Tulimme juuri koirakoulusta, eikä tunnelma voisi olla parempi! Kaikki meni nappiin, Ellu oli ottanut mukaan suuren nakkimäärän. Olen syönyt nakkeja viimeksi pienenä, ja kyllähän ne maistuivatkin nyt erittäin hyvältä. En päästänyt emäntääni silmistäni, sehän olisi voinut karata naposteltavien kanssa. Sää oli myös hyvä, ja paikalla oli lisäkseni vain yksi koirakko sekä opettaja koiransa kanssa. Ellu nautti seurastani ja minä Ellun seurasta. Kehuja sateli, ja minä loistin valokeilassa, se oli hienoa tiimityötä meiltä.
Viimeisessä luoksetulossa keskittyminen herpaantui, enkä malttanut jäädä paikoilleni, mutta muuten käytökseni oli kuin oppikirjoista. Tuon luoksetulonkin korvasin emännälleni koulutuksen jälkeen juostessani ja leikkiessäni hienosti Lyytin kanssa. Lyyti on oikein mukava pieni neiti, ikää kahdeksen kuukautta. Me tultiin jo viimeksi loistavasti juttuun, ja nyt vielä paremmin. Ellu päästi minut kentällä irti juoksemaan, ja kyllähän minä painelin sen minkä jaloistani pääsin. Onneksi puku pysyi päällä vauhdissa. Pukuhan on suunniteltu menoon ja meininkiin, joten se tuli nyt testatuksi hyvin tuloksin. Juoksun välissä muistin jopa nakit Ellun taskussa, ja kävin hakemassa purtavaa, jotta jaksan taas pienen energisen tytön perässä. Jäi aivan mielettömän hyvä olo, ja seuraavaa kertaa odotetaan jo.
Sunnuntain mäyräkoirakävelyllä tuli sitten käytyä. Meitä oli pieni porukka kävelemässä, Leevi, Martta ja Elvis. Elvis oli aivan uusi tuttavuus minulle, pentu kun oli. Mukava kaverihan tuo oli, utelias ja nopea. Leevin kanssa en tule juttuun, vieläkään. Martta taas puolestaan on kiva, sen kanssa tulikin vähän seurusteltua. Minun vaan täytyy aina olla lenkkeilyssä etujoukoissa, joten seurustelu jää yleensä vähälle.
Tänään postissa oli Mäykky-lehti. Siellä oli jotain tärkeitä tietoja joita Ellu silmäili. Sitten isäntäväen silmiin osui juttu Pipsan poisnukkumisesta. Tapasin Pipsan Nurmeksen mejä-kokeissa viime kesänä, ja tapaus harmittaa todella. Pipsa oli nuori ja hieno koira. Tahdonkin välittää blogini kautta suruvalitteluni Pipsan perheelle.
Viimeisessä luoksetulossa keskittyminen herpaantui, enkä malttanut jäädä paikoilleni, mutta muuten käytökseni oli kuin oppikirjoista. Tuon luoksetulonkin korvasin emännälleni koulutuksen jälkeen juostessani ja leikkiessäni hienosti Lyytin kanssa. Lyyti on oikein mukava pieni neiti, ikää kahdeksen kuukautta. Me tultiin jo viimeksi loistavasti juttuun, ja nyt vielä paremmin. Ellu päästi minut kentällä irti juoksemaan, ja kyllähän minä painelin sen minkä jaloistani pääsin. Onneksi puku pysyi päällä vauhdissa. Pukuhan on suunniteltu menoon ja meininkiin, joten se tuli nyt testatuksi hyvin tuloksin. Juoksun välissä muistin jopa nakit Ellun taskussa, ja kävin hakemassa purtavaa, jotta jaksan taas pienen energisen tytön perässä. Jäi aivan mielettömän hyvä olo, ja seuraavaa kertaa odotetaan jo.
Sunnuntain mäyräkoirakävelyllä tuli sitten käytyä. Meitä oli pieni porukka kävelemässä, Leevi, Martta ja Elvis. Elvis oli aivan uusi tuttavuus minulle, pentu kun oli. Mukava kaverihan tuo oli, utelias ja nopea. Leevin kanssa en tule juttuun, vieläkään. Martta taas puolestaan on kiva, sen kanssa tulikin vähän seurusteltua. Minun vaan täytyy aina olla lenkkeilyssä etujoukoissa, joten seurustelu jää yleensä vähälle.
Tänään postissa oli Mäykky-lehti. Siellä oli jotain tärkeitä tietoja joita Ellu silmäili. Sitten isäntäväen silmiin osui juttu Pipsan poisnukkumisesta. Tapasin Pipsan Nurmeksen mejä-kokeissa viime kesänä, ja tapaus harmittaa todella. Pipsa oli nuori ja hieno koira. Tahdonkin välittää blogini kautta suruvalitteluni Pipsan perheelle.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti