiruuksia. Tutustuttiin viiteen koiraan eli puolet jäi kopeloimatta. Tuo vie yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi vanhemmille pojille oli varattu Kikalta (miehen sisko) päivähoito ja Jasu oli mukana hieromassa ja kertomassa kuulumiset sukulaisilleen. 

Nyt meidän täytyykin jo varmaan kiitää aamulenkille, siivota, tehdä etätehtävät ja kaikkea muuta. Pahoittelemme harventuneita kirjoituksia, mutta teidän muiden jutuissa ollaan aika hyvin mukana. Luen tekstejä puhelimen kautta, mutta jostain syystä kommentit tulevat nimimerkillä Jimi. Joku asetushan mulla on hassusti, mutta en ole viitsinyt siitä ottaa huolta, olen vaan jättänyt kommentoimatta...

Hauskaa ja aurinkoista kevättä!

Pääsiäinen loppui aivan liian aikaisin

Pääsiäinen katkaisi ihanasti orastavan työperäisen v*tutuksen, kyllä nyt jaksaa ainakin seuraavat neljä työpäivää. Meillä ei tänäkään vuonna kunnioitettu Pääsiäistä sen kummemmin, vaikka mämmi ja pasha olikin ostettuna sekä Sohville kasvatettiin perinteisesti herneenversoja. Meillä ainoastaan nautittiin leppoisista vapaista, auringosta, ulkoilusta sekä lautapeleistä, hyvää seuraa ja ruokaa unohtamatta.

Sheriffit saivat juosta ihan oikeasti irti jäällä ja riemu oli sen mukaista. Pieniä irtioloja ollaan kokeiltu ihan tuossa Höytiäisen jäällä, mutta mökkeillessä se jotenkin oli luonnollisempaa. Onneksemme kaikki pysyivät tallessa ja yllättävää olikin kuinka hyvin ne tottelivat pilliä, vaikka sitä ei ole juurikaan treenattu. Ainoastaan Jasun luoksetulossa on käytetty pienestä asti pilliin puhallusta. Tämä luo nyt toivoa taas tuleviin talviin, sillä kohta jäät ovat niin heikkoja ettei ainakaan meikäläinen sinne lähde. Metsään noita en vielä uskalla laskea irti, ainakaan kolmestaan. Siinä kun yksi keksii jotain vähemmän fiksua ja muut seuraavat perässä, saattaa herkästi tulla itku pitkästä ilosta.

Tuosta Pääsiäisen ilottelusta otettiin useita videoita (osittain siitä syystä, että olisi tuoreet tuntomerkit kamerassa) joista parhaimmat palat kokosin tähän teokseen.

Jäällä 2012 from Sheriffit on Vimeo.

Näyttelyissä

Pyörähdimme Jimin kanssa sunnuntaina pitkästä aikaa koiranäyttelyssä. Ilmoitin Jimin keväällä näyttelyyn, koska huomasin sopivan tuomarin, Esko Nummijärven, tulevan lähistölle.

Näyttelypaikka löydettiin hyvin ja miehet JahtiJakt -puvuissaan viittelöivät tietä hymyssä suin. Paikan ilmapiiri oli rento, mutta niinhän se aina siellä suunnalla tuntuu olevan. Vapaa-aikatalolle oli kerääntynyt paljon porukkaa ja kehien reunoille oli kasaantunut häkkirakennelmia. Mehän ei Jimin kanssa mitään häkkejä kannettu, meillä oli ainoastaan mukana muutama lihapulla ja jännitys.

Kehät pyörivät aika hitaasti ja kerkesimme käydä monta kertaa ulkona hiukan hermoilemassa. Jimi kyllä käyttäytyi hienosti. Se ei haukkunut tai murissut saati nähnytkään muita koiria. Siinä se hihnassa pyöri vierelläni. Totesin sen olevan helppo koiruus, muutaman pikkukoiran rähistessä vieressämme.

Astelimme lyhytkarvaisten käyttöluokassa numerolla 35, käyttöluokassa olikin kolme koiraa. Yksi Jonen kasvattajan joten en osannut sitten kehässä enää jännittääkään. Jimi kävi välillä pöydälläkin ja antoi tutkia itsensä hienosti. Sitten jatkettiin ympyrän kiertoa ja jossain vaiheessa selän takana heilahti lappu. Värihän ei minulle juuri mitään kertonut, mutta katsomossa näytettiin peukkua.

Nyt se sitten Jimille tuli tarvittava näyttelytulos tai siis astetta parempi. Meidän Jimi sai siis tulokseksi EH. Luulin ettei se olisi edes mahdollista. Varmuuden vuoksi ilmoitin pojan aiemmin Joensuun kansainväliseen näyttelyyn, mutta taidamme jättää sen nyt sitten väliin. Mehän ollaan saatu nyt se mitä ollaan tahdottu.

Tässä vielä Nummijärven arvio Jimistä joka marssi kehässä nenä kiinni lattiassa:

Rotutyyppi erittäin hyvä, oikeanmuotoinen pää. Kaulan pitäisi olla pidempi, hyvä selkä ja häntä. Hyvä rintakehä, kyynärvarret vähän kaarevat. Takaraajat hyvät, kulmaukset voisivat olla suuremmat. Koiran pitäisi liikkua pidemmällä askeleella, liikkuu häntä pystyssä.

Arvonta suoritettu

Jimi kiittää kaikkia onnittelijoitaan! Synttärit vietettiin rauhaisasti ja lahjaksi poika sai siis matkan Ouluun, hotelliyön, laatuaikaa lähinnä isännän kanssa sekä hieronnan.

Tässäpä tulevat näihin kysymyksiin oikeat vastaukset sekä voittajat. Oikeita vaihtoehtoja saattoi siis olla enemmänkin kuin yksi.

Kysymys 1
Päädyimme mäyräkoiraan, mutta rotuvaihtoehtoina oli myös
a) vehnäterrieri - Oli pitkään toisena vaihtoehtona, karsiutui kokonsa vuoksi.
b) länsiylämaanterrieri - No ei ikinä, emäntä pelkää pieniä valkeita koiria.
c) snautseri - Putosi pois, koska törmäsin lenkkipolulla yhteen ei niin ihanaan tapaukseen, ikinä ei pitäisi yleistää, mutta niin vaan kävi.

Kysymys 2
Mäyräkoiraan päädyimme, koska
a) se näytti hassulta - Tätähän ei pitäisi edes myöntää. Oikeasti mäyräkoira vei voiton ulkonäkönsä puolesta. Luulimme myös saavamme sohvakoiran jolla voisimme kokeilla jotain harrastusta. Siitä se ajatus sitten lähti.
b) harrastusmahdollisuuksien takia - Harrastusmahdollisuudet selvitettiin vasta kasvattajan luona, kun nimet oli tukevasti papereissa. Amatöörit koiran ostossa.
c) tahdoimme sohvakoiran - Pitäähän koiralla olla luonnetta. Ei se mikään sohvatyyny voi olla.

Kysymys 3
Jimi on matkustanut
a) lentokoneessa - Eihei, lomalle sentään täytyy päästä ilman koiria.
b) potkuveneellä - Kyllä vain. Appiukkoni on tehnyt polkuveneen, jolla poljeskelemme Pyhäselällä kesäisin.
c) uimapatjalla - Niin totta. Vettä inhoava Jimi tykkää kellua uimapatjalla. Tosin ihmisen mahan päällä.

Kysymys 4
Jimistä oli tarkoitus jossain vaiheessa tehdä
a) metsästyskaveri - Noup. Pelkona se, että se juoksee ensimmäisen metsästä löytyvän ihmisen luokse ja jää sille tielleen.
b) kennelimme kantauros - Taloutemme toisen koiran piti olla kylläkin Jimin poika, mutta näin ei käynyt. Jos Jimi näyttäisi joltain muulta olisi siitä ehkä tullutkin kantauroksemme.
c) kaverikoira - Kyllä. Olimme jo menossa värväystilaisuuteen, mutta silloiset Jimin maksa-arvojen nousut olivat kurssin vetäjän mielestä este.

Kysymys 5
Jimi tykkää
a) vinkuleluista - Jimille jäi varmaan lapsuudesta traumat, sillä se polkaisi pentuna vinkulelunsa päälle. Tästä syystä lelu oli täysin käyttämättä lelulaatikon pohjalla, kunnes Jone tuli taloon.
b) palloista - Ehei, eihän se saa niitä kiinni. Pallon tullessa kohti laittaa Jimi silmät kiinni.
c) vetoleikeistä - Se vetäisi vaikka kuinka kovaa ja paljon, mutta aina on joku junnu sotkemassa leikit.

Vastaukset olivat tasaisia. Yksi nimimerkki veikkasi neljä oikein, kuusi nimimerkkiä kolme oikein. Tässähän ei ollut kuitenkaan vastausten oikeellisuudella mitään väliä ja arvonta suoritettiin kaikkien vastaajien kesken.

Tarkoitus oli videoida arvonta, mutta Sheriffit vierastivat kameraa, joten se idea ei sitten toiminut. Kirjoitimme lappuihin vastaajien nimimerkit ja rypistimme paperit. Jokainen Sheriffi valitsi yhden paperitulleron ja ne joihin nenät ensimmäisenä tai eniten koskivat valittiin voittajiksi. Näin ollen voittajaksi saatiin kolme onnekasta. Arpaonni osui seuraavien kohdalle:

Jimin nenä osui Marikan lappuun, tosin taisi hammaskin hiukan tunnustella paperia.

Jone ihastui paperitulleroon josta löytyi Mauri ja Roope.

Tässä voisi jo luulla olevan puolueellisuutta, mutta näin tässä oikeasti kävi. Jasu valitsi tyttöystävänsä omistajineen.

Lisäksi tahdomme kuitenkin palkita täydellisyyttä hipovasta rivistä erään blogin seuraajan. Olisi suorastaan kylmäsydämistä jättää palkitsematta Nelli, Fanni ja Iina neljän oikean vastauksen rivillä.

Kiitos kaikille osallistujille ja onnittelut voittajille! Laitatteko Marika, Anni, Mauri & Roope ja Nelli, Fanni & Iina osoitetietonne osoitteeseen posti@sheriffit.com niin saadaan palkinnot postiin.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

Reissu Ouluun

Matkailu avartaa ja nytpä onkin avara mieli. Kävimme, minä, isäntä sekä Jimi viikonloppuna Oulussa. Ajatushan lähti siitä, kun etsin Jimille synttärilahjaa. Tarkoitus oli etsiä Jimille sopiva koirahieroja. Googlen haut toivat huonosti osumia, mutta löysin koirahierojakoulutuksen. Niinpä sitten hain koulutukseen mukaan ja tulin hyväksytyksi mukaan. Sen jälkeen, kun olin tullut valituksi löysin hierojan tuosta naapurista. Kohtalon ivaa.

Viikonloppuna olikin sitten koulutuksen ensimmäinen osio. Asiaa ja mietittävää tuli ihan liikaa. Leipätyössäni olen kokenut olevan hiukan hukassa. Työtehtäväni muuttuivat ja viikot ovat menneet opetellessa uutta sekä opettaessa uutta työntekijää. Tuntuu ettei aika riitä ja paineet pärjäämisestä ovat jopa paikoittaan liian kovat. Niinpä sitten lauantaina aloitettu koulutus viiden ja puolentunnin yöunilla sekä pitkän ajomatkan jälkeen tuntui aika kovalta iskulta vasten kasvoja.


Pöydällä odotti mappi luuston ja lihaksien kuvia, huoh. Selvisin päivästä nukahtamatta ja jotain kait jäi nuppiinkin. Isäntä odotteli päivän Jimin kanssa kaupungilla ja sitten päästiin iltapäivästä hotellille.

Jimi oli aivan fiiliksissä saapuessaan Sokos Hotel Arinaan ja intoa nostatti vielä sekin, kun aula oli täynnä ihmisiä. Kirjauduttuamme hotelliin lähdimme etsimään huonettamme ja löytyihän se sieltä. Jimille täytyy kyllä antaa täydet pisteet käytöksestä koko hotellissa majoittumisen ajan sekä kaupunkiin tutustuessa sekä pitkien odotusaikojen suhteen. Kaverin nuppi kesti hienosti paineen jossa joku (esim. Jone) olisi murtunut.


Sunnuntaina opeteltiin koiran anatomiaa, Jimi oli toinen demo -koirista. Kaveri vinkui koko ajan, mutta hienosti se antoi vieraiden ihmisten koplata itseään. Opettaja kehuikin Jimin lihaksia, sillä se helpotti meidän opiskelijoiden tehtävää löytää tarvittavat lihakset. Joka tapauksessa tuo oli hyvä harjoitus, sillä 1.4. lähdetään Polvijärven näyttelyyn.

Sunnuntaina opeteltiin myös hieromaan koiria. Meillä oli hiukan ongelmia Jimmyn kanssa, sillä se ei meinannut malttaa olla aloillaan. Pystyi se hiukan rentoutumaankin, kun luovutti toisten kyttäämisen. Nyt vaan täytyy hieroa omat koirat noiden luusto- ja lihaskuvien mukaan, lukea materiaalit, tehdä saadut tehtävät, opetella luiden latinalaiset nimet, mietiskellä kenen koiran ottaa projektikoiraksi sekä mistä löytää 40 koiraa jotka hieroo koulutuksen aikana. Vapaaehtoisia tästä lähettyviltä kaivataan :)

En oikeasti uskalla vielä ajatella kuinka kerkeän kaiken tarvittavan tehdä ja seuraava lähijakso on huhtikuun lopussa. Sen jälkeen sitten paneudutaan homeopatiaan ja kaikkeen muuhun uuteen. Paljon kyllä oikeasti tuli uutta mietittävää ja ajateltavaa, lisää varmasti tulee. Ajatuksia herätti siis Eläinten luontaislääkintäkoulu Weter, Oulu. Ja kiitokset koiraystävällisestä palvelusta Sokos Hotellille!

Jimi ja blogi 5 v

Aika rientää & vuodet vierii. Tuntuu oudolta ajatella, että Jimi täyttää tänään jo viisi vuotta. Sehän tuntui vasta äskettäin tulleen meille pienenä vinkuvana pentuna. Sen kanssa otettiin kaikki vakavasti ja harjoiteltiin sotilaallisesti. Se osasi olla vintiö roikkuen housun lahkeissa ja riiviö repiessään pissipaperit. Siitäkin huolimatta se on ollut aina lohduttava kuuntelija ja päivän piristäjä.

Blogia on pidetty Jimin saapumisesta asti, mukaan on mahtunut iloisia ja surullisiakin uutisia, kirjoitustahdin ollessa vaihtelevaa. Jimin ja blogin kunniaksi pidämmekin teille, lukijoillemme, pienen tietovisan liittyen päivänsankariin. Vastausaikaa on maaliskuun loppuun ja viikolla 14 julkaisemme oikeat vastaukset sekä voittajat. Pienet palkinnot lähtevät postin kuljetettavaksi viikon 14 aikana. Rohkeasti kaikki mukaan vastailemaan, voittajat arvotaan, joten vastausten oikeellisuudella ei ole väliä (oikeita vaihtoehtoja voi olla enemmän kuin yksi per kysymys).

Kysymys 1
Päädyimme mäyräkoiraan, mutta rotuvaihtoehtoina oli myös
a) vehnäterrieri
b) länsiylämaanterrieri
c) snautseri

Kysymys 2
Mäyräkoiraan päädyimme, koska
a) se näytti hassulta
b) harrastusmahdollisuuksien takia
c) tahdoimme sohvakoiran

Kysymys 3
Jimi on matkustanut
a) lentokoneessa
b) potkuveneellä
c) uimapatjalla

Kysymys 4
Jimistä oli tarkoitus jossain vaiheessa tehdä
a) metsästyskaveri
b) kennelimme kantauros
c) kaverikoira

Kysymys 5
Jimi tykkää
a) vinkuleluista
b) palloista
c) vetoleikeistä

Jonen siedätyshoito osa 3

Olemme päässeet Jonen siedätyshoidoissa mukavasti puoleenväliin, siis pistoksien määrässä. Ajallisestihan hoito jatkuu marraskuulle asti, ainakin. Viiden pistoksen jälkeen siirrymme tuohon punaiseen pulloon, eli kaikista vahvimpiin aineisiin.

Hoito on mennyt kivasti. Välillä on ollut vaikea saada pysymään Jone paikoillaan, mutta kaikki ruiskut ovat kuitenkin saatu upotettua keinolla tai toisella koiraan. Ongelmaksi jossain vaiheessa koitui palkan odottaminen joka teki pistämisestä todella hankalaa. Koira rimpuili eteisessä ja pisti vastaan minkä kerkesi. Se odotti niin kovasti palkkiotaan, laserin perässä juoksemista. Nyt palkka on vaihdettu hirven luuhun ja toimenpide menee kivuttomasti. Täytyy ottaa vaan koiraa niskanahkasta kiinni ja tuikata pistos. Täytyy näyttää siltä, että tietää mitä on tekemässä. Jos epäröit epäröi myös koira.

Jone ei ole kutissut juurikaan. Peittoja ei ole pesty enää viikottain, mutta pesuaineet ja kaikki puhdistusaineet on allergialiiton testaamia. Ruoka on pyritty vaihtamaan tuosta valmisruoasta raakaan lihaan. Tällä hetkellä Jone pystyy syömään hevosta, poroa, hirveä sekä lammasta. Tosin välillä rauhoitellaan sitten elimistöä erikoisnappuloilla sekä tarjoamalla purkkiruokaa. Ennen niin työläältä tuntunut ruokinta on jo nyt arkea. Välillä Jone on varastanut toisten kupista murusia eikä onneksi ole saanut oireita. Eli siinäkin mielessä parempaan päin ollaan menossa. Pelkään kuitenkin jo nyt tulevaa kevättä. Keväisin ongelmat ovat aina alkaneet enkä hoidosta huolimatta usko, että ne täysin häviävät. Siksipä Jonen osalta koe- ja näyttelykalenteri näyttää tyhjältä. Sen varakoira Jasu ei nimittäin varmaan vielä pärjäisi mejän avoluokassa. Täytyy nyt kuitenkin katsella sopivat kokeet, tosin osaan niistä taidamme ole jo auttamattomasti myöhässä hakujemme kanssa.

Tällä viikolla Jone on ollut ehkä tavallista äksympi ja olemmekin ajatelleet lähettävämme sen jonnekin vihan hallinnan kurssille. Toisaalta se on koira jolla on paljon energiaa jota se ei saa kulutettua. Sen mieli tahtoisi juosta riistan perässä, mutta koska se ei sitä pääse toteuttamaan tyytyy se räyhäämään naapuruston räkänokille. Se tottelee hienosti kotona ja on löytänyt kanssani yhteistä puuhaa perustottiksesta. Kentälle en ole sitä tohtinut viedä ettei se stressin takia ryhtyisi oireilemaan. Toisaalta sille tekisi hyvää nähdä uusia koiria ja tajuta etteivät ne ole uhka. Sunnuntaisin käymme toisten kanssa treenailemassa tokoa, Jone jää aina näistä treeneistä paitsi. Syytän itseäni etten tehnyt sen kanssa pentuna töitä. Olisi se oppinut olemaan hiljaa kentällä, mutta minä itse en kestänyt niitä syyllistäviä katseita. Tuli sellainen olo, että olen epäonnistunut, niinpä luovutin. Siltä minusta tuntuu vieläkin, sillä Jone on pilannut suurimman osan meidän toisten suhteista. Emme jää ikinä juttelemaan kenenkään kanssa, sillä enhän kuulisi mitään tuon kiljukaulan räyhätessä. Kävellessäni Jimin ja Jasun kanssa tunnen nauttivani koiran ulkoiluttamisesta. Jopa naapurit kummastelevat haukkumattomia koiria. Silloin mukana on yksi pelko räyhääjä on koko porukka sekaisin ja emäntä kireämpi kuin viulunkieli.

Niin moni sanoo ettei kaikkien kanssa tarvitse harrastaa, mutta sitäkö Jonen elämä sitten on? Se syö, käy lenkillä ja viihdyttää meitä pallotaituroinnillaan. Entäs sen oma hyvinvointi? Niin moni elää hyvää elämää ilman koirakoulua ja kenttien tuomaa painetta sivulla istumisen taidosta, mutta tahtoisin tarjota Jonelle paljon enemmän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tahtoisin sen elävän onnellista ja tervettä elämää.

Joka tapauksessa näin "hyväksi" pahempi kainalo on muuttunut. Iho ei ole tulehtunut ja siihen on kasvanut hienot uudet karvat. Karvaton alue on kesäiseen tilanteeseen verrattuna pieni. Tosin pelkään talven loppuvan ennen kuin siihen kasvaa täysin ehjä karvoitus. Tassut ovat pysyneet myös hyvinä eikä varvasvälit ole punoittaneet.

Lenkille lähtiessämme emme ole käyttäneet vaseliinia, kalkkia tai muitakaan aineita. Ainoastaan juoksulenkillä Jonella on ollut puku ja umpihankea ollaan vältetty. Varmasti iso osa oireista pysyy kurissa oikealla ruokinnalla. Pelkään kuitenkin että Jonen altistuessa enemmän jollekin esim. hevosen lihalle se saa oireita myös siitä. Näinhän meillä kävi broilerin kanssa. Ensin luultiin sen olevan sopivaa, mutta kuukauden syötyään oireet alkoivat jälleen. Tämä on siis toisaalta jatkuvaa koiran vahtimista sekä ympäristön tarkkailua. Kuitenkin tästä talvesta pakkasineen on hyötyä meille niin monella tapaa ettemme ehkä juuri nyt tahtoisikaan kevättä ihan heti.

Valistusta nykynuorison tyylillä

Isäntä on yrittänyt tehdä pojastaan Tarmosta, meidän Jonesta, raskaamman musiikin ystävää. Itse puolestani olen pitänyt Jonea ihan poppipoikana, sehän innostuu heti kun näkee emäntänsä kuulokkeet korvilla. Sen takia Jonen kanssa on yritetty omaksi iloksemme myös koiratanssia, siis ihan kotona.

Joka tapauksessa tässä eräänä aamuna kuunnellessani musiikkia seurasi Jone minua kuin hai laivaa. Näytin sille omaa puhelintani ja sehän riemastui näkemästään. Otin kuulokkeet pois ja laitoin puhelimen lattialle. Sitten tapahtuikin kummia :) Jone istua törötti kuin tatti ja seurasi Redramaa. Meillä ollaan siis siirrytty sivistyksessä ja suvaitsevaisuudessa uudelle asteelle ja ryhdytty rikkomaan jo lapsuudessa iskostuneita mielikuvia romaneita kohtaan. Tässä vielä todistetta kuinka Jone omaksuu valistusta. Ensimmäinen on piiiiitkä, toisessa videossa sama asia todetaan lyhyemmässä ajassa. Ja painamalla tästä näet puolestaan musiikkivideon.

Jasu with his happy feet

Kelien ollessa armottomat rakkaat mäyräkoiramme käpertyvät peittojensa alle ja mielellään takan ääreen. Lenkkeilyt ovat vain haaveissa, korkeintaan käymme vain haistelemassa ulkona tuulensuunnan. Takapiha kätkee lumeen monta kökkärettä kakkaa ja kivijalka on saanut yhteläisen värityksen talon kanssa. Kyllä, siitäkin on tullut kusenkeltainen. Eräänä päivänä käytiin Jasun kanssa ulkona hiukan pidempi tovi. Heiteltiin takapihalle tipahtaneet kakkakökkäreet, mutta ennen sitä niistä muutama tallennettiin videolle. Onneksi sentään ovat sivuosassa ja vimmaava Jasu pääosassa.

Kerran tämä nyt tälle linjalle lähti tämä juttu, kerronpa vielä eräästä iltalenkistämme.

"Eräänä iltana puimme jälleen kerran lämpimästi päälle. Minä ja isäntä topattiin itsemme kaikista paksuimpiin vaatteisiimme, pipoja ja hanskoja myöten. Sheriffit puettiin myös ja siinä pyllistellessä tulikin jo hiukan lämmin. Se on tuo mäyräkoiran pukeminen hyvää reisitreeniä, totesimme. Operaatio Vaatteet päälle oli suoritettu, oli aika astua synkkään ja myrskyiseen Kontioniemeen, oli iltalenkin aika.

Koiruudet olivat villejä, ne olivat riemuissaan koko perheen iloisesta tapahtumasta. Niiden nenät eivät tunteneet kylmyyttä, sillä jollain naapurustomme leidillä on ilmeisesti juoksuaika. Heidän tassunsa eivät tunteneet pakkasta, sillä jaloissa oli lämpimät tossut. Niinpä meidän laumamme Sohvia lukuunottamatta oli lähtenyt matkaan. Tarkoituksenamme oli kulkea edes kilometri, oltiinhan alkuvalmisteluihin uhrattu aikaa sekä imeskelty Sisu Kekälettä.

Jossain vaiheessa matkaamme huomasin ettei Jimin jaloissa ollutkaan enää tossuja, tarkempi syyni paljasti että kolme neljästä tossusta oli tippunut. Onneksi ketään muita ei näkynyt missään, olimme siis enemmän kuin toiveikkaita, että löytäisimme tipahtaneet tossut. Käännyimme takaisin jo kuljettuun suuntaan. Olin jättänyt silmälasini sitä varten päähän, jos näin sattuisi käymään. En edelleenkään luottanut niihin kalliisiin eläinkaupasta ostettuihin tossuihin, vaikka niiden piti pysyä menossa mukana. Isäntä puolestaan oli lasinsa jättänyt eteiseen, sillä eihän niistä kuuman hengityksen ja kaulaliinan kehittelemän huurustumisen takia olisi ollut mitään iloa.

Riemukkaina koiramme kääntyivät kodin suuntaan, ne olivat sittenkin saaneet tarpeekseen luontoäidin armottomuudesta. Nuorimmainen oli eniten tohkeissaan antaessamme tälle tehtävän; etsi tossu. Niin tämä nosti kippuraisen nenänsä ja nykäisi taluttajaansa, pian löysimmekin jotain etäältä tossua muistuttavaa. Samassa isäntä huudahti takanani; "Täällä, löysin yhden". Menin hänen luokseen ja totesin sen olevan jotain muuta. Jälleen talsimme muutaman metrin poukkoilevien tossunjäljittäjien kanssa. Pian takanani kuului taas isännän iloinen kiljahdus; "Täällä on yksi". Todisteeksi hän potki tätä "tossua" ja oli jo nostamassa sitä lapsenomaisella innolla käsiinsä. Jouduin kuitenkin ikäväkseni kertomaan ettei se ollut tossu, vaan keräämätöntä koiran kakkendaalia. Sitä näyttääkin olevan aika paljon tuolla kilometrin matkalla, sillä samainen tapahtuma koettiin useammin kuin kahdesti. Tossutkin löytyivät noin 300 metriä ennen kotiamme ja niin oli iltalenkkimme saanut onnellisen lopun.

Kuten kaikissa tarinoissa, sisältyy tähänkin opetus. 1) Älä usko myyntimiehiin, ne myyvät tavaraa joilla et tee mitään. 2) Kerää koiran jätökset hoidetuilta alueilta tai potkaise ne edes metsään. 3) Älä lähde täysin sokeana liikenteeseen, eli jos jätät itse lasit kotiin varmistu ajoissa kaverisi näkökyvystä tai muutoin teillä molemmilla on perillä taskut täynnä "tossuja" eli tässä tapauksessa silkkaa p*skaa. 4) Tee tarvittavat korjaukset heti niihin asioihin joissa huomaat puutteita, eivät nämäkään tossut pysy jaloissa pyhän hengen voimalla.

Ja sitten siihen videoon...

Ommellaan tossut

Kylmä kangistaa... tällä hetkellä auringossakin on -28 astetta. Onhan se selvästi vähemmän kuin luvattu -40 asteen pakkanen, mutta kohtuuttoman kovalta tuokin tuntuu. Lenkit kutistuvat, koirakoulu jää väliin ja energiavarastot tuntuvat täyttyvän. Pienenä helpotuksena ulkoiluun koirillamme on takit, manttelit sekä Jussipaidat. Eilen askartelin tossut. Ostetut tossut kun eivät ole lämpimät, eivätkä pysy jaloissakaan.

Tässä yksinkertaiset ohjeet yksinkertaisiin tossuihin. Luultavasti näillä jokainen onnistuu ja tuloksena on tyytyväisempi koira ulkona.

Ensinnäkin valitaan sopivan lämmin kangas. Itse käytin fleeceä, vieläpä kaksinkertaisena. Tossujen varreksi valitsin vanhasta villapaidasta hihansuut. Sitten kankaat leikataan tassujen muotoon. Sekä varresta tehdään halutun pituinen.


Tossujen kappaleet ommellaan toisiinsa tukevasti.


Myös varret ommellaan. Jos tossuihin ei tahdo erillisiä varsia voi tuosta tossun osasta tehdä pidemmän. Näin säilyy erilliseltä vaiheelta. Siinä tapauksessa muistaa vaan sitten katsoa, että leikkaa varren vähän kapeammaksi kuin itse tossun. Ei kuitenkaan niin kapeaksi ettei sitä pysty pukemaan päälle.

Varsi ja tossu liitetään toisiinsa. Itse ompelin tämän vaiheen käsin. Ompelukoneella tämä olisi aiheuttanut hikikarpaloita, sillä tossu on suhteellisen pieni pyöritellä koneella.

Kiinnitykseen käytin pyjamakuminauhaa. Venyy tavallista kuminauhaa paremmin sekä on näin hellempi iholle. 26 cm riittää kiertämään kolme kertaa mäyräkoiran jalan ympäri. Kuminauhan päähän laitetaan pienet pätkät tarranauhaa, jotta tossu pysyy tassussa.


Kuminauha tarroineen ommellaan tossuun. Itse laitoin sen tuohon varran keskelle. Näin se on helppo sitten kieputella tassun ympärille. Kuminauhan takia tossu tuntuu todella kireältä jalassa. Valitettavasti se täytyy laittaa todella tiukasti, sillä niistä ei ole tippuneena mitään apua.


Tässä jalkine valmiina. Neljä jalkinetta valmistuu noin tunnissa, eli ovat suhteellisen helpot ja nopeat tehdä. Näistä olisi voinut tehdä hiukan pienemmätkin, mutta toisaalta nyt pukeminen onnistuu helposti. Operaatio on miellyttävä myös koiralle, jopa Jonelle.


Tuloksena meillä siis on tyytyväinen mäyräkoira :) Ehkä kuva ei anna ihan parhaiten sitä mielikuvaa, mutta vakuutan että näillä tossuilla ulkoilu onnistuu ilman paleltuvia tassuja. Eilisellä lenkillä yksi putosi eikä sitä kehdattu enää siinä vaiheessa laittaa takaisin jalkaan. Käyttäjästä kuitenkin näki, että se olisi tahdottu takaisin jalkaan, sen verran näytti jalkaa paleltaneen.

Tsemppiä pakkaseen!

Riemukasta pakkasta!

Tulihan se talvi tänäkin vuonna. Tuulet ovat puhaltaneet vissiin Siperiasta asti tätä raikasta pakkassäätä. Nenä on kapsahtanut jäähän jo ennen postilaatikoille saapumista, uusimmatkin autot hyytyvät ja mäyräkoirat eivät tahdo ulkoilla. Tänään kohtasimme -32 asteen rapsakan pakkasaamun. Jätimme aamulenkin ihan suosiolla väliin, kaverit kävivät vain takapihalla ja jäivät nauttimaan sitten takan lämmöstä sekä isännän kesälomasta. En ole katkera, mutta kuitenkin...

Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt etsimään tästäkin kaudesta jotain hyvää. Tämähän on juurikin oikea ilma pitää taloutemme mäykkyjä irti. Huomasin että nehän pysyvät irrallaan kanssani. Kieltämättä olosuhteet olivat puolellani; kolme kappaletta mäyräkoiria, ilman päivän toista ruokintaa ja talvitakkejaan pysyy irrallaan, vaikka jäniksiä & muuta pienriistaa kuhiseva metsä kutsuu vieressä houkuttelevasti. Tunsin olevani julmuri emäntä käyttäessäni tilaisuutta hyväkseni. Tämä iloittelu tapahtui sunnuntaina mummolani maisemissa, kun kävimme tätini kanssa pienesti ulkoilemassa.