Tummia pilviä kehän yllä

Tiistaina harjoiteltiin rally-toko kentällä seisontaa ja käyttäytymistä

Koettu on nämäkin näyttelyt. Entistä kovemmin vahvistui se käsitys etteivät kyseiset tapahtumat ole meitä varten. Oma koira on aina tietysti paras, ja sitten kun joku tasapaksu pullapitko puhdistaa pöydän palkinnoista pahoittaa sitä tietenkin mielensä.

Ensinnäkin järjestelyt oli hoidettu hienosti, auton sai hyvin parkkiin, ilmottautuminen tapahtui nopeasti ja henkilökuntaa näytti olevan riittävästi, jopa seurailemaan koirien kuntoa teltoissa. Jotenkin vaan kuulosti ja näytti siltä, että itse tulokset oli päätetty jo luetteloita painettaessa, niin käsikirjoituksen mukaan kaikki eteni.

Ei pidetä teitä jännityksessä vaan kerrotaan nyt heti kuinka meidän kävi. Eli tuomari Zidy Munsterhielm-Ehnbergin arvostelu tulee tässä:

"16 kk, melko hyvä tyyppinen. Melko kookas, raskas ja matala. Komea pää, kauniit silmät ja korvat. Hyvä purenta. Etuasentoiset lavat, lyhyt suora olkavarsi. Riittävä eturinta. Vahva selkä, hieman ylöskiinnittinyt häntä, jonka se kantaa hyvin. Niukka polvikulmaus, lyhyt tehoton taka-askel. Hyvä karva, väri ja luonne".

Tulos sininen muovinauha eli H.

Tässä komea pää, kauniit silmät ja korvat

En kyllä oikeen ymmärrä miksi saimme vaan H:n. Jone käyttäytyi hyvin Hannan varmoissa käsissä. Pöydällä ei muristu, mutta kiljaistiin sydäntä riipivästi, kun tuomari nypläsi häntää. Kaverissa ei kuitenkaan mielestäni tuonkaan arvostelun perusteella ole mitään varsinaista vikaa ja Hannakin antoi kiitosta arvostelulle. Ja mikä parasta luonteesta tuli positiivista mainintaa! Joka tapauksessa nyt keskitymme etsimään sellaisen tuomarin joka pitää isoista, vahvoista ja lihaksikkaista uroksista. Sitähän nämä meidän molemmat koirat ovat. Punnitsin eilen molemmat ja yllätyin; Jone painaa 11, 4 kg ja Jimi painaa 10,9 kg. Siis jos vaakaan on uskominen, se välillä arpoo lukemia. Mitään lihavia kumminkaan kumpikaan ei ole, ja vielä viime viikolla Jonella paistoi ikävästi kylkiluut. Helteiden takia kaveri ei juurikaan syönyt ja nyt molemmilla sitten on maha sekaisin, molemmista päistä tulee taas vaihteeksi matskua. Ostin RC:n Sensible ruokaa joka onkin maittanut herkille ja nirsoille koirillemme, mutta tämä vatsa- / oksentelutauti on kyllä nyt outoa. Toivottavasti menee ohitse mahdollisimman pian, kanaliemessä keitetyllä riisillä.

Tässä vielä kuvia eilisestä reissustamme, sää oli eilen varsin vaihteleva ja tänään onkin tullut vettä sitten ihan kunnolla katkeamatta. Voi niitä parkoja, jotka ovat tänään kastelemassa itsensä.

Reppu on jo pakattu, tässä pohditaan kumpi lähtee tänään harrastuksiin.

Anssi, Jone ja Hanna

Hanna ja tehoton taka-askel Jone

Nenä maassa ja antenni pystyssä

Näyttelyn jälkeen piipahdettiin Mirkelin luona kylässä

Ja kotiin tultuamme maistui uni


Tulokset näyttelyistä, la 29.5. täältä ja su 30.5. täältä. Onnittelut kaikille pärjänneille ja varsinkin Chesthill's Noblezalle! Ja kiitokset Hannalle Jonen esittämisestä!

Chesthill's Korona - lk mäyräkoira 7.8. alk.

Eihän tätä olekaan vielä vatvottu kuin kolmisen vuotta, mutta nyt alan olla päätökseni tehnyt. Sain Kennelliitosta vastauksen ja sen perusteella emme ole hävinneet vielä mitään.

Viestini SML:n ja Kennelliittoon oli tämmöinen:

" Hei,
ryhdyin kyselemään virallista vastausta siihen mitä ja miten mäyräkoiran karvanlaatu vaihdetaan. Eli minulla on normaalikokoinen mäyräkoira karkeakarvaisen papereilla. Koiralle ei kuitenkaan ole ilmestynyt karkkarin merkkejä vaan tämä muistuttaa lyhytkarvaista. Karva tietenkin on karkeampaa ja värikin riista, mutta parta ja muut karkkarin tunnusmerkit puuttuvat.

Koira on menestynyt mejä -kokeissa ja tällä hetkellä on VOI-luokassa. Saimme näyttelyissä tuloksen T, joka mahdollistaa luolakokeisiin osallistumisen sekä siirtymisen mejän VOI-luokkaan. Miten käy näiden käyttöpuolen tulosten, mikäli koira vaihdetaan lyhytkarvaiseksi joissain näyttelyissä? Näyttelytulos ainakin mitätöityy, mutta mitä sanovat käyttöpuolella? Koirahan tietysti rekisteröidään uudelleen joten koirako aloittaa elämänsä ns. puhtaalta pöydältä? Kyselen tätä ja tahtoisin saada virallisen vastauksen ennen kuin vaihdan rotua, sillä en tahtoisi aloittaa kaikkea jälleen alusta. "

SML ei ottanut suuremmin kantaa vaan välitti viestin Kennelliittoon. Ilmeisesti kuitenkin sieltä viesti laitettiin oikealle henkilölle, sillä vastaus tuli suhteellisen nopeasti. Jännää sinällään oli etten saanut vastausta lähettäessäni kysymyksen omasta henk.koht. sähköpostista vaan vasta sitten molemmat tahot heräsivät, kun laitoin sen työpaikan sähköpostista. Lieneekö työsähköposti sitten jotenkin arvokkaampi, tai työnantajalla on valtaa?! No joka tapauksessa koe -ja kilpailusihteerin vastaus meni tähän tapaan:

"Koiran koetuloksille ei tapahdu mitään. Sillä on yhä osallistumisoikeus rodun muutoksen jälkeenkin tuohon koemuotoon (avoin kaikille roduille). Ainut huomioitava asia on se, että rodun muutoksen jälkeen on sinun mentävä koiran kanssa näyttelyyn ja saatava sieltä tulos jotta saat jatkossa osallistua VOI-luokkaan Mejässä."

Jimi onkin ilmoitettuna tällä hetkellä 7.8. Sawo Show:n. Tapahtuma ei ilmeisesti ole mikään pieni torikokous vaan ihan isompi kolmen päivän juttu. Tuomarina on portugalilainen Jose Homem de Mello. Kuulostaa todella eksoottiselta ja sitähän tässä haettiin. Nyt toivotaan sitten sitä H:ta lyhytkarvaisena. Samahan se on mitä niissä papereissa lukee ja näyttelykoiraa Jimistä ei varmasti saada leivottua, harmillista sinällään, sillä useampi kasvattaja on kehunut kroppaa ja luonnetta. Kaikkea ei ilmeisesti voi saada samassa paketissa... Noh, saadaanpahan reissusta ainakin kokemusta.

Jone ei kyseiseen tapahtumaan ole osallistumassa, ainakaan vielä. Ajattelin tarjota Jimille hienon päivän ilman perskärpästä. Lisäksi kaverukset ovat jokseenkin riippuvaisia toisistaan, Jonen itkeässä Jimi herpaantuu jopa koulutuskentällä ja sen täytyy rientää pelastamaan pikkuveli. Sawossa emme ota sitä riskiä, että Jone on kehän reunalla ruikkasemassa toisen perään.

En ole suuri näyttelyiden fani, mutta näin tässä sitten taas kävi...

Koira joka heiluttaa häntää

Lenkin yhteydessä sain tallennettua suhteellisen hyvän pätkän Jonen uinnista. Kaikissa aiemmissa taltioinneissa on tapahtunut aina jokin kömmähdys, yleensä nokialainen on juminut. Tänään sain kuitenkin ikuistettua tyylikkään suorituksen kepin hakemisesta sekä hännän pyörityksestä uidessa.

Mökillä

Mekin täällä idässä olemme saaneet nauttia lämmöstä ja auringosta, ihanaa! Tätä on niin toivottukin. Viikonloppuna oli Vehmersalmellä mejä -kokeet johon pääsimme varasijalle, onneksi. Asteita mittarissa oli viikonloppuna hurjasti, lähemmäs +30, joten paljon mieluisampaa on pukea päälle bikinit ja pysyä kotosalla kylmää juomaa kourassa, kuin rämpiä kumppareissa ja kaikissa suojavermeissä metsässä. Koirallekin näin äkkiä tullut helle on todella rasittava. Olisi Jimin kunto riittänyt, mutta muutoin viikonloppu olisi ollut pitkälti autossa kököttely. Emme todellakaan olleet pahoillamme ettemme päässeet. Kokeita tulee ja eiköhän me johonkin upota.

Jone olisi päässyt tulevan viikonlopun kokeisiin, mutta jätin ne väliin. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiraa ei tarvitse treenata haistelemaan, mutta Jonen tapauksessa haluan kuitenkin vielä vähän varmistella. Meidän treenit kuuden tunnin ikäisellä tyngällä jäljellä meni ihan hyvin, mutta pieneen paranteluun on vielä aihetta. Niinpä keskitymme tänä viikonloppuna laittamaan kukkapenkkejä ja pihaa. Mutta siis viime viikonloppuna korkkasimme mökkikauden. Meillä se tarkoittaa sitä, että mökille ajetaan säännöllisen epäsäännöllisesti eli hyvällä säällä. Laitankin vähän tunnelmia viikonlopusta kuvien muodossa.

Ensinnäkin piti tietenkin uida tai siis Jone ui. Onneksemme se ei yksin lähde uimaan saaresta vaan odottaa aina rannalle seuraa. Niinpä sille sitten täytyy heittää keppiä. Jossain vaiheessa kaveri jo tutisi kivellä pyytäen heittämään keppiä. Tuli niin elävästi oma lapsuus mieleen, kun huulet sinisenä piti kehua veden olevan lämmintä.

Jimi seisoo kuvassa yllättävän pitkällä järvessä ja syykin on selvä; aallot. Aaltojen ilmaantuessa kaveri käy hyökkimässä niitä päin ja juo itsensä ihan pullolleen. Pissiä riittääkin sitten loppuillaksi ja olokin näyttää olevan vaivaantunut, mutta sellaisessa transsissa tuota hyökkimistä pitää harrastaa ettei kiellot auta.

Jimi pääsi myös urakoimaan keppien kanssa. Kaveri ei todellakaan hae niitä mistään vaan odottaa, että Jone kantaa hänelle kepit nenän eteen ja mieluiten grillikatoksesta. Jonehan aina jossain vaiheessa hetkeksi tylsistyessään käy etsimässä kepin ja pienen painostuksen sekä odottelun jälkeen keppi yleensä jää käyttämättömäksi. Mitään tyhmiä nämä koirat eivät siis ole; miksi lähteä tekemään puutöitä, jos joku on jo valmiiksi tehnyt sopivia kalikoita.

Välillä sitten ukkonen yllätti ja sadetta piti pakoilla sisällä tai ihan mökkiin asti ei päästy vaan hengailimme varastossa. Voi mitä kaikkea varasto piti sisällään. Tavaroiden seassa oli niin kotoisa tunnelma ja Sheriffit todellakin viihtyivät katsellessaan ympärilleen.

Lisäksi yritimme auttaa perheen pupujen kesäasunnon teossa. Ehkä olisimme auttaneet enemmän, jos emme olisi olleet lähettyvillä. Meidän Sohville ja Kikan Essi-Esikolle on nyt tehty sitten kunnon häkki mökille. Sheriffit testasivat sen toimivuuden, ne olivat häkissä tasan kuvauksen ajan ja näyttävät jo tältä. Häkkikoiria näistä ei siis todellakaan tule! Pupuilla on nyt todella tilava mökki ja häkki väliseinällä, sillä Sohvi pelkää lajitoveriaan. Lisäksi Essi on jokseenkin raisu tapaus joka kävi jopa Jonen nenille.

Jossain vaiheessa päiväretkeämme huomasimme Jonen vasemman silmän vuotavan sekä luomen olevan vähän turvoksissa. Liekö reaktio tullut vedestä, siitepölystä tai jostain hyttysestä. Silmä on nyt jo normaali, eikä se näyttänyt mökilläkään haitanneen.

Viimeinen kuva onkin sitten jo omalta pihaltamme jossa olemme jälleen taivastelleen luonnon pieniä ihmeitä; nurmikko vihertää suurimmassa osassa pihaa, kukkapenkit ovat heränneet eloon herättäen mm. valkovuokot ja lisäksi punkit ovat tainneet vetäytyä jonnekin. Viime viikolla ennätyksemme punkkien sisälle kantamisessa oli 8 kpl, Jonella kuusi ja Jimillä kaksi. Jimistä on irroitettu kaksi kiinnittynyttä punkkia ja nyt Scaliborin pantojen laittamisen jälkeen noita pirullisia elukoita ei ole näkynyt, onneksi.

Siilit ovat heränneet rapisemaan metsikköön ja vielä olen saanut varjeltua siilit Jonelta tai Jonen siileiltä, Jimi puolestaan eilen yritti käydä yhden kimppuun. Sain kaverin nykäistyä pois pienen vipeltäjän ympäriltä. Jimi suhtautuu suurella raivolla siilejä kohtaan eikä piikki nenässä todellakaan olisi mikään uusi juttu.

Nyt lähdemme tästä samoilemaan tuonne metsikköön, sillä asteita on liiaksi asfaltilla kävelemiseen. Jätimme rally-tokonkin väliin, sillä näin kuumalla on lähinnä eläinrääkkäystä seisottaa ja juoksuttaa koiraa kentällä. Eihän se oma vuoro pitkään olisi kestänyt, mutta näillä koirilla taitaa olla liian huolehtivainen emäntä kylmän ja kuuman suhteen.

Oikein aurinkoisia päiviä kaikille!

Tule ihana kesä!

Kesän tuleminen rupeaa pian jo näkymään luonnossa. Koivuissakin on pienet silmut, kukkapenkissä kukkii jokunen krookus. Tosin myöhässä kesän tuleminen on, mutta jospa meitä sitten hellisi oikea intiaanikesä, sitä odotellassa pitää tyytyä pieniin iloihin.

Tiistaina käytiin rally-tokossa. Jimillä meni aivan loistavasti, voi kun olisin saanut sen suoritukset videolle! Seuraavalle kerralle täytyy kinuta joku kameramies paikalle. Niin ylpleä olen omastani! Jonen treeneissä ei kehumista ollutkaan. Se taas keskittyi räyhäämään muille koirille. Hermot meni emännältä sekä koiralta ja Jone saikin keskittyä ihan rauhassa löytämänsä lumipenkan ihailuun. Kauhistuttavaa sillä kohta meillä on se näyttelykin! Iloa voi repiä ainoastaan siitä, että sain sen kävelemään kontaktissa 10 metriä, mutta siihen vaadittiin lihapullaa, vinkulelua ja muihin koiriin piti matkaa olla useampi metri. Tosin onhan sekin jo jotain!

Tänään sitten päätimme vapaapäivän kunniaksi lähteä aamulla lenkille. Se oli virhe. Sheriffit olivat päättäneet tehdä kaikkea typerää, joten emäntä oli jo valmiiksi pingotettu viulunkieleksi eteisessä. Suuntasimme metsään, sillä en tahtonut nähdä ketään rakkaan kauhukaksikkoni kanssa. Harmikseni muutama muukin ihminen oli ajatellut näin. Niinpä törmäsimme suurperheeseen, mönkkäreihin, irtonaiseen koiraan, hihnassa olleeseen koiraan ja juoksijaan. Hävetti suuresti, kun yritin rauhoitella Jonea joka todellakaan ei ottanut käskyä kuuleviin korviinsa. Sitten jo Jimikin hermostui. Pyörähdimme ympäri ja jätimme lenkin kesken. Onneksi Jone tajusi mennä viilentymään järveen ja loppu lenkki menikin hyvin.

Kotiin tultiinkin hyvään aikaan, sillä pieni sade yllätti. Sheriffit ovat tunnetusti kovin laiskoja lenkkeilijöitä vesikelillä. Niinpä tyydyimme katselemaan sadetta kuistilta käsin. En vaan ymmärrä miten vesisade voi haitata jo valmiiksi järvessä kastunutta koiraa?! Tosin ilmeistä voi aistia suuren harmituksen...

Tässä vielä Sheriffien pystypaini näytös. Yleensä ne juoksevat pihalla peräkkäin jahdaten toisiaan, mutta myös paininta on yksi mieluisista leikeistä. Nyt Jonestakin on jo vastusta, mutta se on edelleen heikommilla ja hermostuukin yleensä kun huomaa olevansa huonompi.

