Kuluneen viikon aikana Jimi on paistatellut kehuissa ja saanut lukuisia rapsutuksia, emäntä on vieläkin muikeana hienosta jälkityöskentelystä. Lomalla tehdään harjoitusjälki, ja laitetaan parit ilmottautumiset menemään. Tietenkin sillä edellytyksellä, että T tulos näyttelyistä sallii VOI-luokkaan osallistumisen. Näkemyksiä sen riittävyydestä tuntuu olevan monia, ja kennelliitostakaan en saanut vielä ketään kiinni. Mikäli T ei riitä, täytyy sitten ottaa näyttelykalenteri uudelleen esiin. Harjoittelimme äsken poikien kanssa kiekon kiertämistä, ja ilmeisesti se on nyt sitten mennyt Jimin kaaliin. Poika lipuu vierellä kuin lippulaiva, ja seisontakin onnistuu, vaikka Jone hyppiikin nenän edessä. Jone puolestaan pomppii hihnassa kuin jänis. Seisonta ei todellakaan muistuta seisontaa, sillä liian usein pylly jököttää maassa. Ja hampaat ollaan katsottu useasti päivässä, eikä se vieläkään onnistu. Voi siis olla, että Joensuun näyttely jää haaveeksi; Jimin osalta siellä on "väärät" tuomarit, ja Jonen kohdalla suurin este on luultavasti käyttäytyminen.
Viime viikonloppuinen poikien ilta teki Jonesta "äijän". Maanantaisella aamulenkillä jouduin hieromaan kiireellä unihiekat silmistäni, sillä en ollut uskoa silmiäni. Jone lurautti pissinsä koipi ylhäällä. Olihan siitä jo edellisellä viikolla nähty muutamia harjoituskertoja, mutta tämän viikon pissit onkin suoritettu erittäin äijämäisesti. Jone jättää siis hiljalleen vauvavaiheen taakseen ja siirtyy isojen poikien kerhoon, ikää siis on viisi kuukautta. Painoa Jonella on hiukan alle yhdeksän kiloa, ja se mahdollistaakin jo vauhdikkaammat painit Jimin kanssa. Jimi näyttää nauttivan kaverinsa vanhentuneesta olemuksesta, sekä siitä ettei maitohampaita juurikaan ole. Hampaatkin ovat vaihtuneet vauhdilla, muistelen, että Jimillä se kesti vähän kauemmin. Tosin Jone roikkuu aina Jimin hihnassa, sitten leikitään vetoleikkejä, sekä poitsu tykkää järsiä rullaluita. Tänään luu näyttikin enemmän käytetyltä tamppoonilta kuin luulta, jokin hammas oli taas irti ikenen vuotaessa verta. Jone on keksinyt vokotella itselleen emännästä tyttöystävää. Sehän ei tietenkään käy päinsä, siitä pitää isompikin Sheriffi huolen. Heti minun komennon jälkeen, Jimi ottaa oman roolinsa mukaisesti Jonen käsittelyyn. Ihmeen hyvin Jimi on muutenkin ottanut tuon opettajan roolin, se kokee ilmeisesti olevansa ainoa joka osaa Jonen kouluttaa. Käyhän se meille, sillä paremmin se koiran sana näyttää koiraan uppoavan. Tänään Jimi poikkeuksellisesti haukkui sisällä ja syykin selvisi; pieni viikari oli napannut suuhunsa emännän sukan, täytyihän se ilmoittaa kaikille. Jonella on siis tiukka kuri asiassa kuin asiassa, mutta eipä tuo näytä haittaavan.
Perjantaina pojat pääsivät käyttämään hajuaistiaan sisällä, jäljitettävänä oli talomme pienin asukas Wilma. Jälleen hamsterimme oli karannut häkistään, se oliko luukku jäänyt auki vai oliko Wilmuska aukaissut sen itse, on vieläkin epäselvää. Jimi ei todellakaan tehnyt elettäkään löytääkseen hamsteria, se istui huoneen ovella ja luultavasti toivoi ettei sitä löydykään. Jone puolestaan pyöri ja hyöri huoneessa, ei se varmaan ymmärtänyt mitä oli etsimässä, mutta olipahan hommassa mukana. Onneksi huoneen ovi oli kiinni, ja karkulainen löytyikin järkyttyneenä sohvan alta.
