Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se, että lapsesi sua halaa ja se,
että pienessä sydämessä sinulle juuri
on varattu paikka niin valtavan suuri.
Aamulla mietin sitä kuinka herrat ovat meille tulleet. Jimi tuli kahdeksan vuotta sitten ennen äitienpäivää. Muistan kun se pentuna tuhisi vaaleanpunaisissa nenässään, kellotti selällään isossa sängyssään, kävi sanomalehdelle pissillä ja palasi roikkumaan lahkeeseen.
Tänä aamuna minun piti halata häntä aivan erityisestä syystä. Tuntuu pahalta sanoa, mutta kyllä koira on enemmän kuin koira, osittain se on lapsen korvike.
Tassuttelija opettaa vastuuta ja opettaa ajattelemaan ennen kaikkea sitä kuinka toisen tarpeet joskus menevät omiesi ohi. En ole aivan varma voinko sanoa monelle, että olen suurperheen äiti. Niin moni ei ymmärrä ettei koira ole koira täysin. Se on perheenjäsen, ystävä, toveri sekä minulle erityislapsi. Sillä on omat tarpeensa ja pyrin ymmärtämään niitä. En pue vaatteita, en vie hoitoon, en osta hirmuisesti leluja, enkä lue iltasatua.
Mutta kaikessa ne ovat mukana, pukiessa ihmislasta, sanomassa heihei lähtiessä, katsomassa ihmislapsen lelujen tuomaa iloa, kuuntelemassa iltasatua. Minulle he ovat tärkeitä ja tahdon olla äiti tai omistaja, mutta ennen kaikkea tahdon pitää heistä kaikista huolta.
Hyvää äitienpäivää kaikkien lasten äidit, kokoon, rotuun ja lajiin katsomatta!
1 kommenttia:
Kauniisti kirjoitat, ja niin tosia asioita. Väistämättä ajattelen samalla, että noin "uskaltaa" kirjoittaa vasta sitten, kun perheessä on myös se lapsi. Liian usein kuulee sanottavan, että koira on lapsettomille lapsen korvike. Ja sitä ei sanota aina hyvällä. Tekstisi avaa tätäkin puolta hyvin, kunhan lukija on vaan sopivalla taajuudella =D
Minä puen vaatteenkin koiralleni, silloin kun se ei ilman sitä pärjää ;) Mutta en itseäni varten, vain kylmää ja märkää vastaan. Siinä lienee se vissi ero pukemisen ja "pukeutumisen" välillä.
Lähetä kommentti