Tässä tulee lupailemani juttu siitä missä tällä hetkellä mennään Jonen siedätyksen suhteen. Jone siis kärsi iho-ongelmista, jotka aiheuttivat kutinaa, karvojen lähtöä, hiivaa, taisi joukossa olla joku sienitulehduskin. Koko ihoon liittyvä show alkoi kesällä 2010, Jonen ollessa noin 1,5 -vuotias. Iho oireili vahvasti keväästä syksyyn, talvet olivat helpompia. Allergiatestit näyttivät Jonen olevan allerginen aika monelle ruoka-aineelle sekä luonnosta löytyville kasveille. Eikä sisälläkään oltaisi turvassa allergiaa aiheuttavilta paholaisilta kuten pöly- ja varastopunkit. Kaikki ruoka mitä koiralle tarjottaisiin tulisi siis säilyttää pakkasessa heti pakkauksen avaamisen jälkeen.
Jone sai monta lääkekuuria, antibiootteja, kortisoonia, hiivalääkityksiä, useita lääkeshampoita ja voiteita, näytti siltä ettei koira saa kuitenkaan mistään mitään apua. Ainoastaan turposi kortisoonista ja oli pestävänä useita kertoja viikossa, suoraan sanottuna vittuuntuneena. Tuntui lohduttomalta katsoa sitä raapimista vierestä. Vesi- ja rapakeleillä koira ei suostunut ulos, sillä tassut aukesivat aiheuttaen lisää tuskaa. Liikunnan väheneminen aiheutti lisää turpoamista ja koiralle ajateltu hieno ura niin jälki- kuin luolakokeiden osalta oli unohdettava. Jo elämiseen käytettävä aika söi aikaa harrastamiselta, eikä lääkekuurien takia koiraa edes voinut viedä kokeisiin.
Vuodet 2010 ja 2011 rimpuiltiin etsien parannusta sekä helpotusta. Allergiatestien perusteella siirryttiin erikoisruokavalioon eikä Jonelle annettu mitään ylimääräistä syötävää. Koti pestiin allergia- ja astmaliiton tuotteilla, samoin koirien petivaatteet ja matot peseytyivät useita kertoja kuukauden aikana. Lenkkimaastoista karsiutuivat kaikki sellaiset missä koira olisi voinut raapia nahkaansa eli jäljelle jäi perinteiset pyörätiet. Stressi lisäsi iho-oireita, joten Jonen elämä pyrittiin pitämään rutinoituna ja mahdollisimman stressivapaana. Mejä-kokeissa käytiin vaan pyörähtämässä, lähes ilman harjoittelua, mutta aina kokeen jälkeen alkoi kortisoonin syönti ja kesästä selviytyminen.
Vuoden 2011 lopulla tehtiin päätös Jonen siedätyshoidon aloittamisesta. Ensimmäinen pistos annettiin 2.1.2012 ja tahti oli alkuun kovaa. Pistosväli oli kolme päivää ja annos isoni kerta kerralta. Jouduimme käyttämään isännän kanssa luovuutemme pistosten antamisessa, välillä ne menivät todella hyvin, toisinaan taas koira oli hampaat irvessä ja pelotti ihan mihin pistos sattuu osumaankaan. Jonen suurin reaktio oli tuon pistoksen antamisessa, pistos itsessään ei aiheuttanut kuin pari kertaa sellaisen patin, joka kuitenkin laski nopeasti.
Siedätyksen alkupaketti siis sisälsi kolme pulloa allergeenia sisältävää liuosta (a, b ja c -liuokset) ja liuokset oli räätälöity allergiatestien perusteella. Ruoka-aineisiin siedätys ei ole mahdollista, mutta Jonen tapauksessa siedätyshoito puree luonnosta löytyviin allergeeneihin. Tällä hetkellä olemme menossa toisessa punaisessa pullossamme (c-liuos) eli kaikkein vahvimmassa. Pistosväli on yksi kuukausi ja annostus joka kerran 1,0 mm. Aine on siis vahvinta mahdollista, mutta oireita se ei ole aiheuttanut. Tosin pistoksien antaminen vaatii edelleen luovuutta, sillä Jone ei ole niin yhteistyöhaluinen aina.
Siltikin olemme ehdottomasti saaneet apua siedätyshoidosta, tie on ollut kivinen, mutta se on kannattanut. Koira on saanut elää elämisen arvoista lääkkeetöntä elämää. Varsinkin kevät, kesä ja syksy 2012 oli märkää ja kuraista, mutta iho pysyi ehjänä eikä ylimääräistä poppakonstia tarvittu. Lisäksi Jone on pystynyt syömään hevosen, lampaan, poron ja kalan lisäksi pieniä määriä myös sellaisia ruokia joille on allerginen. Hiljalleen olemme tarjoilleet kaverille nakkia tai koirankeksejä, tosin heti mahdollisten kutinoiden alkaessa palataan tiukalle RC Hypoallergenic nappulalle. En ole nähnyt järkeväksi siirtyä Jonen osalta barfaukseen, vaikka monet samoista oireista kärsivät ovat siitä apua löytäneetkin. Ruokavalion lisäksi Jonelle on tarjottu öljyjä sekä vitamiinivalmisteita, NutroOilia, Megadermia, joitain tabletteja, lohiöljyä, mutta paras on ollut ehdottomasti ihan ruokakaupasta löytyvä Elixi pellavansiemenöljy, pullo on riittoisa ja maksaa noin 6 euroa.
Ja mitä tämä kaikki on tullut maksamaan? Voinen sanoa, että paljon. Etsin kuitit sekä Fennian korvauspäätökset (päiväykset Fennian korvauksien mukaan) selvittääkseni ihan puhtaasti euromäärät.
Ihotulehdus 11.11.2010 393,25 euroa
Ihotulehduksen hoitokulut 17.11.2010 51,84 euroa
Eläinlääkärikulut ja lääkkeet 21.4.-21.7.2011 350,99 euroa
Ihotulehduksen jatkohoito 8.11.2011 150,64 euroa
Ihotulehduksen jatkohoito 8.2.2012 127,90 euroa
Siedätyshoidon jatko 23.8.2012 115,21 euroa
------------------------------------------------------
yhteensä 1189,83 euroa
Jonen vakuutusmaksut vuodessa ovat 141,58 euroa ja kaikista näihin iho-oireisiin liittyvistä käynneistä olemme maksaneet vain 42 euroa omavastuuta tuon ihan ensimmäisen kerran käynnistä, sillä nämä muut toimet on käsitelty jatkohoitoina. Oikeasti täytyy kiittää itseään, kun on ottanut vakuutuksen ja kuinka hienosti Fennia on kaiken korvannut. Eivät ole ikinä epäilleet tai pyytäneet lisäselvityksiä. Sitten on tietysti laskettava omalle työlleen osuutensa, ruoka on ollut hiukan kalliimpaa ja mitään öljyjä tai muita ravintolisiä ei tietysti ole vakuutuksesta saatu. Lisäksi vielä käynnit ovat olleet suhteellisen harvassa, joten olemme saaneet käyntejä jaettua eri vakuutuskausille.
Tästä vaiheessa 7.6.2011 iho oli ehkä pahimmillaan ja suru suurimmillaan.
Ja tähän ollaan päästy 31.1.2013, eläinlääkärin ja muiden ihmetykseksi.
Allergisen koiran kanssa asuminen ja eläminen on vaatinut kieltämättä kovaa työtä eikä se ole päästänyt muitakaan helpolla, sillä kyläillessämme koiria ei luvatta saa kukaan syöttää. Lisäksi paljon ollaan jouduttu miettimään sitä milloin elämä on elämisen arvoista, mutta meidän kokemuksemme mukaan huonot päivät on tarkoitettu voitettaviksi. Lisäksi olen miettinyt sitä kuinka tämmöinen koira oltaisiin jossain toisessa perheessä hoidettu kuntoon, vai oltaisiinko?! Jone on nähnyt huonot hetkensä jolloin se on ollut kiukkuinen, ärsyttävä ja työläs, mutta nyt se on lähestulkoon mitä lutuisin sylikoira. Voi kunpa se itse tajuaisi kuinka pitkä tie on takana ja, että me tarkoitamme vain hyvää...
15 kommenttia:
Tsemppiä kamu!
Myrsky ja Tuisku: Kiitti, paremmassa kunnossa ollaan ja parempaan päin mennään.
Pitkä tie on ollut takana, mutta toivottavasti edessä on kivitöntä tietä kuljettavana vielä monta vuotta.
Ollin iho on *kop kop* pysynyt hyvänä pitkään ja mahakin kunnossa edellisen ripulin jälkeen. Ruokavalio on tiukka: edelleen Trovetin peura-perunaa, jonka lisäksi joskus riisiä. Makupalana juustoa. Luista käy ainoastaan härännahkarullat. Onneksi kaveri tyytyy kaikkeen, eikä tietenkään tiedä paremmasta. Ai niin, jouluna ja synttärinä tarjolla on riistakäristystä.
Oletteko ajatelleet vauvavakuutusta? Niistä olikin tänään taas mediassa juttua.
Toivomme myös teille Ollin kanssa monia vuosia kivettömällä ja mutkattomalla tiellä. Tuollaista elämää ei voi ymmärtää kuin sellainen joka on kokenut saman. Moni myöskin vähättelee, sillä sehän on vain koira. Eihän sen terveyteen toinna työntää rahojansa.
Meillä Jone pääsee luiskahtamaan välillä toisten kupeille, joten se siedättää itse itsensä. Makupalat ja luut meillä on yleensä kaikille soveltuvia, mutta nappuloissa ja lihassa tulee eroja. Valitettavasti poro ei aina näytä maistuvan, kun kaverilla on porsasta ruokana. Kaikki silti syövät yhtäaikaa, sillä muutoin tulisi tarpeetonta kyräilyä ja painetta siitä mitä toiset saavat.
Vauvavakuutusta oltiin ottamassa, mutta eihän sitä enää näillä viikoilla saa. Se olisi pitänyt muistaakseni ottaa viikkojen 17-22 tai 26 aikana, me nyt myöhästyttiin siitä. Ainoa vaihtoehto on odottaa sen syntyminen ja ottaa vakuutus neljän päivän ikäisenä, näin Fenniassa. Pohjolan vakuutustakaan ei saatu, mutta en tiedä kuinka vanha niille tulee lapsen olla.
Ihan mielettömän hienoksi on Jonen iho tervehtynyt. Toivottavasti pysyykin.
Toivottavasti ette tarvitse vauvavakuutusta, muuta kuin korvatulehduksiin, joita takuuvarmasti tulee sitten kun pienokainen joskus aloittaa päiväkodin.
Jännityksellä kohti h-hetkeä! M-L
ja Ossi.
Huh, huh! Melkoinen taival on teillä ollut - ja erityisesti koiralla, mutta onneksi tilanne näyttää olevan kuvan perusteella todella hyvä, aikaisempaan verrattuna.
Kyllähän sitä rakkailleen haluaa parasta mahdollista elämää, mutta ajattelin laillasi, että milläköhän tavalla se olisi hoidettu tuo ongelma muualla...onneksi Jone ei asukaan 'muualla' :)
Toivomme entistä parempaa jatkoa jonelle! :)
Pitkä tie teillä on ollut mutta tulos on aivan mahtava.
Ja vauvalle kannattaa ottaa vakuutus, terkkarissa jonottaminen on sanonko mistä...
Noista kuvista tulee aina mieleen mainosten ennen ja jälkeen otokset, mutta näitä ei ole ainakaan käsitelty mitenkään. Kieltämättä tuleva loskakausi jo pelottaa, mutta täytyy toivoa, että tulisi suhteellisen kuiva kevät.
Vauvavakuutuksen otto tulee ajankohtaiseksi kyllä kunhan kaveri sattuu syntymään, koskaan kun ei tiedä miten mahoton kaveri on ja monestiko jo ennen päiväkotia saa itsensä teutaroitua. Ennusteen mukaan ei kuulema ole mikään rauhallisin tapaus...
Onneksi koira elää hetkessä. Kieltämättä ihon puhdistukset ja muut tököttien levitykset ovat Joneen jättäneet muistijäljen; se juoksee karkuun jos vaan näkee epämääräisen pullon emännän kädessä. Toisaalta se on muutoinkin epäilevä luonteeltaan, mutta aika kiltisti se nöyrtyy kohtaloonsa. Hienoa on kuitenkin ettei tällä hetkellä varsinaista hoitoa ole siedätyksen lisäksi. Tänään onkin riemu ylimmillään, kun on pistospäivä...
Kieltämättä se oli tie jota kulkiessa itkin monet kerrat, mutta sisukkuus palkittiin. Onneksi en helpolla anna periksi ja onneksi isäntä jaksoi tsempata sekä rauhoitella niin minua kuin Joneakin.
Vauvavakuutus pitänee ottaa sitten kunhan se nyt tämmöiselle myöhään asiasta kiinnostuneelle myönnetään. Hassuinta on, että yleensä auto on parhaiten vakuutettu. Mekin elettiin monta vuotta ilman tapaturmavakuutusta, mutta autolla oli kaikki mahdolliset mitä rahalla sai. Se kuitenkin on vain peltiä ja sitä saa...
Kiitos tästä hienosta ja valaisevasta kokemuksen "syvällä rintaäänellä" kirjoitetusta postauksesta. Kiitos!
Huh! Aikamoinen urakka teillä takana. Täytyy nostaa hattua tuolle teidän työmäärälle ja huolenpidolle. Kyllähän se niin on, että kipeän koiran eteen haluaa (tai ainakin pitäisi haluta) tehdä kaikkensa, jotta toisen olo helpottuisi. Mahtavaa nähdä, että siedätys on tehonnut noin hyvin.
Mukava kuulla myös, että vakuutusyhtiö ei ole alkanut ryttyilemään, vaan on "kiltisti" maksanut osuutensa.
Toivotetaan oikein vähäloskaista kevättä Jonelle!
Ole hyvä. Kaikkea mahdollista kieltämättä kokeiltiin ja lopussa taitaa kiitos seisoa. Siedätystä pitänee Jonen tapauksessa jatkaa vielä 3-4 vuotta, mutta on se sen arvoista. Elämänhalu kun on löytynyt :)
Urakka ei ole ohitse, eikä voi varmaksi sanoa kuinka iho oireilee jatkossa. Pitää olla onnellinen ja tyytyväinen, että koiran elämään on löytynyt tasapaino. Jossain vaiheessa yhteen diagnoosiin saadut lääkkeet aiheuttivat toisen ongelman ja lääkekierre oli valmis. Homeopatialta ja luontaistuotteiltakaan ei "säästytty", mutta niiden hyödyistäkään ei ole varmaa selvyyttä.
Fennia on oikeasti ollut mahtava vakuutusyhtiö Jonen tapauksessa, mutta eipä niillä oikein olisi vara ollut jättää mitään korvaamattakaan. Muualtahan me emme saisikaan enää vakuutusta, joten toivotaan hyvän korvauspalvelun jatkuvan tulevaisuudessakin.
Mukava kuulla, että Jonen voi paremmin! Kovan homman olette tehneet, johon eivät varmaan kaikki olisi ryhtyneet.
Samaa mietin itsekin aikoinaan tuon Miron kanssa. "Luontoallergia" ja metästyskoira ei ole kovin hyvä yhtälö. Miron täyssiskohan oli lopetettu allergisen ihotulehduksen takia. Miron kanssa pääsimme melko helpolla, ruokavalioon ei tullut kuin pientä viilausta ja Miikusti pääsi jopa metsälle parina viimeisenä syksynään.
Iho-oireitten kanssa olimme jo voiton puolella, mutta Miro jouduttiin nukuttamaan muista syistä johtuen ehlmikun alussa - on kyllä ikävä sitä kaameaa höpöttäjää!
Miron terveystarinaa voi lukea Joenpenkan sivuilta: http://www.joenpenkankennel.fi/154
Lähetä kommentti