Eilen lenkkeillessämme metsässä vahvistui ajatus siitä, että on pakko päästä ihmisten ilmoille. Tänään pakattiinkin kopit autoon, ja pojat koppeihin. Jone kävi tekemässä debyyttinsä mätsäreissä. Hienosti pojalla hermot kestivät, jopa Jimin vinkumisen ja hötkyilyn. Vähän piti jännittää isoja koiruuksia, mutta suurimmaksi osaksi Jone rentoutui kehän reunalla notkuillen. Kaveri makoili hiekalla ottaen aurinkoa, ja katsoen mallia muista suorituksista.
Penturyhmässä oli aika vähän kisaajia, mutta taso oli kova. Siellä näkyi monia täydellisiä seisontoja, ja niinpä meinasi emännän alahuuli vippasta pelkästä kauhusta. Jonen kanssa harjoittelu oltiin jätetty täysin väliin, ajattelimme pärjäävämme jo pelkällä Jonen viehätysvoimalla.
Jone kiersi kehän rennolla tyylillään, yhtään juoksuaskelta kaveri ei ottanut. Pöydällä poitsu kiepsahti selälleen ja esitteli itsestään pienesti pömpöttävän mahansa. Hampaat sentään tuli näytetyksi. Maassa seisominenkaan ei juuri sujunut...siltikin saimme punaisen nauhan.
Punaisten junnujen kehässä sitten kävikin köpelösti. Jone oli päättänyt ettei todellakaan kävele omin jaloin. Eikä edessä heiluva pumpulinen Bichon frisén pylly auttanut yhtään. Pelkäsin todella, että milloinkahan Jone päättää iskeä hampaansa kohti valkoista unelmaa. Putosimme siis kehästä tässä vaiheessa, ja harmitus oli suuri, sillä luvassa olisi ollut ruokaa ja oikea pokaali. Onneksi mätsäreitä on tulossa, ja meillä on kaksi lupaavaa & näyttävää urosta valmiina kehiin.
Jimi oli luultavasti hämillään, kun ei itse päässyt esiintymään. Harjoittelin Jiminkin kanssa kiekon kiertämistä tuolla mätsäri kentällä, eikä pojalla ole ikinään mennyt niin hyvin. Seisontakin onnistui, ja peräti yhdellä ainoalla käskyllä! Avoimen luokan tuomari oli kyllä niin ärsyttävä, että oli ihan hyvä ettei Jimiä oltu ilmoitettu. Olisi järjestäjä saanut miettiä laittaako kyseisen tuomarin arvioimaan avoimen luokan lisäksi lapsi&koira ja junior handler -ryhmiä. Varmasti monen pienen koiraharrastajan mielenkiinto loppui tänään, sen verran kovalla kädellä palautetta tuli.
Penturyhmässä oli aika vähän kisaajia, mutta taso oli kova. Siellä näkyi monia täydellisiä seisontoja, ja niinpä meinasi emännän alahuuli vippasta pelkästä kauhusta. Jonen kanssa harjoittelu oltiin jätetty täysin väliin, ajattelimme pärjäävämme jo pelkällä Jonen viehätysvoimalla.
Jone kiersi kehän rennolla tyylillään, yhtään juoksuaskelta kaveri ei ottanut. Pöydällä poitsu kiepsahti selälleen ja esitteli itsestään pienesti pömpöttävän mahansa. Hampaat sentään tuli näytetyksi. Maassa seisominenkaan ei juuri sujunut...siltikin saimme punaisen nauhan.
Punaisten junnujen kehässä sitten kävikin köpelösti. Jone oli päättänyt ettei todellakaan kävele omin jaloin. Eikä edessä heiluva pumpulinen Bichon frisén pylly auttanut yhtään. Pelkäsin todella, että milloinkahan Jone päättää iskeä hampaansa kohti valkoista unelmaa. Putosimme siis kehästä tässä vaiheessa, ja harmitus oli suuri, sillä luvassa olisi ollut ruokaa ja oikea pokaali. Onneksi mätsäreitä on tulossa, ja meillä on kaksi lupaavaa & näyttävää urosta valmiina kehiin.
Jimi oli luultavasti hämillään, kun ei itse päässyt esiintymään. Harjoittelin Jiminkin kanssa kiekon kiertämistä tuolla mätsäri kentällä, eikä pojalla ole ikinään mennyt niin hyvin. Seisontakin onnistui, ja peräti yhdellä ainoalla käskyllä! Avoimen luokan tuomari oli kyllä niin ärsyttävä, että oli ihan hyvä ettei Jimiä oltu ilmoitettu. Olisi järjestäjä saanut miettiä laittaako kyseisen tuomarin arvioimaan avoimen luokan lisäksi lapsi&koira ja junior handler -ryhmiä. Varmasti monen pienen koiraharrastajan mielenkiinto loppui tänään, sen verran kovalla kädellä palautetta tuli.
Nyt Sheriffit vetävät unta, molemmat selällään ja onnelliset ilmeet kasvoilla!
1 kommenttia:
Onnittelut Jonelle ekoista mätsäreistä! :) Hienon ruusukkeen oli poika kuitenkin saanut. Nellikään ei saa silmiään irti omasta ruusukkeestaan.
Ja kiitokset onnitteluista! Salaa toivon, että ensikerralla meillä menisi vieläkin paremmin! :D
Terveisin
Nelli ja Iina
Lähetä kommentti