Kuten jo sivujemme vaihtunut ulkomuoto kertookin, perheemme on kasvanut pienen sheriffin verran. Lattialla makoilee 2,5 kiloinen toffeenvärinen mäykkypoika-Jone. Jonen tietoihin ja muutamiin onnistuneisiin kuviin pääsee käsiksi pojan omilta sivuilta.
Kävimme pojan eilen Taavetista ja hän onkin osoittautunut jo melkoiseksi "kovaluuksi". Isäntäväkeä jännitti enemmän matka ja kotiintulo, kuin pikkuista itseään. Matkahan meni unessa köllötellen, välillä seurusteltiin, mutta kertaakaan ei pysähdytty 300 kilometrin matkalla. Jimihän huusi kuin syötävä suurimman osan matkasta, ja tärisi kotiutuessaan. Jone puolestaan otti heti Kontioniemen haltuun itsevarmalla ja hellyttävällä tavallaan. Jimi on joutunut antamaan periksi monessa asiassa, ja useaan otteeseen pieni naskalihammas on vienyt lelun nenän edestä. Aamulla pönkitettiinkin Jimin itsetuntoa ja asemaa laumassa ottaen tämä sänkyyn heräilemään. Jimi tuntui nauttivan kohtelusta, ja saikin rohkeutta lisää.
Yllättävän hyvin ystävystyminen on lähtenyt käyntiin, tänään tosin tuli vähän kiistaa Jimin ruokakupilla, mikä onkin ymmärrettävää. Eilisen illan Jimi nulvotti, eikä tiennyt mitä tehdä, mutta tänään olisi ollut kiva jo leikkiä kaverin kanssa. Myös opetus sujuu hyvin, Jimi nähtävästi pitää huolen ettei paikkoja rikota. Jonen silputessa pahvilaatikkoa oli isoveli komentamassa vieressä. Ennen haukkumaton Jimi on osoittautunut yllättävän kovaääniseksi, tosin itkuvirret ovat loppuneet, ja muutenkin isommasta pojasta näyttää kasvaneen mies vajaassa vuorokaudessa.
Kotimme on sisustettu tällä hetkellä räsymatoin, mutta tällä kertaa lattiaa ei ole vuorattu sanomalehdillä. Jone on tehnyt tarpeensa nätisti ulos, ja niinpä yritetäänkin jatkaa samalla linjalla. Toki työpäivän ajaksi kodinhoitohuoneesta tehdään Jonen valtakunta sanomalehtien kera, mutta muuten yritetään selviytyä ilman niitä. Parkettilattia kiittää jo muutenkin sutivista tassuista, joten senkin takia on mukavampaa käydä pissillä ulkosalla. Vahinkoja varmasti sattuu ensimmäisen puolenvuoden aikana monia, eikä se ole ongelma, mutta kasvattajan tehdessä loistotyötä opettaessaan pienet tekemään tarpeensa ulos, olisi sääli heittää kaikki se työmäärä hukkaan.
Nyt täytyykin liotella nappulat ja muonittaa isoveli. Jimin maha on jännityksestä sekaisin, mutta eiköhän se siitä. Hyvin on militantti-tyylinen kasvatus vieläkin takaraivossa. Kun Jone on kerinnyt kävellä ovelta ulos ja sisään monesti, Jimi odottaa kiltisti lupaa ulkoiluun. Jonenkin käytökseen jo puututaan, kielletty on jo kenkien ja johtojen kanssa. Tämä poika on aivan erilainen, ja luultavasti uppiniskaisempikin. Seuraaminen kyllä onnistuu hyvin, eikä irtiolossa ole ongelmaa ollenkaan. Molemmat ovat samanlaisia pusuttelijoita, ja yhtä hanakasti taskulla kerjäämässä.
Täytyykin jatkaa tästä seurustelua lasten kanssa, onneksi ihmisellä on kaksi kättä silitystä ja leikitystä varten.
Kävimme pojan eilen Taavetista ja hän onkin osoittautunut jo melkoiseksi "kovaluuksi". Isäntäväkeä jännitti enemmän matka ja kotiintulo, kuin pikkuista itseään. Matkahan meni unessa köllötellen, välillä seurusteltiin, mutta kertaakaan ei pysähdytty 300 kilometrin matkalla. Jimihän huusi kuin syötävä suurimman osan matkasta, ja tärisi kotiutuessaan. Jone puolestaan otti heti Kontioniemen haltuun itsevarmalla ja hellyttävällä tavallaan. Jimi on joutunut antamaan periksi monessa asiassa, ja useaan otteeseen pieni naskalihammas on vienyt lelun nenän edestä. Aamulla pönkitettiinkin Jimin itsetuntoa ja asemaa laumassa ottaen tämä sänkyyn heräilemään. Jimi tuntui nauttivan kohtelusta, ja saikin rohkeutta lisää.