Kohta taidetaan lähteä lenkille, ulkona on vieläkin melkein + 20 astetta, mutta täytyyhän sitä lenkillä päivittäin käydä. Eikä tuo kuumuus taida näitä koiria hirveästi haitata, kun tykkäävät lekotella auringossa. Harmillista ettei kumpikaan ui, sillä ranta olisi tuossa lähellä.
Viime viikonloppuinen poikien ilta teki Jonesta "äijän". Maanantaisella aamulenkillä jouduin hieromaan kiireellä unihiekat silmistäni, sillä en ollut uskoa silmiäni. Jone lurautti pissinsä koipi ylhäällä. Olihan siitä jo edellisellä viikolla nähty muutamia harjoituskertoja, mutta tämän viikon pissit onkin suoritettu erittäin äijämäisesti. Jone jättää siis hiljalleen vauvavaiheen taakseen ja siirtyy isojen poikien kerhoon, ikää siis on viisi kuukautta. Painoa Jonella on hiukan alle yhdeksän kiloa, ja se mahdollistaakin jo vauhdikkaammat painit Jimin kanssa. Jimi näyttää nauttivan kaverinsa vanhentuneesta olemuksesta, sekä siitä ettei maitohampaita juurikaan ole. Hampaatkin ovat vaihtuneet vauhdilla, muistelen, että Jimillä se kesti vähän kauemmin. Tosin Jone roikkuu aina Jimin hihnassa, sitten leikitään vetoleikkejä, sekä poitsu tykkää järsiä rullaluita. Tänään luu näyttikin enemmän käytetyltä tamppoonilta kuin luulta, jokin hammas oli taas irti ikenen vuotaessa verta. Jone on keksinyt vokotella itselleen emännästä tyttöystävää. Sehän ei tietenkään käy päinsä, siitä pitää isompikin Sheriffi huolen. Heti minun komennon jälkeen, Jimi ottaa oman roolinsa mukaisesti Jonen käsittelyyn. Ihmeen hyvin Jimi on muutenkin ottanut tuon opettajan roolin, se kokee ilmeisesti olevansa ainoa joka osaa Jonen kouluttaa. Käyhän se meille, sillä paremmin se koiran sana näyttää koiraan uppoavan. Tänään Jimi poikkeuksellisesti haukkui sisällä ja syykin selvisi; pieni viikari oli napannut suuhunsa emännän sukan, täytyihän se ilmoittaa kaikille. Jonella on siis tiukka kuri asiassa kuin asiassa, mutta eipä tuo näytä haittaavan.
Perjantaina pojat pääsivät käyttämään hajuaistiaan sisällä, jäljitettävänä oli talomme pienin asukas Wilma. Jälleen hamsterimme oli karannut häkistään, se oliko luukku jäänyt auki vai oliko Wilmuska aukaissut sen itse, on vieläkin epäselvää. Jimi ei todellakaan tehnyt elettäkään löytääkseen hamsteria, se istui huoneen ovella ja luultavasti toivoi ettei sitä löydykään. Jone puolestaan pyöri ja hyöri huoneessa, ei se varmaan ymmärtänyt mitä oli etsimässä, mutta olipahan hommassa mukana. Onneksi huoneen ovi oli kiinni, ja karkulainen löytyikin järkyttyneenä sohvan alta.
Kohta taidetaan lähteä lenkille, ulkona on vieläkin melkein + 20 astetta, mutta täytyyhän sitä lenkillä päivittäin käydä. Eikä tuo kuumuus taida näitä koiria hirveästi haitata, kun tykkäävät lekotella auringossa. Harmillista ettei kumpikaan ui, sillä ranta olisi tuossa lähellä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti