KaupungillaIsännän lähtiessä juhlimaan viikonloppua oli meillä Sheriffien kanssa ohjelmassa kunnon kylättelyä. Ensinnäkin lähdimme kohti Joensuuta jossa kävimme lenkkeilemässä. Lenkki meni aivan loistavasti! Jimi ei viitsinyt vetää juurikaan ja Jone osasi pitää suunsa kiinni. Kotinurkillahan ohitukset tahtovat mennä vouhottamiseksi, ehkä suurimmaksi syyksi emännän häpeän takia. Siinä sitä sitten parhaillaan kaikki kolme räyhää, ja yleensä minä ihmisenä olen se pahin. Kaupungilla ja uusissa maisemissa kuitenkin voin rauhoittua täysin, sillä tiedän ettei vieraille koirille pahemmin suutansa auota. Ja olipa se hienoa kuinka pääsimmekin kaikista tänään ohitse, minulla oli sittenkin hihnoissa kaksi täysin koulutettua koiraa. Sanottuani seis ne pysähtyivät ja vaihtoivat suuntaa vasen tai oikea niin tahtoessani ja mikä parasta; kaksi terrieriä räyhäsi toisella puolen tietä. Lisäksi ohitukset pelottavien isojen koirien ohitsekin menivät täydellisesti. Eli siis minun täytyy vaihtaa toimintatapaani myös kotosalla. En ole huomaavinaankaan muita koiria, kuulostaapa helpolta, vaikka tiedän ettei se ole sitä.
Kaupungin puistossaOnnistuneen lenkin jälkeen ajelimme katsomaan pieniä pentuja Ylämyllylle Taxmania kenneliin. Olihan lenkki onnistunut hienosti ja saatoin jälleen ryhtyä haaveilemaan mäyräkoirasta. Olen kylläkin päättänyt, että seuraava koira olisi jotain muuta rotua ja sekin sitten, kun näitä nykyisiä ei enää ole. Ihminen on kuitenkin valmis pyörtämään puheensa ja miksipä ei olisi jos näkee ja syleilee pieniä pentuja. Täytyy olla todella kylmä ihminen mikäli ei lämpene tuollaisen tuhistessa.
Lotta pentuineen
Pienet pojatPentuhuumaan päästessämme kävimme vielä kotimatkalla kurkkaamassa kolme viikkoista Ruuttia. Pieni ja suloinen on hänkin. Sheriffit olivat aivan äimänä nähdessään noin pienen pennun. Ja tytön itkiessä molemmat olivat valmiita hoivaamaan, vauvaportti pidettiin kuitenkin suljettuna kaiken varalta.
Sileäkarvainennoutaja, ikää kolme viikkoaMeidän oli vielä tarkoitus käydä omenoita erään ystäväni puusta, mutta pimennyt ilta hankaloitti tehtävää. Käymme siis kyläilemässä vielä huomennakin :) Sitten olisi tarkoitus ommella sadeviitat ja vähän treenailla tokoa sekä rallitokoa tuossa pihalla. Olemme ottaneet nyt itseämme niskasta ja käyneet suhteellisen ahkerasti kentällä. Jonekin on oppinut perusasennon sekä pienesti seuraamista. Olen oppinut nyt vaatimaan siltä enemmän ja motivoitunut itsekin. Kaverihan ei todellakaan ole tyhmä, olen vaan itse ollut huono opettaja. Seurattuani kentän tapahtumia olen huomannut myös muiden koirien haukkuvan, joten olen vähän antanut itselleni periksi siinä asiassa. Tosin teemme temppuja Jonen kanssa omaan tahtiimme, mutta huomasin kaupungin koirakoulussa Jonen olevan paljon paremmin tempuista perillä kuin muiden. Esimerkiksi muiden tehdessä kontaktiharjoituksia Jone oli paljon pidemmällä. Tosin me vaan emme pääse vielä samaan rinkiin muiden kanssa, sitä Jone ei kestä, vaan se menee ihan lukkoon ja hyökkii muita päin. Se tekee kaiken todella kuuliaisesti kanssani, jos vaan saa olla etempänä muista, omassa rauhassaan. Jimi puolestaan syttyy kentällä, joskus luulen jopa sitä jonkin toisen koiraksi. Tulevalla viikolla on pienet kisat ja Jiminkn olisi tarkoitus osallistua niihin, lajina siis rallytoko. Täytyy toivoa hyvää säätä, jotta kaikki temput maahanmenoa myöten onnistuvat.
Kaiken kaikkiaan meillä on siis ollut ihan onnistunut viikko ja viikonloppukin näyttää vielä hyvältä. Ihana kun elämä hymyilee, silloin on niin helppoa olla onnellinen.
Mistä sinä olet onnellinen?
5 kommenttia:
Teillä on ollut taas vauhdikasta. Eikö olekin mukava rikkoa rutiinit, ja huomata että maiseman vaihdos voi saada koirasta ihan uusia puolia esille.
Täällä ollaan onnellisia Artun parista onnistuneesta tapaamisesta toisten UROSTEN kanssa... Huomasin miten suuri vaikutus on sillä, että otan ohjat käsiini, kirjaimellisesti. Koirapuistossa päästiin hyviin tuloksiin, kun oli ensin muuten käyty hihnan turvin rauhoittumassa sivummalla muutamaan otteeseen. Lopulta selkäkarvat pysyi alhaalla, ja ärjyminen loppui ja koirat voitiin päästää vapaaksi. Kiitos paikalla olleille yhteistyöhenkisille muiden urosten omistajille.
Toinen onni on pikkuinen Saimi :)
Kolmas onnellisuuden aihe oli tänään se, että Arttu jaksoi rauhassa nukkua, kun emäntä poti migreeniä petissä. Joko koiran viisautta, tai sitten sattui kerrankin samaan aikaan molemmille vetämätön päivä.
Odottelemme ruokapostaustanne ,)
Mai: Maiseman vaihdos todellakin tekee hyvää, vaikka se olisikin vain päivän mittainen. Tuo lohtua nähdä perille menneet opit ihan käytännössä.
Teidän koirapuistossa on ollut kyllä harvinaisen fiksua porukkaa ja vau mitkä olivatkaan tulokset! Meidän suunnalla on ollut vähän nihkeetä porukkaa joten emme ole kyseisissä puistoissa enää käyneetkään. Hyvää se tekisi varmasti näille vintiöille enkä uskoa, että kumpikaan olisi ensimmäisenä tappelua aloittamassa. Vierailut ehkä kuitenkin olisi fiksuinta tehdä molempien kanssa erikseen. Näillä kun on tapana puolustaa toinen toisiaan.
Tuo Saimi on kyllä oikea aarre! Niin vinkeä neito ja voin vaan kuvitella miten veikeitä temppuja se keksiikään.
Mukavaa sunnuntaita!
Ensiksi meillä ollaan onnellisia, että saadaan seurata blogien kautta muiden mäyräkoirien elämää. Sheriffit poseeravat kuvissa todella komeasti.
Toiseksi saa olla onnellinen kauniista syyspäivästä, joka mahdollisti heti aamusta reissun puolukkametsään. Olli oli mukana ja niinpä nyt kotona olohuoneen matolla nukkuu väsynyt, mutta onnellinen mäyräkoira.
Onnen aiheita löytyy yllättävän läheltä!
Onpas ihanat potretit sheriffeistä! :) Toisessa kuvassa Jone näyttää aivan nallekarhulta, mikä nappisilmä! Mukava kuulla että teillä on ollut kiva ja onnistunut viikko.
Meidät tekee onnelliseksi metsästyskausi, joka tarkoittaa myös koirien vapautta metsässä. Viikonloppu vietettiin metsässä samoillen ja koira sai mieleistään liikuntaa (ja emäntä myös :) ) Täytyy vaan varoa raittiin ilman myrkytystä ;)
Olli: Totta turiset! Tuo toisten blogien lukeminen ja kuulumisten seuraaminen kyllä tuo onnea & iloa. Se myös auttaa jatkamaan, jopa mäyräkoiran kanssa.
Mitä tuohon Sheriffien poseeraamiseen tulee, niin ovat siinä itseoppineita. Joka kuvassahan on sama ilme, mutta päänasento ja tausta tuo vaihtelua ;)
Teidän onnellisuus koostuu ihanan pienistä arkisista asioista, mutta niinhän se pitää ollakin. Niin se koostuu meilläkin, mutta sitä vaan ei aina tajua. Joskus tarvitaan maisemanvaihdos näyttämään se. Onnellisia hetkiä!
Idatoi: Kiitosta, kuten jo Ollille kommentoinkin Sheriffien poseeraus on täysin heidän omin keksittyä. Jonen nallekarhumaisuus on valitettavasti joskus hankaloittanut arkeamme. Varsinkin lapset olisivat silittämässä ja paijaamassa Jonea, ja sehän ei todellakaan ole mikään sylikoira. Tai no on se isännällle sellainen.
Syksyinen metsä on ihana. Sateet on jo nostaneet kivasti joitain sieniäkin. Alussa näytti pahalta, kun ei metsässä ollut edes sitä tuttua kärpässientä. Onnellisia samoilupäiviä ja varokaahan tosiaankin sitä ulkoilmamyrkytystä!
Lähetä kommentti