Aktiivinen mäyräkoira aktiivisessa perheessä

Ajattelimpas tässä kirjoitella kuulumisiani. Tämä on ilmeisesti viimeinen kerta kun kirjoitan tähän blogiin. Isäntä on suunnitellut minulle uudet hienot sivut, ja sitä myöten myös blogini muuttaa. Tästä kerron sitten lähempänä h-hetkeä.

Emäntäni on ilmeisesti selviytynyt jonkin sortin pimeän masennuksesta. Minua on nyt juoksutettu siellä ja täällä. Ensinnäkin yritettiin mennä koirakouluun vääränä päivänä. Tajutessamme sen lenkkeiltiin kylällä tuoreissa hajumaailmoissa, ja sitten käytiin kyläilemässä Millan luona. Milla komensi minua, mutta hänen harmikseen en uskonut yhtään komentoa. Vierailumme loppupuolella jo sentään rauhoituin, ja pötköttelin Millan vieressä. Kyllä olinkin sitten väsynyt, kun tultiin kotiin. Kävin vain iltapissillä rappusten vieressä, ja painelin yöunilleni.

Tiistaina sitten onnistuttiin jo olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kävin siis kokeilemassa kylän koirakoulua. Sillä kerralla oli kaikki ainekset valmiina todelliseen katastrofiin. Ensinnäkin oli kylmä, -5 astetta pakkasta, oli viimaa ja muiden taskuissa tuoksui paremmat herkut. Siellä minä kentänreunalla haukuin muille, ja sitten kun siitä haukkumisesta päästiin, kuljin vain nenä maassa. Ellu ei saanut minuun minkäänlaista kontaktia, vaikka luulee olevansa hyväkin siinä hommassa. Luoksetulossa en edes katsonut emäntäni perään, keskellä kenttää oli lumeen piiloutunut makkaranpala. Tietenkin ruoka menee emäntäni edelle, ainakin sellaisessa tilanteessa. Mikään ei siis onnistunut tuolla kerralla, ihmettelinkin ettei siitä mitään mainintaa tullut kotona. Lähinnä Ellua huvitti se tilanne, sillä hän oli ymmärtänyt toisten olevan pentuja, ja minulle kyseisten harjoitteiden olisi pitänyt olla itsestäänselvyyksiä. Nyt meillä on tuolla jääkaapissa nakkipaketti odottamassa tulevaa koulupäivää. Harmikseni emäntäni kuuluu periksiantamattomien kastiin, eli koulussa käydään ihan varmasti nyt koko kevät.

Sitten tietenkin ollaan lenkkeilty. Eräänä iltana kävin isännän kanssa pyörälenkillä, se olikin hauskaa. Sain juosta niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Sain täyden 10 pistettä suorituksestani, eli pyöräilemään pääsen toistekin.

Eilen meillä oli talo täynnä vieraita. Kaikki olivat aikuisia, joten minunkin tuli käyttäytyä mallikkaasti. Yleensä olen joka paikassa esillä, ja vaatimassa vinkuen rapsutuksia tai leikkikaveria. Nyt minulle oli jo aiemmin kerrottu, että täytyy käyttäytyä hienosti ja näyttää parhaimmat puoleni. Niinhän minä sitten teinkin, olin hyvin maltillisesti. Kävin tervehtimässä jokaisen, mutta tajutessani ettei muuta tarvitse, painelin sänkyyni. Välillä otin osaa keskusteluun, ja hain rapsutuksia, mutta muuten olin poissa jaloista. En edes käynyt kuolaamassa keittiössä, vaikka siellä tuoksuikin kakut ja muut herkut. Oli hienoa tehdä isäntäväki ylpeäksi!

Tällä hetkellä yritän saada unta, ja sulatella aamupalaani. Harmikseni Wilma on virkeänä heti aamusta, se yrittää vapautua häkistään puremalla kaltereita. Ellu on käynyt jo ojentamassa sitä muutaman kerran, mutta ei tuo vaan tajua lopettaa. Välillä kyllä ottaa niin kovasti pattiin tollainen pieni viherpiiperö. Se söi eilen vähän yhtä lihatikkuani, ja näköjään se on nyt saanut liikaa energiaa siitä. Toivottavasti se kohta väsyy...

Tänään on mäyräkoirakävely johon minäkin taidan osallistua. En ole käynytkään vielä tällä kaudella kävelemässä. Aina on ollut pakkasta tai muuten huono sää. Tämä olisi siis hyvä päivä lähteä kävelylle sään ja olosuhteiden puolesta. Olen nimittäin ollut kuulevinani, että lähiaikoina vietetään vähän hiljaiseloa. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta siihen liittyy ehkä uusi sänky ja kuljetuskoppi jotka on tuotu meille, ja joita minä en ole päässyt testaamaan.

Aurinkoisia lenkkejä jokaiselle!