...vaan ei meidän pöydässä. Taitaa olla parempi unohtaa se Jonen VERI-tulevaisuus ja sorsan hakeminen, sillä eihän se uskalla edes juoda jos samassa vedessä lilluu paisti. Toisaalta eihän tästä voi hirmu pahoillaan olla, sillä tätähän olen halunnut; täysin riistasta kiinnostumattomia koiruuksia. Meillähän on ankarasti kiellettyä kaiken jahtaaminen sisältäen lenkkeilijät, hiihtäjät, pyöräilijät, linnut, siilit, jänikset. Tuulessa lentävien roskien ja lehtien perään lähtemisestä meillä on ollut Sheriffien kanssa suurta vääntöä. Vielä ei ole niiden osalta löytynyt yhteistä säveltä, mutta ehkä se tänä syksynä löytyy. Nyt emäntä on kasvattanut pienet Hitler-viikset (eikä vahaa niitä pois) ja ajaa vain omia etujaan. Mäyräkoira on itsepäinen, mutta niin on emäntäkin, tässä talossa ei miesvaltaa huomaa kuin miesten lukumäärässä ;o)
30. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hyvä, että sorsat saavat uiskennella rauhassa. ja rauhallisestihan pojat tuossa rannassa käyskentelivät :)
Olli jahtaa siilejä, oravia, lintuja - riistavietti on voimakas ja sen kanssa vaan on elettävä.
Ei sulla sattuis olemaan mitään oikotietä onneen liittyen siihen miten lenkkeilijöiden jahtaaminen lopetetaan :D Itseä tietysti vähän huvittaa, kun koira lähtee juoksemaan ohikulkijan perään, mutta oikeastaanhan siinä ei ole mitään kivaa. Meilläkin saisi kyllä kasvattaa Hitler-viikset ohitusharjoittelun suhteen, se kun on vähän retuperällä. Katson kateellisena koiria, jotka sipsuttaa hihna löysällä ohi välittämättäkään meidän koirasta, joka ei siis hauku vaan vetää tervehtimään sitä toista koiraa. Onneksi neiti ei ole isompi :D
Ja videoon liittyen, eihän sitä passaa uimaan mennä, jos siellä on jotain kummallisia eläviä otuksia seassa :D
Olli: Taisivat sorsat enemmän ahdistella koiria kuin toisin päin. Äipän pienet muruset on niin arkoja :D
Kyllä meilläkin riistaviettiä varmaan riittäisi, jos nämä pääsisivät irti ja kerran ajon makuun. Onnekseni olen saanut tuon kytkettynä poukkoilun aika hyvin kitkettyä. Ja nyt kun oikein kehun, niin pääsee tietysti itse piru irti seuraavalla lenkillä.
Sunan: Meillä tuo jahtaaminen saatiin aika hyvin kitkettyä nameilla ja leluilla. Eli aina kun näin lähestyvän lenkkeilijän menin itse koiran ja lenkkeilijän väliin namien kanssa. Siinä sitten kyykötin sen aikaa lihapulla nyrkissä kunnes juoksija oli päässyt ohitse. Samalla tavoin on päästy eroon myös autoille räyhäämisestä. Tosin joskus pitää tietenkin vielä kokeilla...
Varsinainen oikotie tuo ei ehkä ole, mutta toimi meillä yllättävän nopeasti. Koirien kohdalla lihapulla ei enää riitä. Siihen etsinkin kuumeisesti ratkaisua.
Jimi on yksin lenkkeillessä tuollainen sipsuttaja, mutta Jonen kanssa siitäkin muodostuu "peto". Pinjan ohituksethan kuulostavat kadehdittavalta. Tuskin ketään haittaa ystävällisesti pomppiva mäykky.
Noin lähellä paisteja jopa Ossimme olisi voinut kokeilla uimista. Ainakin se olisi haukkunut ihan hulluna...Se raukka on sitä mieltä, että se olisi hyvä jopa lintukoirana. Terveisin M-L ja Ossi
Marja-Leena: Noilla sorsilla olisi voinut vaikka kokeillakin tuota lintukoiramaisuutta. Ne ei todellakaan älynneet pelätä näitä hirmuja :)
Tai sitten meillä on mennyt viesti perille, sillä olen aina lintujen lähellä sanonut: Mäyräkoira on luolakoira ei lintukoira. Ehkä Sheriffit ovat uskoneet ja sisäistäneet sen, tai sitten niistä vaan ei ole kumpaankaan.
Lähetä kommentti