Lienee ehkä väärä sana käyttää patikointia meidän reissustamme Kolille. Meillähän ei selässä ollut reppua tai muitakaan retkyilyssä tarvittavia vehkeitä. Meillä oli vain toisemme ja intoa kivuta vaaroille. Teimme kevyen päivälenkin (2,5 tuntia 11,5 km ja useita nousuja sekä laskuja) Kolin upeissa maisemissa. Isännälle suuri kiitos mukana olosta, tämmöiset yhteiset retket ovat todella ihania, vaikka vesipullo onkin autossa, mutta onneksi jalassa on kunnon kengät ja mukana Jimmyn vetoapu.
4 kommenttia:
Onpas pojilla ollut taas komiat lenkkimaisemat. Ei ihme, että ilme on muikea!
Tuollaiselle retkelle koiran kanssa olisi kyllä kiva itsekin lähteä :) Ja ilme viimeisessä kuvassa on loistava!! :D
On kyllä upeat maisemat! Ja sääkin näyttää olleen mitä mainioin :) Minun on kyllä pakko kantaa ainakin sitä vesipulloa mukana pitemmillä lenkeillä, varsinkin jos maasto on kovin vaihtelevaa, tai muuten maailman parhaistakaan vaelluskengistä ei löydy pitoa loppuvaiheessa ;)
Olli, Sunan, Idatoi: Maisemat ovat kaiken hikoilun arvoista ja varsinkin noin hyvällä kelillä se oli todella nautinnollinen retki. Sai olla ylpeä itsestään ja vipeltävistä vauhtinakeista. Seuraavan kerran täytyy ottaa eväät mukaan ja viettää laatuaikaa kivellä lekotellen, siis niin kauan kun Jimin pinna antaa myötä. Se koira on syntynyt liikkumaan, ei katselemaan maisemia.
Lähetä kommentti