Punkkeja

Kalenterin mukaan kevään pitäisi olla parhaillaan. Valitettavasti täällä idässä ei juuri keväiseltä näytä tai tunnu. Kuitenkin punkit ovat heränneet jo jokunen viikko sitten. Hyi helevata miten joku elukka voikin olla niin ällöttävä ja sitkeä!

Lähikuva punkista, pitäis varmaan opetella käyttämään sitä järkkäriä. Vanhalla digikameralla tulee tod. sumuiset kuvat...

Jimissä ei punkkeja ole ollut, eivät ilmeisesti kerkeä hypätä valmiiseen kyytiin. Jonen selästä saa karistella noita salamatkustajia melkein jokaisen lenkin jälkeen. Kiinnittyneenä ei onneksi ollut kummassakaan. Eikä Sohvistakaan niitä ole löytynyt, onneksi, siitä karvakasasta onkin vähän vaikeampaa repiä punkkia irti. Tosin eihän Sohvi ole juuri tarennut ulkoillakaan :(

Bio-hyönteispanta

Saimme viime syksynä Kikalta lahjaksi alennuksesta löydetyt hyönteispannat joita nyt päätimme kokeilla. Pantojen sanotaan toimivan hyönteisten kanssa ja epäilen suuresti onko punkki suuressa verenhimossaan hyönteinen. Ilman sen suurempia odotuksia otimme pannat pois paketeista ja voi sitä lemua! Panta varmaankin karkottaa kaikki hyönteiset hajullaan. Koirat ja minä aivastelimme vuorotellen, lisäksi sain päänsäryn tuosta pistävästä hajusta. Hajuhan oli mukavan sitruunainen, lähinnä muistuttaa sellaista itikoiden karkoitukseen tarkoittelua kynttilän hajua. Pannat ovat olleet meillä nyt lähinnä ilmanraikastimina vessassa. Käytössä voidaan kokeilla niitä lenkillä. Epäilen kyllä todellakin tuon tehoa ja taidamme hommata tutut ja turvalliset Scaliborin punkkipannat.

Ei niin tyytyväiset käyttäjät

Onnea äidit!

En itse ole äiti eikä itselläni ole enää äitiä. Koen kuitenkin olevan jonkin sortin äitihahmo kahdelle mäykylle, yhdelle pupulle sekä joissain asioissa isännällekin. Juhlikoon tänään kaikki oikeat äidit, sekä me ei niin oikeat äidit. Tänään jätetään astiat tiskaamatta, roskat viemättä ja koirat lenkittämättä. Tänään emme pingota asioista vaan loikoilemme tyytyväisinä sängyssä, niin pitkään kuin tahdomme. Tehdään ne kaikki asiat sitten myöhemmin iltapäivällä tai illasta, sillä eihän niitä kuitenkaan kukaan muu tee. Äidit tekevät arvokasta työtä jota kukaan ei tunnu arvostavan, ainakaan tarpeeksi.

Hyvää äitienpäivää Sheriffien äideille, kaikille lukijoille, sekä omille varaäideilleni!

Ketun haukuntaa

Eilen ajoimme Sheriffien kanssa Ahonkylän keinoluolalla. Tarkoitus oli saada viimeinen tilannetieto koirien suhteesta kettuun. Sunnuntaina Karttulassa on luolakoe johon meiltä mukaan mahtui yksi koira. Ajattelimme antavamme tämän mahdollisuuden Jimille, mutta eiliset harjoitukset antoivat uutta ajateltavaa.

Jo pelkkä paikalle saapuminen tapahtui räväkästi... Ensinnäkin koiria ottaessani autosta katkesi kynsi. Mikä olisikaan oivallisempi paikka kuin kiljahtaa siinä miehisen harrastuksen keskellä juurineen katkenneen kynnen puolesta?! No sain purtua hammasta ja käytin hihnoissa riehuvan kaksikon tarpeillaan. Jone meni ensimmäiseksi rauhoittumaan autoon ja Jimi pääsi hommiin. Se siis kävi ensin tutustumassa elämänsä toisen kerran tyhjään luolaan. Viimeksi se tapahtui joskus kaksi vuotta sitten. Muistelen sen menneen ihan ok silloin.

Nyt kaveri sitten oli liian innostunut. Luolaan se taas sujahti nelivedolla, mutta haukkui siellä touhutessaan koko ajan. Yritin hyssytellä sitä ja välillä se kuuntelikin rauhallisia neuvojani. Liikkuminen siellä oli jokseenkin poukkoilevaa, mutta melkein koko luolasto tuli kierrettyä. Kokeessahan koira saa innoissaan haukahdella vähän tyhjässä luolassa, mutta eilinen ei todellakaan näyttänyt hyvältä. Siis minusta siinä ei todellakaan ollut mitään kehuttavaa. Liiasta haukunnasta vähennetään pisteitä, joten olisimme olleet varmaan jo siinä vaiheessa pahasti miinuksella.

Itse ketun kanssa peuhaaminen menikin sitten Jimillä hyvin. Kaveri teki elämänsä parhaimman suorituksen. Se jaksoi haukkua hyvin, tosin liian kaukana, mutta se ei lähtenyt vaeltelemaan luolassa. Aikansa se siellä jyskähteli haukkua ja sitten otin sen pois. Siellä olikin tyytyväisen näköinen kaveri suu vaahdossa ja heilutteli häntäänsä. Tykkään edelleenkin Jimin haukunnasta, joka on todella miehekäs ja möreä. Suorituksen jälkeen oli todella ristiriitaiset tunteet siitä mitä tulevan kokeen suhteen pitäisi tehdä. Tyhjän luolan tarkastus meni persuuksilleen, mutta itse luolastus onnistui.

Janoinen ahertaja

Jonen suoritus olikin sitten hauskaa katsottavaa. Se meni aivan itsenäisesti luolaan, joskin vähän hitaasti raahaten itseään. Sainkin tapauksesta kuvan todisteeksi.

Jone haukkuu todella vähän mennessään, hakupesän edessä ketun kanssa peräkkäin se ei juuri suutansa aukaise. Sitten ketun mennessä loppuun tajuaa Jone päästää ääntä. Loppuun mennään aina räväkästi, mutta sitten tulee se ainoa yritys saada ketusta kiinni. Jone siis menee paljon lähemmäs kuin Jimi, jopa hieman liian rohkeasti. Siellä kuulostikin eilen olevan melkoinen mellakka äänistä päätellen. Meidän treenari laittoi jo pellin Jonen ja ketun väliin siinä tohinassa. Sitten tapahtuikin jälleen se mikä joka kerran tapahtuu. Jone perääntyy ja hiljenee täysin. Aukaistessamme luukut se läähätti siellä tyytyväisenä pitkällään. Ei se sieltä olisi halunnut pois lähteä, mutta ei enää kiinnostanut jatkaakaan. Seppo naureskelikin, että tässä on koira joka tekee kaiken kelaten. Niinhän se onkin, ei sen maltti riitä kuin pallotteluun. Jonelta oli kuitenkin rohkea suoritus jälleen se vaan loppui oikeastaan ennen kuin kerkesi kunnolla alkaakaan. Rohkeutta kaverilta tuntuukin kuulema löytyvän, mutta nyt odotellaan vaan koiruuden aikuistumista. Kiirettä sillä ei ole ja 15 kk on Sepon mielestä hyvä ikä harjoitella.

Jone matkalla luolaan

Niin no mihin lopputulokseen sitten tulin Karttulan 9.5. kokeiden suhteen? Siihen ettemme osallistu. Ensinnäkin tuomari on eri kuin ilmottautuessani, pikaisella googlaamisella löysin tästä Vanhatalosta juttuja jotka liittyivät lähes terriereihin. Hän on saksanmetsästysterrieri harrastaja ja sehän oli viimeinen niitti minulle. Todennäköisesti sellainen ihminen vaatii koiralta liian aggressiivista lähestymistä minun makuuni. Lauantaina tuomaroimassa on todennäköisesti tuo Nykäsen Seppo jonka luona olemme käyneet harjoittelemassa. Sepon kokeeseen olisin ennemmin ollut menossa, Vanhatalo oikeesti tuntui jakamiensa arvostelujen valossa pelottavalta. Ei varmaan ole, mutta minkäs sitä ensivaikutelmalle tekee.

Tuosta osallistumisestamme sitten väännettiinkin kättä tuon henkilön kanssa jolle piti ilmottautua. Meidänhän piti olla vain varasijoilla kokeeseen. Sitten saimmekin paikan viimeiselle koepäivälle ja puhetta oli, että ilmoitan tulomme varmaksi harjoitustemme jälkeen. Ilmoitin ettemme tule, mutta hän olikin aamulla laittanut viestiä, että ilmottautuminen on sitova. Saatamme ilmeisesti joutua nyt sitten maksamaan osallistumismaksun 40 euroa, mutta säästämmepähän bensaa ja luontoa sekä omat kasvomme. Laskeskelin, että se olisi melkoinen päivä Jimille. Ensin pitäisi ajaa reilu 190 km heti aamusta, sitten pitäisi olla autossa odotellen vuoroaan ja kun se sitten vihdoin pääsee autosta niin pitäisi osata olla haukkumatta liian innokkaasti tyhjän luolan tarkastuksessa. Sitten kun se kauhuskenaario on nähty lähtisimme taskut tyhjinä kotiin ja kiroisimme tuhlanneemme päivän. Ajaisimme taas reilun 190 kilsaa ja toteisimme tehneemme p*skan reissun.

Päätös saattoi olla hätiköity, mutta nyt vaan teki mieli tehdä näin. Muutenkin minusta tuntuu, että jätämme lajin hetkiseksi. Nähtyäni tuon meidän harjoituksissa käytettävän ketun ihastuin sen ulkonäköön :) Ei se mitään pahaa ole tehnyt ja silti se laitetaan "syötiksi ja haukuttavaksi". Eniten harmittaa, että meitä olisi ollut Karttulassa vastassa Anne joka koko ajan kannusti minua tulemaan kokeilemaan kokeita. Annehan aloitti oman Sakkensa ( Keski-Maan Deagol ) kanssa lajin melko kylmiltään ja valioitui melkein heti. Meillä ei sitten olekaan niin hyviä koiria...Sakkea kyllä pidämme esikuvanamme. Olisin saanut siis kokeneelta henkilöltä vinkkejä ja vähän perspektiiviä mitä kokeessa tapahtuu. Joskus ne ensimmäiset kokeet tietysti ovat edessä, mutta ei tänä viikonloppuna. Jäädään nyt sitten odottamaan tuleeko sitä laskua, kun jätimme menemättä...

Madotuskin onnistui

Meillähän oli ongelmia tuon madottamisen suhteen. Sheriffit eivät kestäneet jostain syystä Axiluria ja sen antaminen kolmena perättäisenä päivänäkin tuntui jo käyvän työlääksi. Päädyin sitten Jonen kasvattajan, Hannan, suosituksella kokeilemaan Drontal Comp:a.

Lääke ei ollut kalliskaan. Paketissa oli kaksi tablettia ja hinta noin 8 €. Tabletin koko kylläkin tuotti vähän ongelmia. Tabletti piti laittaa pirstaleiksi ja upottaa juustoon sekä loppu sotkea maksalaatikkoon. Molempiin koiriin se kuitenkin saatiin syötetyksi.

Jimille tuokin valmisti aiheutti ällötyksen. Niinpä se oksenti illalla kaiken päivän mittaan syömänsä. Onneksi se oli kuitenkin yhden illan kestävä oksentelu ja vain toisella. Tätä valmistetta taidamme siis käyttää jatkossakin.

Lisäksi Jonen maha näyttää olevan kunnossa. Sehän aloitti reistailemaan tuossa Pääsiäisen aikoihin. Tavaraa tuli sitten molemmista päistä eikä pelkkä maitohappojen antaminen näyttänyt tuottavan tulosta. Kävin ostamassa viikko sitten Jonelle Hill's:n nappuloita jotka ovat tehty herkkävatsaisille. Nyt poika näyttää syövän hyvin ja tuloksenakin on suhteellisen kiinteä shaisse. Vieläkin kaverilla näkyy kylkiluut ja ripulin & oksentelun uudelleen alkaessa kiidämme suoraan eläinlääkärille. Sitten otetaan röntgenit sekä verikokeet ainakin. Onneksi nämä on vakuutettu, joten voimme pienimmässäkin ongelmassa kääntyä elkun puoleen. Onneksi harvoin on tarvinnut ja ehkä tämäkin nyt ratkeaa nappulan vaihdolla. RC:lla olisi myös herkille koirille tehtyä nappulaa, mutta ensimmäiseksi tuli mieleen tuo Hill's. Elkulla on todella herkälle vatsalle kehitettyä Hill's:n nappulaa myytävänä joten luultavasti siirrymme seuraavaksi siihen.

Koko oli miinusta

Hyvin piilotettuna edes koko ei ollut ongelma

Takatalvi

Kontioniemessä ollaan jälleen otettu takapakkia kevään ja kesän suhteen. Eilinen aurinko ja + 15 sää vaihtui hyvin nopeasti... tänään näytti jälleen talvi tulleen kylään. YÄÖK! Nyt alkaa kyllä kohta kiristää hermoa, ainoa perheenjäsen joka tästä säästä nauttii on Jone. Jäi sitten tämän päivän rallit väliin ja sehän harmittaa. Onneksi torstaina sentään on luolaharkat. Niihin ollaan menossa mikäli silloin ei ole hurjasti pakkasta. Raporttia siis tulossa harkoista, itse luolakokeeseen emme ole vielä saaneet kutsua. Viikonloppuna olisi lisäksi tarkoitus vähän mejäillä, mikäli säät sallii.

Ei koirassa vikaa ole, emännässä on

Kolmikko

Voihan himskatti oli ensimmäiset sanat katsottuani Itä-Suomen Mäyräkoirien lehtistä. Olisimme nimittäin voittaneet Jimin tuloksilla vuoden 2009 mejä-koira tittelin, jos olisin laittanut hakemuksen menemään. Kaikkein huvittavinta / kauheinta tässä on, että saimme kaavakkeen kotiimme. Isännälle sanoin ettei varmaan kannata laittaa edes hakemusta menemään, sillä Jimi saisi 24 pistettä mejän tuloksista. Ei olisi kuitenkaan vaatinut meiltä kuin täyttää kyseinen kaavake ja laittaa se sähköpostitse eteenpäin.

Arvatkaapa ottiko päähän, kun katsottuani vuoden 2009 tuloksia tittelin oli voittanut Turre 22 pisteellä? No aivan varmasti. Me oltaisiin saatu mainetta ja kunniaa Jimin tuloksilla. Kotiinkin olisi näyttänyt tulevan helkatin iso pysti. Eihän tätä harrasteta pystien takia, mutta siltikin, se olisi ollut hieno tunnustus Jimille joka on muuten karvanlaadun takia väliinputoaja (Kennelliitto ei ole vieläkään ottanut kantaa kysymykseeni karvanlaadun vaihtamisen suhteen, ovat miettineet asiaa kolme viikkoa). Onneksi voittaja sentään oli tuttu koira, mutta siltikin. Hienoa mainostahan se olisi ollut myös kennelille ja nyt sitten siellä Heliäkin harmittaa. Niinpä. Oli tarkoitus ottaa tuleva kesä rauhallisesti, mutta ehei, nyt yritetään päästä kaikkiin kokeisiin. Ja saatte uskoa, että meidän koirat hakevat tästä edes jopa parhaimman raja- ja poliisikoiran titteliä :)

Tosin mitäpä sitä näillä titteleillä ja tuloksilla tekee. Pitäisi olla iloinen, sillä koirat ovat terveitä ja suhteellisen helppoja ystäviä. Ystäväni loistava dobberi jouduttiin laittamaan ikuiseen uneen kuluneella viikolla terveydellisistä syistä. Otamme osaa tätäkin kautta erään esikuvamme Igorin poismenoon, ja olemme mukana perheen suuressa surussa.



Lehtisen mukana oli samaan kuoreen laitettu myös heijastinliivi. Varmaan oli jokin lohdutuspalkinto niille tyhmille jotka eivät osanneet ilmoittaa koiransa tuloksia. Jonekin olisi pärjännyt näyttelystä saamillaan 10 pisteellä... Tämä olikin ihan jees yllätys, mutta valitettavasti se ei nyt ehkä päässyt siihen arvoon johon sen olisi pitänyt... ymmärtänette varmaan.

Mäyräkoiran kuvalla painettu heijastinliivi, kokoa lainapeite

Edessä on myös logo. Tartteekin ehdottaa jos saisi yhdistykselle koulutusliivejä.

Vappuilua

Tässä ollaan vietettyä hyvin koleaa vappua. Leskenlehtiäkään ei juuri näy :( Onneksi sisällä on ollut lämmintä, hyvää ruokaa ja puhallettuja ilmapalloja. Tässä vähän tunnelmaa työläisen ja keväisen juhlan vietosta.

Ilmapalloista on ollut paljon huvia. Pallohullu Jone on ymmärtänyt pompottaa niitä nenällään. Välillä otteet kuitenkin ovat suhteellisen rajuja ja pallo räjähtää kirjaimellisesti tassuihin. Noh eipähän ole paukkuarka koira.

Tässä on sitten hiukan Sohvin irrottelua. Neiti saa omia maton ihan itsekseen, sillä Sheriffit tajuavat pysyä aika hyvin poissa jaloista. Liekkö syynä kesken juoksun sinkoilevat papanat vai joku muu?!

Hauskaa Vappua!