Yllättävän hyvin ystävystyminen on lähtenyt käyntiin, tänään tosin tuli vähän kiistaa Jimin ruokakupilla, mikä onkin ymmärrettävää. Eilisen illan Jimi nulvotti, eikä tiennyt mitä tehdä, mutta tänään olisi ollut kiva jo leikkiä kaverin kanssa. Myös opetus sujuu hyvin, Jimi nähtävästi pitää huolen ettei paikkoja rikota. Jonen silputessa pahvilaatikkoa oli isoveli komentamassa vieressä. Ennen haukkumaton Jimi on osoittautunut yllättävän kovaääniseksi, tosin itkuvirret ovat loppuneet, ja muutenkin isommasta pojasta näyttää kasvaneen mies vajaassa vuorokaudessa.
Kotimme on sisustettu tällä hetkellä räsymatoin, mutta tällä kertaa lattiaa ei ole vuorattu sanomalehdillä. Jone on tehnyt tarpeensa nätisti ulos, ja niinpä yritetäänkin jatkaa samalla linjalla. Toki työpäivän ajaksi kodinhoitohuoneesta tehdään Jonen valtakunta sanomalehtien kera, mutta muuten yritetään selviytyä ilman niitä. Parkettilattia kiittää jo muutenkin sutivista tassuista, joten senkin takia on mukavampaa käydä pissillä ulkosalla. Vahinkoja varmasti sattuu ensimmäisen puolenvuoden aikana monia, eikä se ole ongelma, mutta kasvattajan tehdessä loistotyötä opettaessaan pienet tekemään tarpeensa ulos, olisi sääli heittää kaikki se työmäärä hukkaan.
Nyt täytyykin liotella nappulat ja muonittaa isoveli. Jimin maha on jännityksestä sekaisin, mutta eiköhän se siitä. Hyvin on militantti-tyylinen kasvatus vieläkin takaraivossa. Kun Jone on kerinnyt kävellä ovelta ulos ja sisään monesti, Jimi odottaa kiltisti lupaa ulkoiluun. Jonenkin käytökseen jo puututaan, kielletty on jo kenkien ja johtojen kanssa. Tämä poika on aivan erilainen, ja luultavasti uppiniskaisempikin. Seuraaminen kyllä onnistuu hyvin, eikä irtiolossa ole ongelmaa ollenkaan. Molemmat ovat samanlaisia pusuttelijoita, ja yhtä hanakasti taskulla kerjäämässä.
Täytyykin jatkaa tästä seurustelua lasten kanssa, onneksi ihmisellä on kaksi kättä silitystä ja leikitystä varten.
6 kommenttia:
Onnittelut uudesta perheenjäsenestä! Toivottavasti Jimi kestää luolakoiran lailla pienen penteleen hyökkäysyritykset....
Tuttavillamme on Hakiavan Annukka eli Nella - pieni ja pippurinen punainen sekin.
Aurinkoista ja vauhdikasta kevättä teille kaikille, toivottaa Marja ja lauma
Kiitos onnitteluista!
Yllättävän hyvin Jimi kestää. Pentu tahtoo ollakin aika kova ärsyttäjä, todellinen luolakoira siis kasvamassa... Tänään Jone ärhenteli Jimin kupilla, kesken Jimin ruokailun. Poishan se sieltä piti kantaa ettei käy pahasti, ja Jimi saa syödäkseen. Kyllä se komentaa naperoa, mutta kun mikään ei mene perille. Tai sitten menee hetkeksi, ja sitten Jone tulee sanoen asiaan viimeisen sanansa. Tuota on ehkä turha mieliä toko-koiraksi.
Ihania ovat kyllä molemmat, ja vanhemmiten leikit varmasti käyvät vielä paremmin, nyt kokoero on niin valtava.
Samoin toivottelemme teille aurinkoista ihanaa kevättä! Onnittelut Noralle synttäreiden johdosta, sekä onnea odotukseen. Pojille terkkuja kanssa!
Oi paljon onnea uudesta tulokkaasta! Näyttäs ainakin asenteen olevan kohdillaan tulokkaalla. :D
Kiitos! Asenne on enemmän kuin kohdallaan... Jimin puolia täytyy pitää joka asiassa. Onneksi alku näyttää sujuneen hyvin.
Onnea uudesta tulokkaasta:) Kyllä siellä sitten vilinää riittääkin..onks nää nyt sit äijät? Tuli tosta Jonesta vaan mieleen..:)
Kiitos! Tässä talossa nelivedolla liikutaan ja liukkaasti...Noh niinhän ne teidänkin pojat jo kohta konttaa äippää karkuun!
Tätä pentuvaihetta kestää onneksi vain hetken, ja kohta päästäänkin liikkumaan jo vapaammin. Yleensä taidetaan toivoa, että pennut pysyisivät pentuina ainiaan, meillä taidetaan jo odottaa aikuisuutta innolla =)
Lähetä kommentti