Talvi on saapunut Kontioniemeenkin. Lunta on kahlattavaksi asti, kirpakka pakkanen kipristää nenää ja jänöt ovat hyppineet ympäristössä ristiin rastiin. Eräänä aamuna luulin herääväni kesken suurimman talvisodan. Tykit jyskyivät niin, että kristallit hyllyssä kilisivät. Uskaltauduttuani Ellun kanssa aamulenkille, kuulin sarjatulta mutta missään ei näkynyt ketään. Paukkuja pelkäävälle tuo olisi ollut kohtalokasta, mutta minä olin lähinnä innoissani. Sitten emäntäni tajusi ettei kyseessä ollut sen vakavampaa kuin suuri sotaharjoitus.
Kävin tässä eräänä iltana myös entisillä kotinurkillani, Rantakylän koirapuistossa. Siellä oli aluksi aika vaisu meininki, vain viisi kuukautinen kultsi nuuhki alueella. Se oli sellainen pentu vielä, sille piti näyttää mistä isot koirat on tehty. Opetin jalan nostamista ja vähän itsenäisyyttä, sekä tietenkin selätystä. Se vaan oli todella laiska pentu, minähän itse olin jo silloin nopea kuin elohopea. Sitten sinne rupesi tulemaan porukkaa enemmänkin. Hetken siellä sain juostua yhden tytön kanssa, mutta sitten kun tuli lisää porukkaa, kihahti minulla taas yli. En tykkää juurikaan itseni kokoisista kavereista ja kahden westin saapuminen oli liikaa. Tilanne karkasi näinkin taidokkaan Kontioniemen sheriffin tassusta ja isäntäväkeni koki parhaaksi lähteä kanssani pois, ennen kuin jollekin käy pahasti. Haluan hallita koko aluetta ja tilannetta, mutta jos sinne tulee liikaa porukkaa, koen menettäväni hallinnan. Tämä purkautuu pienehköin ylilyönnein joka tarkoittaa tapauksessani itkun ja haukun sekoitusta.
Seuraavat luolaharkatkin lähestyy, mutta en tiedä pääsenkö niihin. Emännälläni tuntuu olevan työkiireitä, joten voi olla ettei aikataulu käy, mutta katsoo nyt. Itselläni tarmoa riittäisi, sillä säännöllisiä aktiviteettejä ei minulla juurikaan tällä hetkellä ole. Sisällä tulee touhuttua jonkin verran perustottelevaisuutta, ja ulkona tietenkin ollaan päivittäin melkein kolme tuntia, mutta juuri muita harrastuksia ei ole. Ja edelleenhän olen kyltymätön touhuamaan kaikkea. Minulle oli suunniteltu myös vielä yhden jäljen tekoa, mutta talvi sattui tulemaan yllättäen suunnitelman tielle.
Rakkaimmalla tyttöystävälläni sattuu olemaan parhaillaan juoksuaika, joten Mirkeliä en ole nähnyt pitkään aikaan. Tuota tyttöä tulee aina ikävöityä, mutta onneksi naapurissa on samanrotuinen ja melkein yhtä mukava tyttö. Minulla on koirakavereita aika vähän, ja se surettaa aina välillä, mutta onneksi sitten on muutama todella hyvä ystävä. Rambon kanssa meillä on sama tyyli leikkiä, joten juttuun tullaan sen takia tosi hyvin. Onneksi myös tytöt tykkäävät minusta, sillä olenhan melkoinen Ridge, komea ja lihaksikas. Varsinkin Mirkelistä olen mustasukkainen, koirapuistossa kukaan ei saa tulla tyttöni lähelle. Joskus isomman uroksen edessä unohdan pienen kokoni ison egoni vuoksi. Vielä ei ole onneksi kovin pahasti käynyt, mutta luolakoiralla kuuluukin olla periksiantamaton luonne...
Jäänkin tässä nyt taivastelemaan kuinka paljon tuota lunta voi vielä tullakaan tänä talvena ja toivottelen teille kaikille mukavaa joulun odotusta ja lämpimiä ajatuksia! Muistakaa olla kiltisti, sillä tontut ovat ikkunan takana. Niin, ja joulukalenterista ei saa syödä kaikkia suklaita kerralla!
PS. Muistakaapa kirjoittaa Joulupukille, oma listani tulee ainakin olemaan pitkä, sillä kaikki lelut alkavat olla jo nuutuneita...
Kävin tässä eräänä iltana myös entisillä kotinurkillani, Rantakylän koirapuistossa. Siellä oli aluksi aika vaisu meininki, vain viisi kuukautinen kultsi nuuhki alueella. Se oli sellainen pentu vielä, sille piti näyttää mistä isot koirat on tehty. Opetin jalan nostamista ja vähän itsenäisyyttä, sekä tietenkin selätystä. Se vaan oli todella laiska pentu, minähän itse olin jo silloin nopea kuin elohopea. Sitten sinne rupesi tulemaan porukkaa enemmänkin. Hetken siellä sain juostua yhden tytön kanssa, mutta sitten kun tuli lisää porukkaa, kihahti minulla taas yli. En tykkää juurikaan itseni kokoisista kavereista ja kahden westin saapuminen oli liikaa. Tilanne karkasi näinkin taidokkaan Kontioniemen sheriffin tassusta ja isäntäväkeni koki parhaaksi lähteä kanssani pois, ennen kuin jollekin käy pahasti. Haluan hallita koko aluetta ja tilannetta, mutta jos sinne tulee liikaa porukkaa, koen menettäväni hallinnan. Tämä purkautuu pienehköin ylilyönnein joka tarkoittaa tapauksessani itkun ja haukun sekoitusta.
Seuraavat luolaharkatkin lähestyy, mutta en tiedä pääsenkö niihin. Emännälläni tuntuu olevan työkiireitä, joten voi olla ettei aikataulu käy, mutta katsoo nyt. Itselläni tarmoa riittäisi, sillä säännöllisiä aktiviteettejä ei minulla juurikaan tällä hetkellä ole. Sisällä tulee touhuttua jonkin verran perustottelevaisuutta, ja ulkona tietenkin ollaan päivittäin melkein kolme tuntia, mutta juuri muita harrastuksia ei ole. Ja edelleenhän olen kyltymätön touhuamaan kaikkea. Minulle oli suunniteltu myös vielä yhden jäljen tekoa, mutta talvi sattui tulemaan yllättäen suunnitelman tielle.
Rakkaimmalla tyttöystävälläni sattuu olemaan parhaillaan juoksuaika, joten Mirkeliä en ole nähnyt pitkään aikaan. Tuota tyttöä tulee aina ikävöityä, mutta onneksi naapurissa on samanrotuinen ja melkein yhtä mukava tyttö. Minulla on koirakavereita aika vähän, ja se surettaa aina välillä, mutta onneksi sitten on muutama todella hyvä ystävä. Rambon kanssa meillä on sama tyyli leikkiä, joten juttuun tullaan sen takia tosi hyvin. Onneksi myös tytöt tykkäävät minusta, sillä olenhan melkoinen Ridge, komea ja lihaksikas. Varsinkin Mirkelistä olen mustasukkainen, koirapuistossa kukaan ei saa tulla tyttöni lähelle. Joskus isomman uroksen edessä unohdan pienen kokoni ison egoni vuoksi. Vielä ei ole onneksi kovin pahasti käynyt, mutta luolakoiralla kuuluukin olla periksiantamaton luonne...
Jäänkin tässä nyt taivastelemaan kuinka paljon tuota lunta voi vielä tullakaan tänä talvena ja toivottelen teille kaikille mukavaa joulun odotusta ja lämpimiä ajatuksia! Muistakaa olla kiltisti, sillä tontut ovat ikkunan takana. Niin, ja joulukalenterista ei saa syödä kaikkia suklaita kerralla!
PS. Muistakaapa kirjoittaa Joulupukille, oma listani tulee ainakin olemaan pitkä, sillä kaikki lelut alkavat olla jo nuutuneita...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti