Enää 8 minuuttia pieneen yllätykseen -kyseinen mainosteksti houkutteli kohti Ristijärveä. Valitettavasti tuo pieni yllätys jäi huomaamatta, mutta pientä yllätystähän meille turisteille vaan luvattiinkin. Navigaattori opasti meidät hienosti oikean maalaiskoulun pihaan, ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mikään ei siis voinut olla paremmin. Näyttelyjärjestelytkin tuntuivat toimivan, ainakaan meillä ei ollut valittamista. Oma kehä alkoi tunnin arvioitua myöhemmin, joten siihen mennessä jo alun jännityskin oli hävinnyt mielestä. Ennen kehää olisi ollut siis mahdollista muuttaa Jimi lyhytkarvaiseksi, ja se olisi saattanut kannattaa. Sen verran lopulliselta muutos kuitenkin tuntui, että se jäi nyt sitten tältä reissulta tekemättä.
Tässä siis virolaisen tuomarin, Maret Kärdin arvostelu; "Rakenteeltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen uros, jolla aivan vääräntyyppinen karvapeite. Silkkinen ja sileä rungossa, täysin puuttuva karkeakarvoitus päässä, mahassa ja hännässä. Karvanlaatu määrää palkintosijan". Saimme siis T:n.
Turha tätä on jossitella, mutta kuitenkin tahdon tehdä niin, ja vielä pitkään. Eli jos Jimi oltaisiin siirretty lyhytkarvaiseksi, olisi se H ollut varmaan lähempänä. Sitten taas olisi saattanut tulla sanomista väärästä väristä. Jos taas Jimissä olisi pienikin hipullinen karkkaria, pärjättäisiin varmaan paremmin. Jos taas Jimillä olisi täydelliset karkkarin tunnusmerkit, kuinkahan hyvin sitten pärjättäisiinkään... Voi paska sentään!
Itse näyttelypaikalla pojat käyttäytyivät hyvin. Jimi oli tietenkin ensin innosta piukeana, voi sitä vinkumista ja ryntäilyä. Sitten, kun oltiin kierrelty ympäristöä sekä tutustuttu itsekin toimintaan, alkoi vanhempikin Sheriffi nauttia olostaan. Jone oli paikalla pelkästään turistikoirana, ja tutustumassa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Jonea jännitti ihmiset ja koirat, mutta hermot eivät pettäneet. Jone jopa leikki nurmella odotellessamme kehämme alkamista.
Kehään pääsimme siis noin tunnin arvioitua myöhemmin, ja uskon sen olleen lähinnä onneksemme. Handlerikin oli unohtanut jo jännittää, ja kehään astuttiin täysin suljetuin mielin. Kuvittelin olevani omalla pihalla vain kahdestaan Jimin kanssa, ja sehän toimi. Näin kyllä Jimin haistelevan maata, mutta se käyttäytyi mallikkaasti. Pöydällä seisominenkin onnistui, kerran vaan pylly kävi maassa. Tosin hampaita tuomari ei edes vaivautunut katsomaan. Annan täyden kiitoksen Jimille, ja se onkin saanut erikoishuomiota.
Tästä on hyvä yrittää taas uudelleen, täytyy etsiä se eksoottinen tuomari ja miettiä tuo karvanlaatukin vielä uusiksi. Nyt vaan nautitaan siitä, että meillä on kaksi hienosti käyttäytyvää koiraa, ja tietenkin harjoitellaan Jonen seisotusta tulevaan mätsäriin. Kaikki sieltä kotisoffilta vaan nyt kehää kohti!
Tässä siis virolaisen tuomarin, Maret Kärdin arvostelu; "Rakenteeltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen uros, jolla aivan vääräntyyppinen karvapeite. Silkkinen ja sileä rungossa, täysin puuttuva karkeakarvoitus päässä, mahassa ja hännässä. Karvanlaatu määrää palkintosijan". Saimme siis T:n.
Turha tätä on jossitella, mutta kuitenkin tahdon tehdä niin, ja vielä pitkään. Eli jos Jimi oltaisiin siirretty lyhytkarvaiseksi, olisi se H ollut varmaan lähempänä. Sitten taas olisi saattanut tulla sanomista väärästä väristä. Jos taas Jimissä olisi pienikin hipullinen karkkaria, pärjättäisiin varmaan paremmin. Jos taas Jimillä olisi täydelliset karkkarin tunnusmerkit, kuinkahan hyvin sitten pärjättäisiinkään... Voi paska sentään!
Itse näyttelypaikalla pojat käyttäytyivät hyvin. Jimi oli tietenkin ensin innosta piukeana, voi sitä vinkumista ja ryntäilyä. Sitten, kun oltiin kierrelty ympäristöä sekä tutustuttu itsekin toimintaan, alkoi vanhempikin Sheriffi nauttia olostaan. Jone oli paikalla pelkästään turistikoirana, ja tutustumassa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Jonea jännitti ihmiset ja koirat, mutta hermot eivät pettäneet. Jone jopa leikki nurmella odotellessamme kehämme alkamista.
Kehään pääsimme siis noin tunnin arvioitua myöhemmin, ja uskon sen olleen lähinnä onneksemme. Handlerikin oli unohtanut jo jännittää, ja kehään astuttiin täysin suljetuin mielin. Kuvittelin olevani omalla pihalla vain kahdestaan Jimin kanssa, ja sehän toimi. Näin kyllä Jimin haistelevan maata, mutta se käyttäytyi mallikkaasti. Pöydällä seisominenkin onnistui, kerran vaan pylly kävi maassa. Tosin hampaita tuomari ei edes vaivautunut katsomaan. Annan täyden kiitoksen Jimille, ja se onkin saanut erikoishuomiota.
Tästä on hyvä yrittää taas uudelleen, täytyy etsiä se eksoottinen tuomari ja miettiä tuo karvanlaatukin vielä uusiksi. Nyt vaan nautitaan siitä, että meillä on kaksi hienosti käyttäytyvää koiraa, ja tietenkin harjoitellaan Jonen seisotusta tulevaan mätsäriin. Kaikki sieltä kotisoffilta vaan nyt kehää kohti!
3 kommenttia:
Voi harmi, että jouduitte pettymään. Tuomareiden kädet ovat varmaan noissa karvanlaatuasioissa aika sidotut, joten tuomariakin taisi harmittaa tiputtaa arvostelua. Sanonta "ei ole koiraa karvoihin katsominen" pitää kyllä teidän kohdalla paikkansa, kun Jimi sai muuten kehuja ERInomaisesta rakenteestaan. Jimi on aivan yhtä hyvä koira nyt kuin ennen näyttelyäkin, mutta sen sinä varmasti tiedätkin. :) En tiedä oletteko suunnitelleet Jimin käyttämisestä jalostuksessa, mutta jos ette, niin eihän niillä arvosteluilla ole siinä tapauksessa mitään väliä. Hienosti muuten pärjäsit itsekin! Voit taputella itseäsi olkapäähän hyvillä mielin.
Harmittelut meiltäkin. :/ Mutta olihan siellä paljon positiivistakin arviota. Kai kokeilette vielä toisessa karvanlaaturyhmässä?
Nyt alkaa pelottaa kyllä Nellinkin vieminen näyttelyihin kun sekään ei ihan peruskatrkkarilta näytä, tosin ei kyllä sileäkarvaiseltakaan. :P
Lämpimiä kevätpäiviä!
Nelli ja Iina
Kiitos kannustuksesta sekä lohduttavista sanoista, Mauri & emäntänsä sekä Nelli ja Iina. Ihana tutustua kaltaisiinne ihmisiin, sekä koiriin.
Toki tuota tulosta harmitellaan, mutta eihän tässä vielä mitään ole menetetty. Jimi on paras koira meille, vaikka olisikin täysin karvaton. Täytyy nyt selvitellä riittääkö tuo T luolakokeisiin, vai vaaditaanko sinne vähintäänkin H. Onhan meillä aikaa hankkia vielä sitä näyttelyuraa, ja kun Ristijärveltä ei mitään traumojakaan jäänyt niin varmasti kokeillaan uudestaankin.
Kyllähän Nelli näyttää ihan oikealta ja kauniilta karkkarilta, ei mitään huolta. Turhaan jännitätte! Ja Maurillahan onkin jo kokemusta mätsäreistä, ja ollaanhan se nyt nähty kuinka hyvin menestystä tuli, eikä mikään ihme. Poikahan on komia, vaikka hiukan pentu vielä onkin.
Mukavia ja aurinkoisia päiviä kaikille!
Lähetä kommentti